Olen uskonasioista kiinnostunut naisihminen. Turhemainenkin, tykkään meikata ja käyttää koruja ja värjätä hiuksia. Tv.tä katson koska se tuo ääntä ja seuraa yksinäisyyteeni. Alkoholia ja tupakkaa en käytä. En paastoa. Luen Raamattua toisinaan,joskus jopa päivittäin. Isovanhempani olivat hartaita vanhoislestadiolaisia. Vanhempani eivät olleet uskossa. Minulla oli nuorena kausi vanhoislestadiolaisten parissa, mutta se oli vaikeaa kun ei saanut meikata ja värjätä hiuksia. Haluan kuitenkin olla nättinä ihmisten ilmoilla. Minä en ilmeisesti sopisi vanhoislestadiolaisten seuroissa käymään? Vaikka haluaisinkin, koska isovanhempani kävivät.Mieleni tekisi kuunella Jumalan sanaa ja olla seurakunta yhteydessä. Mikä paikka minulle olisi oikea? En oikein perusta siitäkään että ihmisiä tuomitaan, koska Jumalahan sen viimekädessä tekee. Pitäisikö minun mennä helluntailaisten luo vai mikä olisi viisainta tässä? Osaatteko auttaa tällaista syntistä naista?
Kuinka minuun suhtauduttaisiin?
Tyynimyrsky
272619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
..ihmiset katsoo ulkomuotoon, mutta Jumala katsoo ihmisen sydämeen. Sydämen tila on tärkeä. Jos olet etsivällä mielellä, mene vain seuroihin.
Kun pääset Jumalan omaksi Jeesuksen sovitustyön uskomisen kautta, kaikki turhat ajallaan jäävät pois.
Älä turhia välitä pinnallisten ihmisten ulkokuorihurskastelusta !
Jumala pelastaa, vaikka olisit ympäriinsä tatuoitu. Ihminen voi tulla uskoon vaikka kuolinvuoteellaan. Näin kertoi eräs sukulaiseni, vanha merimies, joka tuli uskoon muutamaa tuntia enen kuolemaansa. Mies oli tatuointeja täynnä. Moni uskovainen kavahtaa tatuointeja. Jumala katsoo sydämeen - ei ulkokuoreen.
Kuinkas sitten vanhoislestadiolaiset suhtautuvat tatuoituun ihmiseen? Vai olisiko sellaiselle ihmiselle sallivampi paikka helluntailaisten joukossa. Kuitenkin jos haluaa itseään meikata ja hiuksia värjätä? Lestadiolaiset ei ilmeiseti sellaista hyväksy!?! Tiedän ja uskon että Jumala minua rakastaa vaikka olisin minkä näköinen. Mutta teenkö väärin on toinen juttu. Sen juuri haluan tietää. Onko meikkaaminen ja korut väärin?
oikean taivaaseen vievän Raamatun mukasen uskon.
Mistä tiedän mikä usko ja tapa vie minut Jumalan luo eikä harhaan? On niin paljon vaihtoehtoja,toiset moitii toisia jne. Eikös Raamatussa kehoteta menemään seurakuntaan(?) siis ettei saisi jäädä yksin? Rukoilen kyllä muutenkin päivittäin,mutta se yhteyeisö puuttuu. Vaikeaa.
..missä Jumalan sanaa ja sakramentit Raamatun mukaisesti jaetaan.
Lähinnä sitä edustavat Kansanlähetys, Sanansaattajat ja Rahansanalaisuus. Nykyajan
VL-liikeessä on oikeita sydämen kristittyjä, mutta siellä on ´´vain me´´-opin harha. Samoin halvennetaan muita Raamatullisesti opettavia.
vaan Hän näkee sydämeesi. Sydämen uskolla autuaaksi tullaan. Ei sillä, että alistut jonkun sinulle määräämään "hiirulaiskäskyyn".
Jos omatuntosi ei sairastu ripsiväristä ja hiusten sävytyksestä sen enempää kuin Tommy Hilfigerin farkuista tai Policen aurinkolaseista, kuuntele sen ääntä. Jumala on antanut ihmiselle omantunnon juuri siksi, että sen ääntä kuunnellaan. Omasta mielestäni on aivan yhtä turhamaista ja maailmallista ostaa 249,00 euron merkkifarkut kuin laittaa ripsiväriä.
