Olipa vaikeat aiheet! Mutta tämän valitsin ja kiinnostais kuulla miten muut vastasivat.
Ite lähin varmaan ihan hakoteille tässä, kun aloin vertaan sitä novellia jotenkin yli rajojen nykymaailman elämään..Mitä muut?
Ite lähin varmaan ihan hakoteille tässä, kun aloin vertaan sitä novellia jotenkin yli rajojen nykymaailman elämään..Mitä muut?
Vastaukset 11
Vanhimmat
samasta aiheesta kirjotin maailman sekavimman aineen.meni päin persettä.i tulee.vittu.
ite laitoin että sen äiti oli kuollu ja se tunsi syyllisyyttä siitä ja runojen avulla käsitteli kuolemaa.. voi olla aika kaukaa haettua paskaa!
tiiäkkö että samaa minäki mainitsin että sen äiti ois kuollu ja se sitten niissä runoissa käsitteli sillä runon minällä sitä kuolemaa..ku aattelin ettei niitä runoja saa ohittaa olankohautuksella ja että se äiti ois siinä tärkee.
sitte laitoin motiiviksi sen pajun..
no hyvä... tiiä vaikka me oltas ainoat suomessa oikeassa ja L:t tärähtäis! no ei ku niitähän voi tulkita kyllä niin moni eri tavoin!
samaa justiin tässä miettiin :P
aattelin että jos tuo mun aine ois niin vaikeesti tajuttava ja tekis siitä hienon niin L tulis..hehheh..
prelistä tuli 90 (vastasin sillon siihen novelliin Salkku),mutta sehän ei merkkaa nyt mitään.
siis itse asiassa novelli oli aika simppeli, sen teki vaikeeks se että se sisält runon ja oli enemmänki kertomus, mitään novellilli tyypillisii aukkoja tai symboleja ei pahemmin ollut. siel oli siis runoilija joka näki yhtäkkii jonku pajun alla penkillä sen äidin ja alkoki kirjottaa runon, inspis iski ;D no sit siin runos sitä moitittii, et se on joku petturi ja näin ja se kirjotti sen runon hiekkaan koska ei ollu paperii, sit iski sade ja se juoks hakee papruu ja saiki kirjotettuu sen runon ylös, sit loppu.. ihme juttuja.. ja tehtävänanto meni jotenki näin. sivulla blaa blaa blaa on alekstader suumanin novelli erään runon tarina. millainen on sen suhtautuminen elämään. ei nyt loppujen lopuks ollu vaikee ku näin jälkeenpäin miettii, mut tosiaan vaikeint oli se et siin oli se runo mukana, joka liitty siihen olennaisesti.
tein ite samasta ja oli musta vähän vaikeaa tehdä, koska ei ollut mikään tyypillinen novelli, eikä pahemmin mitään elämään päinkään viittavaa sen kahden ensimmäisen rivin jälkeen. kirjoitin sitten, että sen runoilijan äiti ja miekka moittivat sitä koska se ryhtyi runoilijaks, eikä siitä tullut sitä mitä muut odottivat. siitä sitten väänsin, että elämässä tärkeintä on oman sisäisen äänen seuraaminen ja sen tekeminen, mikä tuottaa eniten hyvää oloa. lisäks selitin jotain, että kannattaa kehittää itseään ja yrittää voittaa vaikeudet, eikä luovuttaa helposti, sillä ylittihan päähenkilökin kirjoittamisen vaikeuden kynnyksen ja sai tehtyä lopulta kokonaisen runon (sen monen epäonnistumisen jälkeen). tuntuu "hieman" että metsään meni.. =/
Minä kirjoitin, että on kaksi elämää, päänsisäinen ja todellinen elämä. Novelli vähätteli sitä todellista kun lehmukatkin karkas ja tyttö pillitti. Ja kaiken takana oli se ihme runoilijahörhö. Eli kusnukiksi meni.
Mäkin kirjotin kakkosesta.
Laitoin siihen, että runoilija ja paimen molemmat unohti vanhat elämänsä ja suojeli sitä ruonoa, josta oli tullu uus päämäärä niitten elämästä. Ja että sen runon säilyminen olis siks niin tärkeetä, koska jos jättää jotain jälkipolville, niin elämä on sillon jotenki tärkeempää ja arvokkaampaa. Perinteistä tekotaiteellista skeidaa ;)
niin tää oli siis se novellianalyysi? ite oisin niin halunnu kirjottaa novellista mut tää vaikutti sen verran vaikeelta, etten uskaltanu tähän tarttua. kai siitä ois voinu jotain saaha irti jos olis monta kertáa lukenu ja fundeeraanu.
hei, minäkin tulkitsin silleen et sen kertojan äiti on kuollut ja vielä että kertoja syyttää tavallaan itseään äitinsä kohtalosta :D nojoo. ihan itku kurkussa lähin salista, kun tuntu että päin persettä meni. ainakin luulen, että tulkitsin liikaa sitä novellia. siis tyyliin erittele ja tulkitse tehtävä. mutta kun ois pitäny tarkastella sen suhtautumista ELÄMÄÄN. plaah, muutamalla hassulla lauseella kommentoin elämää että voi PASKA :D