työelämä

Viikon päästä pitäisi minunkin aloittaa aika vaativa työ ensimmäistä kertaa sairastumiseni jälkeen, aika lailla pelonsekaisin tuntein olen..halu tehdä töitä on kova, mutta ei voi tietää milloin myrsky iskee ja piru on irti..lääkityksenkin kanssa on vielä sivuvaikutuksia...mutta en aio tälle helvetille periksi antaa, töihin vaan ja kattoo mitä tuleman pitää.. Rohkeutta, uskoa itseesi ja voimia..samassa veneessä ollaan..

No juuri on ollut itsellänikin tämä aihe mielessä. Minä olen ollut nykyisessä työpaikassani vajaan vuoden, siellä ei kukaan tiedä paniikistani. Työn saaminen oli tosi kova juttu sekalaisten viime vuosien jälkeen. Hoidan paniikkiani terapialla ja lääkityksellä ja tilanne oli pitkään melko hyvä, mutta nyt tuli taas takapakkia. Oli yksi tosi hankala tilanne (ei töissä) ja tuntikausien panikointi päällä enkä ole oikein toipunut siitä vielä. Kaiken lisäksi nyt on alkanut olla paniikkioireita töissä, ihan vaan omassa työpisteessä istuessa. Olen ollut aika maassa ja elätellyt jo uhkakuvia että kohta pitää jäädä sairaseläkkeelle jne. ja ainakin kertoa asiasta kaikille. Paniikkihäiriö ei ole minulle mikään häpeä ja kaikki ystävät ym. kyllä tietää siitä, mutta työkaverini ovat a) lähinnä miespuolisia = eivät paljon puhu yksityisasioista b) erittäin keskittyneitä työhön, joten eipä siinä ole paljon tilaisuutta kertoa vaivastaan.
sinä olet aiemminkin ollut töissä, mikset pärjäisi nytkin? Ennen kaikkea, eihän sitä tiedä mitä mistään tulee. Pitää vaan kokeilla. Ja vaikka juuri nyt on kamalaa, niin ei se todista että 2 viikon, kuukauden, vuoden päästäkin on kamalaa.
Sitäpaitsi luultavasti hermoilet kaikkea muuta työn alkuun liittyvää ainakin ensimmäiset kaksi viikkoa - et kerkeä panikoida!