Kaiken tämän kylkiäisenä olen minäkin syntynyt. Jonkun orvon lapsena, jonnekin onnettomaan tilaan, joka muistuttaa vuosi vuodelta enemmän uurnaa. Pimeää täällä on. Ja kylmää. Eikä ketään katsomassa perään.
Juon liikaa. Olen tehnyt siitä paheeni kuin vahingossa. En enää voi nukkua ilman viiniä. Viini tekee unistani turvallisia. Silloin jokainen pudotettu kivi saavuttaa pohjan, ei jää putoamaan ikuisuuteen ja huutamaan, kuinka minutkin on tuomittu tähän. Loputtomuuteen.
Aamulla raavin ihostani okaita niin kuin äitinikin joskus raapi kyljestään minua. Minä tartuin kiinni, niin kuin okaatkin tarttuvat minuun, sillä ketään muuta ei jäänyt kiinnipidettäväksi. Kylkiäisillä ei ole arvoa. On vain suruhuntu ja kuolema.
Juon liikaa. Olen tehnyt siitä paheeni kuin vahingossa. En enää voi nukkua ilman viiniä. Viini tekee unistani turvallisia. Silloin jokainen pudotettu kivi saavuttaa pohjan, ei jää putoamaan ikuisuuteen ja huutamaan, kuinka minutkin on tuomittu tähän. Loputtomuuteen.
Aamulla raavin ihostani okaita niin kuin äitinikin joskus raapi kyljestään minua. Minä tartuin kiinni, niin kuin okaatkin tarttuvat minuun, sillä ketään muuta ei jäänyt kiinnipidettäväksi. Kylkiäisillä ei ole arvoa. On vain suruhuntu ja kuolema.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lohdutuksen sanana
tahdon tämän kertoa.
Elämään ei kukaan
synny koskaan turhaan.
Samoin tunsin kerran
että olen arvoton,
et olisin vain joku,
ja mitä elämä ylipäänsä on?
Jaksanut en kulkea
elämän polkua.
Mitä, miksi, miten,
kyselin,
mutta samalla tiesin,
että joku kuulee.
Hän on elävä Jumala,
ja minä olen Hänen omansa.
En tiennyt kuka olen,
mutta Jumalassa minä olen.
Olen Hänelle rakas,
Hän on minut luonut
ja elämän mulle lahjaks suonut.
Mutta murheet, kahleet mua kiduttivat,
tähdet silmistä sammuttivat.
Pitkään, kauan, vuosia huusin
ja viimein sanat rakkauden kuulin:
Päästän sinut vapauteen, rakas lapseni.
Vierelläsi olen aina kulkenut, sinua,
rakkaani, kantanut, vaikket sitä ois tuntenut.
Nyt koittaa sinulla päivä uus
pimeys väistyy, saat maistaa
nyt mitä elämä vapaana, ehjänä,
minun kanssani on.
Silmäni syttyvät,
kaikki minussa eloon heräävät,
voin viimein hengittää, iloita, nauraa... elää.
Ja kaiken kunnian tahdon siitä antaa Jumalalle, ikuisesti.
Lupaan sinulle, ystävä, että on olemassa elämä,
mistä et vielä tiedä. Hän on Jumala, sen minä itse olen saanut kokea ja nyt tahdon siitä kertoa. Kuinka löydät Hänen luokseen? Katso, Hän on tässä nyt. Etsi totuutta, Jumala tahtoo sen kertoa. Tie Isän luo on Jeesus. Hän on kuollut puolestasi ristillä, että sinulla olisi elämä. Hän on maksanut sinusta hinnan verellään, Hän antaa anteeksi, tahtoo ottaa pois taakkasi, Hän tahtoo antaa sinulle vapauden, elämän. Pyydä sitä, kuiskaa se taivaaseen. Hän kuulee, tässä ja nyt.
Tervetuloa mukaan
ei mustakaan tiedä kukaan!!
En oo laatua
yksin saan maatua.
Tuskin kukaan perääni kysyy.
Sama jos heitän voltin.
Kaikki vaan on ja pysyy.
kuolla...kirj.Paolo Coelho..ja miksi niin Veronika ja viherpyy?Juuri siksi.