Itselläni on kaksi tatuointia, eikä niillä ole minkäänlaista uskonnollista statusta. Tiedän, etteivät ne ole minun uskoni esteenä vaikka joku muuta uskotteleekin.
Ollaan ihmisiä, koska meidät on ihmisiksi luotu!
Onpa hieno asia, että olet vapaa tupakan orjuudesta ja vielä hienompi, ettei alkoholikaan kuulu elämääsi. Enpä minä poikamiehenä sinulta enää paljoa enempää osaa odottaakkaan.
Itsekkin olen aika leväperäinen uskon asioissa.
Monesti tuntuu, etteikö uskomassa voi olla muuten, kuin käymällä seuroissa, lukemalla päivämiestä, seurustelelmalla toisten uskovaisten kanssa ja tekemällä jokakesäisen suviseuramatkan.
Joskus vaan tämä elämäntapa kyllästyttää ja haluais mennä vaikka elokuviin tai muuhun mukavaan paikkaan.
Nämä uskovaisten ympyrät tuntuu monesti kovin pieniltä. En kaipaa alkoholin tuomaa viihdettä, vaan raitishenkistä sellaista viihdettä, jota uskovaisten maailmassa ei ole.
Kyllä sitä turhautuu, kun vuodesta toiseen istut vaan samassa penkissä ja kuuntelet samoja puheita.
Jos kaipaat tänne, saat varautua yksitoikkoisuuteen. Helluntailaisporukassa varmaan on viihteellisempää, mutta voihan tätä elämää tulla koettamaan. Käyt kokeeksi seuroissa vaikkapa puolen vuoden ajan. Ystäviä ei ole helppo löytää, (riippuu omasta ulospäin suuntautuneisuudestaan).
Onhan täällä joskus hauskaakin, iltakylästelyt, joissa heitetään läppää. Itseasiassa sitä odottaa vaan niitä kylästelyjä. Seurapuheet ei sytytä aina. Mut ne meikit ja maalaukset kun ei kuulu tähän kulttuuriin, niin riisu ne naamiot. Takuulla jätkien mielestä nainen on kaunis ilman sotamaalauksiakin.
Humanterille. Kiitos juuri tuollaista omakohtaista kommenttia kaipasin. Arvatenkin vanhoislestadiolaisten elämä on harrasta ja tylsääkin,jos ei ole kumppania tai lapsia. Mitäpä minä yksinäni kotona tekisin ilman tv.tä?Lukisin raamattua, mutta se hiljaisuus saattaisi ahdistaa. Ymmärrän sen paremmin kun on ympärillä lapsia jne. ja pelottaisi sekin että menee seuroihin ja siellä katsotaan pitkään, eikä kukaan tule juttelemaan. Ei niinkuin oteta avosylin vastaan. Mikähän uskonlahko ottaisi minutkin, syntisen naisen vastaan.Olen käynyt suviseuroissa nuorena ja se oli enmmän sellaista meininkiä kun on paljon porukkaa. En sellaisesta telttailustakaan perusta. Ja olisi aika ahdistavaa mennä outona ihmisenä niihin iltaseurojen jatkoille joidenkin luo. Kukahan minutkin kutsuisi? taitaa kuitenkin tuo vanhoislestadiolaisuus olla liian kaukana minun elintavoista. Haluan kyllä olla uskovainen ja päästä taivaaseen,mutta en kait sitten ole sopiva juuri tuolla tavalla sitä tekemään. Onkohan nuo helluntailaiset sitten oikeita uskovaisia?
Missähän päin mahdat asua? Yksi tutustumisen arvoinen vaihtoehto on tuomasmessu, jota Helsingin lisäksi pidetään Tampereella ja Turussa -ks. linkki- sekä satunnaisemmin ainakin Järvenpäässä ja Keravalla -ks. paikall. srk:n ilm.
http://www.tuomasmessu.fi
Olen yhden kerran käynyt helluntailaisten seurois, siellä oli rytmikästä musiikkia ja siellä kyllä huomataan ulkopuolinen heti.
Itse asiassa mutkin vedettiin sinne puoli väkisin.
No mä olen käynyt pienstä nappulasta saakka täällä ja kuviot on tuttuakin tutummat.
En mä tunne itteäni kelvoliseksi uskovaiseksi.
Mä tiedän, että ajattelen vähä eri tavalla ku toiset. Siinähä tuo menee, ku ei ajattele kauheen vakavissaan. Arvasiha mä, et sieki olet joskus käynyt seuroissa, kun tiesit jotain.
