Lopetin pillerit huhtikuussa 2005 ja menimme naimisiin heinäkuussa 2005. Puoli vuotta hujahti sen kummempia mietintöjä, koska on suht yleistä että pillerit saattaa vaikuttaa vielä jonkin aikaa ja elimistö sopeutuu. Marraskuussa huomasin menkkojen olevan myöhässä ja vähän liian innokkaana varasin gynekologin. eihän siellä vielä mitään näkynyt viikkoja takana 5 1. Uus aika reilu kahde viiko päähä, mut meni pari päivää alko pieni vuoto ja viikon päästä todettiin raskauden keskeytyneen rv.6 5. Elämä jatkuu! Ajattelin et moni raskaus päättyy ja ei ollu meen aika jne. Menkat tuli ihan normaalisti ja oli normaalit. Tammikuussa menkat taas myöhässä, voiko olla totta!!! Kävin terkkarilla ja se otti tiedot ylös ja lääkäri aika 22.3.2006. Tuntu kovin kaukaselta ja varasin yksityisen. Viikonlopun yli ja maanantaina ultraan.Rv9 3 ja laskettu aika 5.10, mut mitä näytti monitori. Sikiö kokoa 7viikkoo ja sydän ei lyö. Se siitä! Ihana ystävä lohdutti ja seuraavana aamuna polille ottaa tabletti ja kotiin odottaa perjantaita. Lääkkeillä se sitten tuli ulos ja suht hyvin otin asian toistamiseen. Onhan näitä molempia itketty, mut lopullinen POMMI tuli eilen illalli ku tää lohduttaja kerto heidän onnesta. Toisesta sellasesta ja laskettu aika syyskuun loppu. Otin tän päivän viä saikkua, en oo ku itkeskelly ja nyt pelottaa haluunko/uskallanko viä kolmanne kerra. Kaverille en missään nimessä ole vihainen, mut miten kestän katsella hänen raskauttaan miettimättä millainen oman masun pitäis olla??!! KIITOS niille jotka jaksoivat lukea tarinani ja vointia kaikille kohtalontovereille ja tietenkin niille, joita onni potkaisee.
Mun tarina
Samppa
51222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse jouduin kokemaan keskenmenon helmikuun puolivälissä jo "turvallisilla viikoilla" eli rv13 3. Ystävättäreni on myös raskaana, oma laskettu aikamme olisi ollut n. 3 viikkoa ennen hänen la:ta.
Jokainen keskenmenon kokenut tietää, kuinka ne omat valmiit suunnitelmat romahtavat - sitä jo oli ehtinyt suunnittelemaan kesän vieton ison mahan kanssa, puhumattakaan työkuvioiden mielessä järjestelemisestä jne. Ja sitten tätä tulevaisuutta yhtäkkiä ei enää ole.
Nyt saan seurata sivusta tätä ystäväni hyvin ansaittua onnea; mittailla hänen kehostaan raskauden muutoksia - elää tiukasti oman rakkaan enkelimme aikataulussa - jännittää synnytystä, haistella sitä pientä vastasyntynyttä nyyttiä. Kaikkea sitä, mitä minun olisi kuulunut saada tuntea ja kokea.
Ainoa selviytymisyritykseni on uusi raskaus niin pian se on mahdollista. Tämä tosin ei tunnut kovinkaan realistiselta, sillä oma enkelimme sai alkunsa hoitojen jälkeen.
Elämä ei aina tunnu reilulta.
Tunnistin tunteenne minäkin. On niin kovin hankalaa katsella toisten onnea. Sellaisen onnen piti olla minunkin vierelläni syksyllä. 13.10 oli la ja pikkuiseni paljastui tuulimunaksi. Lääkäri tk:ssa koetti lohduttaa sanomalla, ettei se ollut oikeastaan lapsi ollenkaan, että eihän tässä mitään menetystäkään tapahtunut. Montakohan kyseistä menetystä tämä nelikymppinen mieslääkäri onkaan itse kokenut. Olin vihainen. Olen edelleen.
Keskenmenoa en osaa järkeillä, vaikka yritänkin. Olin kuvitellut kasvavan mahani, pikkuisen, tuoksuvan vauvelin, nimet ja kasvot ja ensimmäisen koulupäivän. Ja nyt kaikki se on poissa ja pitäisi palata entiseen.
Olen väsynyt yrittämään. Kävimme vuosia hoitoja läpi. Kohta vaan voimat loppuu kokonaan. masennun ja tiedän ettei se auta uutta raskautta ollenkaan. Mistä saan apua kestää menetykseni, kestää katkeroitumatta ystäviäni ja heidän kasvavia vatsojaan?
Toivotan paljon jaksamista! Itse olen liian väsynyt edes itkemään enää.
....väheksyä kokemuksiasi, mutta miksi suostuit ottamaan pillerit? Varmuudella sikiön sydämen pomppoilun näkee ultrassa vasta viikolla 8.... Eikä se silloinkaan ole vielä 100%:sen varmaa.
.ja sikiö vastasi rv7.
ehkäisy lopetettiin 01/05 naimisiin 05/05 ensimmäinen raskauden havaitsimme 06/05 spontaani keskenmeno viikolla 11 07/05 ja aikaa kului ja uusi raskaus todettiin 02/06 ja keskenmeno raskausviikolla 7 03/06 emme vielä tiedä oliko nyt kyseessä kohdunulkoinen raskaus vai ihan normaali.Kontrolli käynti edessä tällä viikolla. Tiedän tunteen mikä sinulla on nyt sillä minulle kävi noin erään lohduttajan taholta.ja sitten hän kertoi omasta raskaudestaan ja nyt heillä on tytär ja asia tuntuu vaan todella pahalta, koska olen huomannut että heillä lapsen hoito on todella alkeellista niin että lapsi kärsii... en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä asian suhteen... kysyn aina heidät tavatessani että miksi heille suotiin lapsi ja meille ei? tuntuu niin pahalta. Tiedän miltä sinusta tuntuu... itsekkin olen miettinyt että uskallanko ottaa enään riskiä lähteä yrittämään uutta raskautta... en tiedä jaksaisinko enään kolmatta keskenmenoa...