Olen seurannut noita päihdekeskusteluja tällä palstalla ja ajattelin kirjoittaa itsekin mietteistäni.
Minun isälläni oli tapana aina perjantaisin ottaa yksi viinapullo ja sitten vielä lauantaisin ottivat äidin kanssa saunaoluet, enkä minä häntä minään alkoholistina pitänyt.
Itse otan viikonloppuisin jompana kumpana päivänä, eli perjantaisin tai lauantaisin, joskus voi mennä silleen, että otan myös lauantai-iltana muutamat oluet saunan jälkeen, enkä pidä itseäni minään alkoholistina.
Minusta alkoholisti on sellainen, joka ei pysty olemaan päivääkään juomatta,aloittaa aamusta ja sitä jatkuu..., menee töihinkin humalassa, ei pysty tekemään mitään selvinpäin jne.
En tiedä, voin olla väärässäkin.
Mut kirjoitelkaa ihmeessä mielipiteitänne!
Minun isälläni oli tapana aina perjantaisin ottaa yksi viinapullo ja sitten vielä lauantaisin ottivat äidin kanssa saunaoluet, enkä minä häntä minään alkoholistina pitänyt.
Itse otan viikonloppuisin jompana kumpana päivänä, eli perjantaisin tai lauantaisin, joskus voi mennä silleen, että otan myös lauantai-iltana muutamat oluet saunan jälkeen, enkä pidä itseäni minään alkoholistina.
Minusta alkoholisti on sellainen, joka ei pysty olemaan päivääkään juomatta,aloittaa aamusta ja sitä jatkuu..., menee töihinkin humalassa, ei pysty tekemään mitään selvinpäin jne.
En tiedä, voin olla väärässäkin.
Mut kirjoitelkaa ihmeessä mielipiteitänne!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos viinaa ottaa säännöllisesti viikottain niin ollaan jo ongelmissa. Jos joka viikko menee viinapullo niin ollaan aika vakavissa ongelmissa. Alkoholisti on alkoholisti vaikkei ottaisi ollenkaan, valtaosa alkoholisteista pystyy pitämään arkikulissin hyvinkin pystyssä.
Mitä ne ongelmat ovat? Itse olen sen viinapullon viikossa juonut jo 10 vuotta. Nyt olen 26...
Alkoholismi on alkoholiriippuvuutta. Riippuvuus puolestaan pakonomaista tarvetta. Minä syön melko säännöllisesti kouluruokaa, mutten koe siihen kovinkaan voimakasta riippuvuutta. Toisaalta epäsäännöllisiä känniputkia viettävä voi olla täysi juoppo. Kuivillakin olevia juoppoja on olemassa.
Säännöllisyys ei ole riippuvuuden mitta, vaan se, kuinka paljon tarvettaan voi hallita. Jos juo saunaoluen koska haluaa saunan jälkeen juoda olutta - tai pullon viinaa koska sattuu huvittamaan, kyseessä tuskin on alkoholismi. Jos prosentteja täytyy vetää pullon suusta vaikka rahatkaan eivät mokoman ostamiseen riittäisi, on asia toinen.
Kohtuukäytön ja riippuvuuden eroa EI voida määritellä objektin kautta, esim. viinaa haluava on juoppo koska viina on riippuvuutta aiheuttavaa ja "hyi hyi", on melko naiivi päättelytapa.
*häviää illan hämyyn rankaisemaan humalaisia synnintekijöitä*
Itse en olisi osannut paremmin määritellä. Tämä siis kyllä pätee kaikkiin muihinkin päihteisiin, samoin kuin kaikenlaisiin aktiviteetteihin kuten tietokoneella pelaamiseen, shoppailuun, seksiin yms.
Itseasiassa erittäin huono. Ylipäätään täällä määritellään riippuvuudet klassisella kaavalla päin honkia. Päihderiippuvuuksien vertaileminen fyysisiin perustarpeisiin tai tapa-addiktioihin tai sellaisiin psyykkeen häiriöiden aiheuttamiin addiktioihin tyyliin pakonomainen pelaaminen tsm. on harhautunutta.
