meitä ukon kanssa kiinnostaisi ottaa maatilallemme tulevaisuudessa emolehmiä/lihakarjaa ja ollaan mietitty, että montako elukkaa pitää olla, jotta siitä saisi PIENTÄ lisätuloa? Eli mistään isoista eläinmääristä ei ole kyse, vaan vähän kuin harrastukseksi ja pienten lisäansioiden toivossa lehmistä haaveillaan!
Jääkö esim 7-10 lehmän vasikat pidosta plussan puolelle?
Jääkö esim 7-10 lehmän vasikat pidosta plussan puolelle?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Heti alkuun voi sanoa, että tuntipalkoille ei pääse, mutta sopivasti toteutettuna ehkä plussan puolelle.
Taustatietoa tarvittaisiin ennenkuin voisi antaa jonkinlaisen vastauksen.
Onko peltoa laitumeksi/rehuntuotantoon?
Onko mahdollisia luonnonniittyjä/metsälaitumia?
Onko pihatoksi/navetaksi sopivia rakennuksia?
Onko traktori ja siinä kuormain paalien käsittelyyn?
Kolme ensimmäistä kysymystä antavat suuntaa sopivasta rodusta ja viimeinen antaa lopullisen "niitin" siihen kannattavuuteen.
Jos tilasi on C-alueella, niin homma on rahasampo, mutta AB-alueela lähinnä kasvinviljelyn tukitoiminto tai harrastelua.
Maatilallamme on vain n.6 hehtaaria laitumeksi/rehuntuotantoon sopivaa peltoa. Luonnoniityksi/metsälaitumeksi käypää maata ei ole paljon nimeksikään. Karjasuojaksi sopiva vanha navetta ja lato on, sekä traktori.
Asumme pohjois-pohjanmaalla eli eikö tämä ole C2 aluetta? miten tämä alue vaikuttaa tilan kannattavuuteen?
Tosiaan vain pientä lisä ansiota tahtoisimme saada, mies siis kävisi edelleen työssä muualla ja minä tahdon olla muutenkin kotiäitinä ;) suurista summista ei siis ole kyse, vaikkapa 5000-6000 euroa vuodessa..
Sopiva mittakaava tilallenne on 6-8 emoa ja sonnivasikat välitykseen ja lehmäset omaan uudistukseen ja poistolehmät omaan pataan.
C-alue sopii emojen pitoon, koska tuet noin kaksinkertaiset AB-alueen tasoon nähden!
6-8 emoa C-alueela kuuden hehtaarin tilalla antaa 8-12 000 euroa bruttotuottoa vuosittain, mutta kustannuspuoli on tilakohtainen asia.
Kun toinen käy töissä ja pieniä lapsia (eli kotihoidontukea saavia) niin vaatimaton toimeentulo on varmasti taattu em konseptilla.
Onnea valitsemallenne tielle!!!
Omilla emoilla olen laskenut, että pellon/laitumen tarve olisi noin 0,5 ha / eläin. Paalinpyörittäjän laskelma voisi olla hyvinkin lähellä oikeaa ja muutenkin puhuu asiaa.
Lisärehua voisi saada helposti ylivuotisista heinistä, jos lähellä on lypsykarjatiloja. Tai olkia viljatiloilta. Rotuna suosittelisin Highland-rotua ja sitten näistä yleisimmistä Angusta tai Herefordia. Mannermaiset rodut ovat isoja ja vaativat väkirehua sekä runsaasti ruokaa ja taitavat muutenkin olla parhaimmillaan laajemmessa tuotannossa.
Kun peltoa on vähän, niin mielestäni se kannattaa pitää pelkästään nurmella. Highland tulee kaikkein pienimmällä rehumäärällä toimeen ja jopa olkia voi käyttää osaksi ruokintana. Katso www.highlandcattle.fi ja sieltä myös kasvattajien omia sivuja
Onhan teidän pellot muuten tukikelpoisia? Entä onko mahdollista saada esim. nuoren viljelijän aloitustukea (alle 40-v)? Tai onko mahdollista saada tukea jalostusnautojen hankintaan (50 tai 60 prosenttia)? Emot/hiehot ovat nimittäin melko kalliita ostaa! Entä onko mahdollista esim. vuokrata peltoa lisää (=lisää tukea ja tuloa)? Tai olisiko mahdollista ostaa läheltä metsää luonnonlaitumeksi? Jos lähistöllä on alueita, jotka voisivat sopia perinnebiotoopiksi, niin sekin voisi tuoda kannattavuuteen plussaa.
