Tässä erään suurperheellisen isänmaallista historiaa:
Johan Ludvig Runeberg syntyi 5. helmikuuta vuonna 1804 pienessä Pietarsaaressa. Runeberg lähetettiin kahdeksanvuotiaana setänsä luokse Ouluun kouluun, ja sedän kuoltua kahden vuoden päästä hän meni takaisin kotiin. Sen jälkeen kävi kolme vuotta Vaasan triviaalikoulua.
Runeberg aloitti yliopisto-opinnot Turussa syksyllä 1822. Syksyllä 1827 Turussa oli kamala palo. Tuli oli tuhonnut kolme neljäsosaa kaupungista yliopiston rakennukset myös paloivat. Nämä tapahtumat vaikuttivat myös Runebergin elämää. Hän asui arkkipiispa Tengströmin talossa, jossa hän opetti lapsia. Siellä hän tapasi Frederika Tengströmin.
Turun akatemia, joka oli vielä tuolloin maan ainoa yliopisto, siirrettiin Helsinkiin vuonna 1828. Se nimettiin samalla uudelleen Suomen Keisarilliseksi Aleksanterin Yliopistoksi. Runeberg sai sieltä dosentin paikan. Siellä, Suomen pääkaupungissa hän vietti 7 vuotta. Vuonna 1831 hän ja Fredrika menivät naimisiin. He saivat kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli nuorena.
Vuonna 1837 Runerberg sai Porvoon kymnaasin lehtorin viran ja perhe muutti pysyvästi Porvooseen, missä Runeberg asui 40 vuotta, kuolemansa asti.Vuonna 1863 hän halvaantui saatuaan aivoverenvuodon metsästysretkellä ja vietti loppuelämänsä pääasiassa vuodepotilaana. Johan Ludvig Runeberg kuoli 6 toukokuuta 1877.
Maamme
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!
On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret,
ne meist on kultaiset.
Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht'yömme, kesät kirkkahat,
kaikk'kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.
Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kun päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.
Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?
Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.
Tääll' olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kalliimpaa?
Ja tässä, täss' on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss' on se,
maa armas isäimme.
Jos loistoon meitä saatettais
vaikk' kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhäänkotihin
halumme kuitenkin.
Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss' elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnes tyytyen,
vapaa ja iloinen.
Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa,
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.
J.L.Runeberg, 1847
Johan Ludvig Runeberg syntyi 5. helmikuuta vuonna 1804 pienessä Pietarsaaressa. Runeberg lähetettiin kahdeksanvuotiaana setänsä luokse Ouluun kouluun, ja sedän kuoltua kahden vuoden päästä hän meni takaisin kotiin. Sen jälkeen kävi kolme vuotta Vaasan triviaalikoulua.
Runeberg aloitti yliopisto-opinnot Turussa syksyllä 1822. Syksyllä 1827 Turussa oli kamala palo. Tuli oli tuhonnut kolme neljäsosaa kaupungista yliopiston rakennukset myös paloivat. Nämä tapahtumat vaikuttivat myös Runebergin elämää. Hän asui arkkipiispa Tengströmin talossa, jossa hän opetti lapsia. Siellä hän tapasi Frederika Tengströmin.
Turun akatemia, joka oli vielä tuolloin maan ainoa yliopisto, siirrettiin Helsinkiin vuonna 1828. Se nimettiin samalla uudelleen Suomen Keisarilliseksi Aleksanterin Yliopistoksi. Runeberg sai sieltä dosentin paikan. Siellä, Suomen pääkaupungissa hän vietti 7 vuotta. Vuonna 1831 hän ja Fredrika menivät naimisiin. He saivat kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli nuorena.
Vuonna 1837 Runerberg sai Porvoon kymnaasin lehtorin viran ja perhe muutti pysyvästi Porvooseen, missä Runeberg asui 40 vuotta, kuolemansa asti.Vuonna 1863 hän halvaantui saatuaan aivoverenvuodon metsästysretkellä ja vietti loppuelämänsä pääasiassa vuodepotilaana. Johan Ludvig Runeberg kuoli 6 toukokuuta 1877.
Maamme
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!
On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret,
ne meist on kultaiset.
Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht'yömme, kesät kirkkahat,
kaikk'kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.
Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kun päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.
Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?
Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.
Tääll' olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kalliimpaa?
Ja tässä, täss' on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss' on se,
maa armas isäimme.
Jos loistoon meitä saatettais
vaikk' kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhäänkotihin
halumme kuitenkin.
Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss' elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnes tyytyen,
vapaa ja iloinen.
Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa,
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.
J.L.Runeberg, 1847
Vastaukset 3
Vanhimmat
Runebergiin tutustuneena, siis muuhunkin kuin hänen tuotantoonsa, ei juuri voi muuta kehuakaan kuin hänen tuotantoaan. Hänen yksityiselämäänsä ei kannattane täällä puida. Mikäli siis halusit sanoa, että suurperheitten pojat elävät kuin "ruuneperit", niin ei ole paljoa kehumista muissa kuin puheenlahjoissa.
Herra Runeberg paistatteli valokeiloissa - ja harva tietää, että hänen vaimonsa oli myös huippukirjailija. Tuo vaan oli hyvin yleistä, naisten sortaminen ja vähätteleminen. Harmi.
Kun ei lukijoita kiinnosta aihe eikä kohde: "suurperheet" ?