Alkoholismiin on todennäköisesti jo sairastuttu kun kiistäminen on jyrkimmillään. Kohtuukäyttäjän ei tarvitse perustella ja selittää käytöstään eikä ainakaan hakea itselleen miellyttäviä todistajanlausuntoja netistä sen enempää kuin muualtakaan. Tapajuominen on alkoholismia, rankka tapajuominen johon sisältyy viikottainen viinapullonjuonti on jo pahanlaatuista alkoholismia. Pullollista viinaa ei yhtenä iltana pysty oikeastaan juomaankaan ellei ole takana holistisen käytön aikaansaamaa toleranssin nousua.
Allerkirjoitan.
Pikku Miffylle vastaisin että tämä ei kyllä päde kaikkiin muihinkin päihteisiin. Huumeissa ei ole olemassa kontrolluita käyttöä. Kukaan huumeidenkäyttäjä ei osaa kontrolloida käyttöään - vaikka niin luulotellaan. Itselle alussa tehty raja hämärtyy ja laajenee pikkuhiljaa määrästä ja laadusta tinkimättä, kunnes käyttö leviää käsiin. Tiedän koska olen ollut narkkarin avovaimo ja nähnyt vierestä hänen ja koko porukan touhun alusta loppuun.
sun tieteellinen johtopäätös perustuu?
Sun avo oli ongelmakäyttäjä mutta mistä tiedät montako huumeitten kohtuukäyttäjää tunnet?
Katsos kun se ei aina näy sadan metrin päähän.
Jokainen huumeidenkäyttäjä on kohtuukäyttäjä jolla on tilanne "hallinnassa". Kysy vaikka keneltä heistä.
Itsepetos on petoksista suurin.
Mielenkiintoinen tapa käyttää kollektiivinimityksiä "huumeet" ja "huumeidenkäyttäjät" olettaen, ettei ryhmän sisällä ole yksilöeroja. Aika julmaa kategorisointia suoraan sanoen. Luultiinhan atomiakin nimensä mukaan jakamattomaksi - ehkä lähempi tarkastelu myös alussa mainittujen suhteen lisäisi sivistyksen määrää. Naiiveihin olettamuksiin jumiutuvat ihmiset muodostavat pahemman uhan yhteiskunnalle, kuín mitkään huumeiden käyttäjät. Tyhmistäkin tyhmin on se, joka ei edes halua tietää.
Pikemminkin pitäisin vähintään alkavana alkoholistina sellaista ihmistä, jonka aina pitää vetää viinaa "tappiin asti". Eli ei pysty juomaan kahta, kolmea tuoppia vaan kun on aloittanut niin aina menee sammumiseen ja/tai oksentamiseen ja/tai valomerkkiin asti.
Niinpä, jos ottaa siihen tappiin asti, mutta jos pystyy kontrolloimaan omaa juomistaan, niin minusta ei silloin voida puhua edes alkavasta alkoholistista.
Eri mieltähän saa aina olla!Ja pitääkin olla.
Kontrollointi on sitä että voi olla ottamatta sitä perjantaipulloa tai saunakaljaakin. Mikäli on ihan välttämätöntä saada ne viikottaiset ryypyt, voidaan kyllä ihan hyvin puhua alkavasta alkoholismista.
Alkoholisteja on monenlaisia.
Kun join, join pääasiassa erittäin kontrolloidusti, jotta pystyisin pitämään julkisivuni puhtoisena. Usea alkoholisti kontrolloi juomistaan hyvinkin tiukasti, koska tietää, mitä kännistä seuraa. Itse laskin annoksia, kunka paljon pystyisin juomaan niin, että pääsisin seuraavan päivänä kohtuudella töihin. Alkoholismin ollessa etenevä sairaus tämä kontrollointi ei tietenkään loppuun saakka toimi, vaan ongelmia alkaa kertyä.