Heijh ja huokaus!
Taas inhottaa istua tässä vatsa täyden tuntuisena. Äsken söin 2 pientä perunaa ja salaattia ja kohta on pakko ruveta jumpalle, jotta ainakin osa tosta sapuskasta kuluis.. :(
Mulla on pakonomainen tarve kirjottaa kaikki päivän syömiset ylös, jotta voin kontrolloida syömääni kalorimäärää. Varmaan 2 kuukautta on nyt menny kalorimäärillä välillä 400-800/päivä. Joskus on pakko ostaa itselleen jotaki herkkuja, jonka jälkeen on ihan tajuton morkkis.. Poikaystävän kanssa ollaan tapeltu useasti mun syömisistä. Minä kun satun olemaan pahalla päällä, jos en oo syönny ja vielä pahemmalla, jos oon sattunu syömään.
Pituutta mulla 164cm ja painoa noin 53 kiloo. Oon pienestä asti tykänny urheilla, joten ainaki jokin osa painosta on lihasmassaa. Peilikuvaani oon aina joskus tyytyväinen, jolloin sallin itselleni repsahduksen, esim. karkkipussin muodossa, mutta sen syönnin jälkeen tulee itku..
Onko tää siis anoreksiaa vai mitä? Kertokaa viisaammat.. :D
Taas inhottaa istua tässä vatsa täyden tuntuisena. Äsken söin 2 pientä perunaa ja salaattia ja kohta on pakko ruveta jumpalle, jotta ainakin osa tosta sapuskasta kuluis.. :(
Mulla on pakonomainen tarve kirjottaa kaikki päivän syömiset ylös, jotta voin kontrolloida syömääni kalorimäärää. Varmaan 2 kuukautta on nyt menny kalorimäärillä välillä 400-800/päivä. Joskus on pakko ostaa itselleen jotaki herkkuja, jonka jälkeen on ihan tajuton morkkis.. Poikaystävän kanssa ollaan tapeltu useasti mun syömisistä. Minä kun satun olemaan pahalla päällä, jos en oo syönny ja vielä pahemmalla, jos oon sattunu syömään.
Pituutta mulla 164cm ja painoa noin 53 kiloo. Oon pienestä asti tykänny urheilla, joten ainaki jokin osa painosta on lihasmassaa. Peilikuvaani oon aina joskus tyytyväinen, jolloin sallin itselleni repsahduksen, esim. karkkipussin muodossa, mutta sen syönnin jälkeen tulee itku..
Onko tää siis anoreksiaa vai mitä? Kertokaa viisaammat.. :D
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinulla on syömishäiriö. Ja koska se ei vaikuta vielä hirmupahalta, sun TÄYTYY MENNÄ hakemaan apua nyt, kun sun on vielä helppo parantua. Jos annat itsesi vaipua vielä syvemmälle syömishäiriön syövereihin, poispääsy on HUOMATTAVASTI vaikeampaa, joillakin se ei onnistu koskaan!!
Joten nyt otat härkää sarvista, myönnät itsellesi että syönnistäsi on tullut ongelma ja menet hakemaan apua. Ihan ensiksi menet joko terveydenhoitajan tai tavallisen lääkärin luo! Ja menet huomenna jo etkä sitten kun kaikki on lopullisesti karannut käsistä. Mene lääkäriin itsesi, poikaystäväsi ja läheistesi vuoksi!
Tsemppiä! Kirjottelehan tänne kuulumisia! Olen mielellään tukenasi!!
Hei! Olen parantunut anoreksiasta vuosia sitten. Minua palelsi yleensä aina ja oli rytmihäiriöitä.
Joka ilta jumppasin ja kävin ahkerasti lenkillä, vaikka en ollut syönyt juuri mitään.
