Jätin äskettäin poikaystäväni viiden kuukauden surustelun jälkeen, koska ahdistun niin valtavasti kaikista kauniista naisista ympärillämme, joka päiväisessä elämässä, etten kestänyt enää... Pojan sydän särkyi pahasti, tunnen syyllisyyttä. Yritin selittää miltä musta tuntuu ja se ymmärsikin ja antoi kaiken huomion mulle suhteessa, mutta silti pahat ajatukset tulvahti mieleen joka aamu herätessäkin. Oisko mun pitänyt yrittää enemmän? Mun mielenterveys on jo nyt palannut roimasti eron jälkeen. Mustasukkasuus on niin hirveä tunne kun se syö sisältä asti. Asian teki auttamattomaksi tässä suhteessa ehkä miehen alkuaikojen suhtautuminen tissi-reisi-takapuolisektorille ja pornoon, mikä tuntu välillä epäkunnioittavalta naisena, ja vaikka tämä asia muuttui keskustellessa, en suostunu mielessäni näkemään että hän ois muuttunu oikeesti, ja jossain vaiheessa kuitenkin kyllästyis seksuaalisesti munhun. Tuntuu vaan niin toivottomalta, tiiän et tuun aina päätymään yksin, koska tältä planeetalta ei löydy miestä jota vois aina kiinnostaa vain se oma nainen, vaikkei ikinä pettäiskään. Tän asian kanssa en voi elää, joten elän yksin.
Teinkö
Väärin??
81450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..mutta lukiessa tota tuntuu ettei sulla tule koskaan olemaan hyvä olla kenenkään kanssa,olet sairaalloisen mustasukkainen...
Eihän tää ollu provo..?
mustasukkaisuudesta ollut kyse... hä....
.."ahdistun kaikista kauniista naisista ympärillämme" ...Ja haluaa löytää miehen jota kiinnostaa vain oma nainen ettei pettäis koskaan...
kyllähän se vähän johonkin mustasukkaisuuteen viittaa...
että vahtaa jokaista vastaantulevaa naista, ja ihailee kaikkia niin kyllä siitä saa vähän mennäki hermot...
kirjoittaja moi! Kyse siis tosiaan mustasukkasuudesta, mistäs muustakaan, huonosta itsetunnosta jne jne. Syytä ei ollu epäillä koskaan pettämisestä tai vastaavasta, enkä koskaan ollu kiinnostunu kännyköistä, netistä, puheluista tai epäilly salailua. MUTTA, nimenomaan tän jäbän alkuaikojen käytös, vaikka sen sitten muuttuikin täysin, sai mut aina pohtimaan että kuikuileeko se mielellään muita lihoja ja minä en kelpaa. Kerran se sanoi esim huomatessaan mulla olevan hieman selluliittia, ja mun todetessa että kyllä aika monella naisella on, että no ei Julia Robertsilla oo. Tämmösiä pikku ärsyttäviä tapauksia, jotaka sitten jäi mieleen. Oon tosiaan ehkä sairaalloisen mustis, muttei nämä muistikuvat ainakaan auttanu mua luottamaan poikaystävääni, siis millä mielellä esim lähtis baariin kamujensa kaa....
Minkäs ikäinen tämä sinun ex-kundikaveri on?
24 vee, viitannet siihen että lapsellinen, tai ainakin oman mielipiteeni mukaan vielä aika oppimaton...
mulla sama ongelma, puhutaan miehen kanssa asiasta paljon, enkä aio antaa periksi.