No ala käymään taas, ei omien seinien sisällä jaksa olla. Tulee mökkihöperöks.
Oletko sättäillyt. Siellä voi tutustuu uskovaisiin.
Musta tuntuu, jot ku mä löydän sen oikean, niin mä alan viihtyä seuroissa paremmin.
Onnea vaan yrityksellesi. Toi Melperihän vakuuttaa aina, ett heikoimmallakin uskolla pääsee, ei tarvi niin kauheesti yrittää.
usko-armo-Kristus.
Ei ihminen omilla teoillaan pelastu. Kyllä se sydämen usko pelastaa. Uskot vaan, että Jeesus on sunkin vuoksi ristille naulittu, kuollut ja ylös noussut, se riittää.
Kyllä voit käydä helluntailaisten kokouksessa. Ihan hyviä uskovia ovat. Joka porukkaan mahtuu oikeita uskovia ja ei-uskovia mukana roikkujia. sama homma on vl-piireissäkin. Ei kaikki usko. Kulkevat vain tapansa mukaan massan mukana. Näitä on kaikissa kirkkokunnissa.
Kokeile myös vapaaseurakuntaa. Siellä voit olla oma itsesi. Kannattaa tutustua moniin liikkeisiin. Sitten tiedät, millaisia ne ovat ja mikä tuntuu omimmalta.
minä kehottaisin sinua menemään avoimella ja rohkealla mielellä uskovaisten seuroihin, siis rauhanyhdistykselle. En tiedä,missä asut,niin en voi kertoa, mistä löytyy lähin ry. Tottahan se on, että jos menee esim.värjätyllä tukalla seuroihin, niin takuulla katsotaan. Sellaiseen kun ei ole totuttu. Mutta älä välitä,mene vain. Minä olen löytänyt juuri rauhanyhdistykseltä rauhan ja ilon sisimpääni. Ja toivon,että sinäkin löydät,toivon sydämestäni.
"minä kehottaisin sinua menemään avoimella ja rohkealla mielellä uskovaisten seuroihin, siis rauhanyhdistykselle."
Muita uskovaisten tilaisuuksia löytyy mm. helluntaiseurakunnasta ja vapaakirkosta. Siellä saa myös olla korvarenkaat ja väriä hiuksissa. Siellä ei uskoa mitata korvarenkailla tai hiusvärillä.
Siellä tiedetään, että usko Jumalaan löytyy ihmisen sydämestä.
Lestadiolaiset ei varmaankaan hyväksy jos menen seuroihin meikeissä, vai mitä? Meikkaus on kuitenkin osa minua ja olisi vaikea kuvitella niin suurta muutosta, ettei saisi värjätä hiuksiakaan. Miksi lestadiolaisuus sen kieltää? Onko asiasta raamatussa? Minua vähän huolettaa helluntailaisuus, en tiedä miksi. Jotenkin kait siksi kun en tunne sellaisia ihmisiä. Mutta minua pelottaa myös jos minut tuomitaan seuroissa syntisenä ja pahana. Saavatko lestadiolaiset olla tekemisissä tällaisen kanssa? Lukekaahan myös uudet keskustelut helluntailaisten otsikon alta.
Emmekä kumpikaan löytäneet Raamatun mukaista uskoa, ennen kuin löysimme Vanhoillislestadiolaisen uskon.
Eriseuroja on koluttu, mutta ei löytynyt sitä mitä etsi.Ei kumpikaan.
Voit aivan huoletta mennä seuroihin, myös meikattuna, ei sieltä ajeta pois. Jos löytäisit jonkin ystävän tai muuten mukavan ihmisen kaveriksi, voisi olla helpompaa. Uskon suhtautumisen melko pian saavan luontevan sisällön, kunhan ensi hämästys on hälvennyt. Olen silloin tällöin nähnuýt seuroisa meikattujakin, iloitsemme sellaisen ihmisen seuroihin tulosta vilpittömästi, vaikka ensi ihmetys voi toista osoittaa. Rohkeasti vain mukaan, ei siellä kukaan ainakaan pure.
Siitä meikkauksesta ja muusta, emme halua olla erilaisten muotivirtausten etujoukoissa, niin yksin kertaista se on, kun sitä ei kovin paljon järkeile. Hyväksymme kuitenkin ihmisinä myös meikatut, ainakin minä hyväksyn.