Olen aika pienikokoinen ja pahimmillaan painoin vain 41kg. Hormoonitoiminta oli aivan sekaisin ja ajattelin, etten varmaan koskaan voisi saada lapsia. Terveydenhoitaja oli sanonut vanhemmalleni, että katsokaa ettei se tyttö mene koomaan kun nukkuu. Joo,,eli kuulin että sydän tarvitsee toimiakseen tietyn määrän myös rasvaa...vasta siinä vaiheessa tajusin, että minähän voin vaikka kuolla, jos jatkan samaan malliin. Mulle sanottiin suoraan, että jos vielä paino putoaa muutaman kilon, voin joutua pakkohoitoon. Mieliala siinä laskee kun ei ole fysiikka kunnossa. Syödään terveellisesti, mutta ei olla neuroottisia oman painon suhteen, koska se voi johtaa todella huonoon tilaan. Tässä vähän mun stooria. Tänään olen onnellinen perheenäiti. Hyvää jatkoa sulle ja toivon, että pääset tasapainoon elämäsi kanssa!
Viestisi olisi voinut olla kirjoittamani :D Mietin jatkuvasti että onkohan mulla syömishäiriö.. mun mitat on tismalleen samat kuin sulla, 164/53, ja mullakin on pakonomainen tarve kuluttaa KAIKKI mitä syön. Ja samoin sallin itselleni joskus jotain makeaa hyvää jonka jälkeen poden syyllisyyttä niin kauan kunnes saan vääntäydyttyä ylös sohvalta ja juostua sen 300 kaloria pois. Oon vähentänyt ruoka-annoksia niin ettei muhun mahdu kohta enää puolikasta voileipää kun vatsalaukku on tottunu pieneen määrään ruokaa... oon yrittäny vetää samaa 500-800 kilokalorin linjaa jotta saisin nää läskit pois reisistäni. Varmaan osa munkin painosta on lihasta... Harrastan liikuntaa n. 2-3 tuntia päivä ja joskus tuntuu ettei sekään riitä. Sit jos en vaan jaksa lähtee ulos kieltäydyn syömästä koska en kerta kuluta sitä. Kirjoitan etukäteen monesti mitä saan syödä seuraavana päivänä, se auttaa itsekurissa ainakin mulla...
Aikasemmin mulla ei ole ollut näin vahvaa halua laihduttaa, olin Englannissa au pairina muutaman kuukauden ja lihoin siellä n. 5kg kun söin ikävääni. :/ Teki mieli tehdä itsari kun tulin kotiin ja katoin itteeni peilistä. Kyl ne 5 kiloo on melkein häipyny ettei tää sinänsä turhaa hommaa oo... mut ku haluisin vielki lisää pois! Haluisin olla höyhenenkevyt.
ei sulla vielä ole anoreksia mutta muut elämän arvot ovat päin mäntyä, Mitä teitä nuoria tyttöjä vaivaa? Elätte parasta aikaa, on poikakaveri ja ihana nuoruus, mutta elämässä on vaan se tärkein asia paino ja ruoka. Tulee mieleen että asiat ovat liiankin hyvin kun oma paino ja ulkonäkö ovat se huolen aihe joka päivä.Hei nauttikaa elämästä, kyllä ne todelliset huolet alkavat kun aikuistutte. Tarkoitan esim. sairasta lasta tai työhuolia. Kyllä silloin oman painon vahtaaminen tuntuu tosi turhalta.
Kiitos rakkaat vastauksista! :)
Oli kai jotenki helpottavaa saada kuulla ulkopuolisilta, että jotakin on pielessä..
Mulla on nyt varattuna aika lääkärin juttusille ja toivon, että voisin sitä kautta saada apua tähän ahdistukseeni. Helppoa se ei tule olemaan, tiedän sen. On vaan pakko parantua, ennenku kaikki karkaa käsistä.. :/
Olis kiva saada kohtalontovereita ja jakaa sitte asioita yhdessä. Uskon, että tulen tarvitsemaan paljon tukea, jotta jonakin päivänä voin syödä normaalisti..
Ottakaa rohkeesti yhteyttä..
Tsemppiä ja jaksamista sulle! :)