Jatkuva homouden peittely, valehtelu ja esittäminen ovat aiheuttaneet minussa ikäviä muutoksia. Nykyään pitää olla todella raju asia, että se vaikuttaa minuun jotenkin tunnetasolla. Esim. jos uutisissa kerrotaan pommi-iskusta, niin minua ei liikuta yhtään uhrien kohtalo. Tuttavienkaan asioista en jaksa välittää, vain nauran tekonaurua, jos joku kertoo hänelle tapahtuneen jotakin kivaa. Varmaan, jos joku kaverini kuolisi, niin kohauttaisin vain olkiani.
Tuskin edes osaisin rakastua, jos joku joskus huomaisi minut. Kunhan vain olisin sama kylmä ja tunteeton katkera paska, kuten aina muutenkin.
Ainoastaan narsistiset tunteet, kuten himo ja ahneus toimivat. En minä aina ole ollut kylmä ja tunteeton, näin on käynyt vähitellen. Ja syytän homouttani.
Onko muillakin samanlaisia tunteettomuuskokemuksia.
Tuskin edes osaisin rakastua, jos joku joskus huomaisi minut. Kunhan vain olisin sama kylmä ja tunteeton katkera paska, kuten aina muutenkin.
Ainoastaan narsistiset tunteet, kuten himo ja ahneus toimivat. En minä aina ole ollut kylmä ja tunteeton, näin on käynyt vähitellen. Ja syytän homouttani.
Onko muillakin samanlaisia tunteettomuuskokemuksia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen samanlainen.
Luulisin että syynä ovat pettymykset ja epäoikeudenmukaisuus joista olen joutunut kärsimään miltei koko elämäni.
Eli "vituiks" on sinulla mennyt joka suhteessa!!Mutta yritä nousta!!
Mitäpä muuta vois seuratakkaan, jos koko ajan peittelet tunteitas, valehtelet ja esität.
Kuolee kai tunteet, jos niille ei anna tilaa.
Parasta itselles olis, jos lopettaisit ton homoutes syyttelyn, vaan sen sijaan hyväksyisit itses.
Homo tulet kuiteski ain olemaan.
Kun ensiks ite hyväksyt itsesi, ni ehkä sit joskus uskallat tul ulos kuorestas ja huomaat, et sun sukupuoline suuntautumises ei juurikaa kiinnosta hetero tuttujas paskanka vertaa.
Mite kukaan kundi uskaltas sua lähestyy, ku vaa valehtelet ja esität?
Ehkä tämä aloitus viesti saattaa selittää sen miksi olin ennen niin veemäinen ja katkera. Nyt kun olen hyväksynyt itseni homona olen lauhkea kuin lammas:D Myös ulkoinen olemukseni muuttui, laihdutin muutaman kilon ja aloin muutenkin huolehtia enemmän itsestäni, elämä hymyilee. Ja kun hyväksyy homutensa se ei tarkoita, että pitäisi tulla ulos kaapista, minä olen kertonut vain parhaale kaverilleni. Seuraavaksi mää hommaan itselleni salarakkaan:D
minäkin kertonut vain parhaalle kaverille joskus pari-kolme vuotta sitten kun satuin vähän ottamaan rohkasua ja kerrottuani ollaan edelleen parhaita kavereita ja oon kertonu miesjutuistani jopa likaisimmat yksityiskohdat :) oloni kohentui heti... tällä hetkellä ihan täpinöissä että saisi koulun loppumaan ja monta laudaatturia todistukseen :) mutta jos haluaa kertoa vaan yhelle ihmiselle niin kannattaa valita HYVÄ ystävä ja mielellään naikkospuolinen
Mun paras kaveri on myös naikkonen:D Ja totta on, jo yhdelle uskoutuminen helpottaa oloa huomattavasti.
Jos sulla on paras ystävä ja vielä nainen niin se on luultavasti tiennyt homoudestasi jo vuosia:))
Tuskin tulee sille yllätyksenä:)