Monilla ei ole rahaa ostaa kalliita merkki- ja muotivaatteita. Meillä päin niitä enimmäkseen näyttää käyttävän lestadiolaiset. Yhtä lailla kulkevat tiukoissa farkuissa tytöt minitopeissa vatsan ja selän paljastaen. Onneksi se muoti on jo menossa hiljalleen ohi.
Ainoastaan niistä meikeistä kieltäytyvät. Ryppyvoiteita voi kasvoilla käyttää, koska sehän ei "näy".
en tietenkään tarkoittanut,ettet voisi mennä seuroihin meikein ja värjätyin hiuksin. Toki voit mennä,mutta niinkuin pakkula totesi,alkuun saat katseita.Mutta sulata sydämet hymyllä...ihan tavallista suomalaista kansaa siellä salissa istuu. Minä henk.kohtaisesti en kaihda meikkejä yms. Työyhteisöissä tottuu monenlaiseen ja näkee kaikenlaista. Älä pelkää tuomitsemista,vaan kuuntele rauhassa,mitä siellä Pyhä Henki kertoo puhujien välityksellä. Olet tervetullut!
kukaan ole kysynyt,mihin vastasit. Pysytään asiassa. Tee uusi aloitus,jos asia on niin ajankohtainen.
Ei kannata etukäteen suunnitella ja arvioida, miten suhtaudutaan ja miten itse suhtaudut, kun saat parannuksen armon. Ei auta yhtään parannuksen suhteen, vaikka lakkaisit meikkaamasta ja värjäämästä hiuksiasi, jotta paremmin kelpaisit Jumalalle. Eikä auta yhtään, vaikka itse muuttaisit millä tavalla tahansa elämääsi, jotta sinusta tulisi hyvä uskovainen.
Mitään etukäteisvaatimuksia ei ole. Ei ole mitään pääsykoetta tai sopeutumisvalmennuskurssia. Tarvitaan ainoastaan halua uskoa omat syntisi anteeksi, ja se on kaikki,mitä kysytään.
Se on niin yksinkertainen asia. Ja varmasti siksi juuri niin vaikea. Ei ihminen ole tottunut että mitään saa noin helposti. Ollaan totuttu, että pitää puurtaa ja raataa sen eteen, että voisi jonkun asian saada. Ammattitutkinnon, oman asunnon, etelänmatkan, kauniin takin, auton, hyvin hoidetun pihan tai metsän, hyvän tarjoilun kutsuille... Saisiko sitten niin suuren asian kuin iänkaikkisen elämän ilman omaa ahkeroimista?
Niin se vain on. Sen saa ilman omia töitä, jos vain haluaa niin uskoa. Eikä tarvitse kantaa huolta siitäkään, mitä pitää muuttaa parannuksen jälkeen tai miten pitää käyttäytyä sen jälkeen. Kun saa parannuksen armon, Pyhä Henki on apuna ja oppaana.
Ei sitä pelastu, vaikka kuinka ahertaisi. Ihminen ei pelastu omilla teoillaan. Vain uskosta, armosta ja Kristuksen tähden. On harhaoppia, että omalla ahertamisella pelastuu.
Kenelle sanoit???
jos puhutaan liian yksityiskohtaisesti sääntöjen sisällöstä...
On varmasti vaikea perustella miksi vaatteet on kuin filmitähdellä, rööki huulessa, tukka permiksellä tai tupeerattu sojottamaan kohden vastaantulijaa ja alligaattorinnahkaiset piikkikärkikengät jalassa huomiota herättämässä MUTTA hiusten sävytys ja ripsiväri ovat siis tosi pahoja syntejä?!
Hauskassa kohdassa on se synnin raja, vai mitä?
kaunistaneet itseään meikkaamalla, hiuksia laittamalla, tatuoinneilla, vaatteilla (tai vaatteettomuudella), erilaisilla koruilla jne jo vuosituhansien ajan. Kysymys ei ole muotivirtauksesta eikä varsinkaan sen etujoukoissa pysyttelemisestä.
Miksi osa kaunistumiskeinoista on syntiä ja osa ei?
ole oikea paikka sinulle. Vanhoillislestadiolaiset mittaavat ihmisen uskon astetta itse asettamiensa kieltojen ja käskyjen noudattamisella.
Mieti vielä muita vaihtoehtoja.