Meillä joka tapauksessa homma toimii suunnilleen niin kuin sinulla on ajatuksissa. Vaimoni toteutti oman unelmansa eläinten kanssa työskentelemisestä kotona.
Kannattaa käydä tutustumassa mahdollisimman monella vastaavalla tilalla. Siitä oppii parhaiten ja samalla kannattaa kysellä ja keskustella kokeneempien kasvattajien kanssa vinkkien saannin toivossa.
Ainakin oman rotuyhdistyksemme hallituksen jäsenille voi soitella ja kysyä tietoa. Ja tervetuloa vaikka meille käymään ja katsomaan toimintaamme.
Olen aikanaan kirjoitellut jonkin verran rodustamme tällä palstalla. Jos haluat niitä lueskella, niin käytä nimimerkkiäni hakuna.
Kiitos kovasti vastauksista, tämä jo mukavasti selvitti asioita! osaatteko suositella mitään kirjaa/kirjoja mitä kannattaisi hankkia ja lueskella ? Ja mistä saa tilata?
Karjan hankkiminen ei kuitenkaan nyt ihan pariin vuoteen ole ajankohtaista kun minulla vielä opiskelut kesken, mutta toivottavasti sitten tulevaisuudessa!
eli sellainen tuli vielä mieleen, että voiko/saako noita highlandeja nupottaa? Vaikka maatilalla olen ikäni asunut ja pienestä pitäen sarvipäiden seassa pyörinyt, niin jotenkin tuntuu, että olisi kiva jos noita todella pitkiä sarvia ei elukoilla olisi! Paljon miellytävämpi käsitellä.
Atuottajilla on hyvä kirja,(suunnitelmallinen naudanlihantuotanto) siinä läpileikkaus koko alaan hinta 30 euroa+pk. Löytyy kotisivuilta tilausosoite.
Angus on jo valmiiksi nupo ja lähes yhtä vaatimaton ku ylämaan karja. Ylämaan naudoille kuuluu isot sarvet Brittein saarilla jopa kisoissa niitä arvostellaan sarvien mukaan.
Abat halvempia hankkia hiehot n. 1100-1400+alv ja 50-60% saa investointitukea!
Hiehon myyjät kyllä konsultoi tukiasioissa!!
Jos aiot tuottaa lihaa, etkä jalostuseläimiä niin esim aban ja heren risteytykset edullisia hankkia ja limulla astutettuna mahtava lihantuotantokyky ja hyvät teurasluokat!!!
Paalinpyörittäjän mainitseman lisäksi voit lukaista eläinten käsittelystä ja hoitorutiineista kirjasta: Johanna Jahkola, Johdatus nautaeläinten käsittelyyn. Oikein hyvä opus, varsinkin jos aloittaa (niin kuin me) ilman aikaisempaa kokemusta. Jahkola itse ilmeisesti kasvattaa Herefordia
Toinen hyvä kirja; pieni, mutta täyttä asiaa: HIGHLAND CATTLE (Palonen - Aarnio) Kirjaa voi tilata Highland-yhdistykseltä. Kertoo kaiken olennaisen HC rodusta.
Jos et missään tapauksessa hyväksy sarvia niin sopiva rotu on sitten Angus tai nupolinjan Hereford. Jos lihantuotanto on homman nimi, niin risteytyskin, kuten paalinpyörittäjäkin kertoi. Jotenkin kuitenkin mieltäisin, että pienessä, mutta laadukkaassa karjassa saattaisi lisätienistejä tuoda jalostuseläinten myynti...
En ole kuullut, että kellään olisi ollut ongelmia HC:n sarvien kanssa. Rotu on rauhallinen ja eläin varoo sarviaan. Se tietää yllättävän hyvin missä se sarven pää kulkee. Homman idea on siinä, että eläimellä on ulkona tarhassa/laitumella tilaa ja se voi käyttäytyä lajinomaisesti. Ahtaissa sisätiloissa sarvet tosiaan ovat tiellä.
Ja toisaalta: Eikös ole hyvä, että jo kaukaa erottaa kumpi pää eläimellä on etupää ja kumpiko peräpää? :)
Olethan muuten käynyt näillä sivuilla:
http://www.faba.fi/jalostus/lihakarja/rodut/
Highland yhdistyksen hallituksessa on jäsen, joka kasvattaa sekä Highlandeja, että Angusta. Soita ja kysy käytännön eroista! Tämä henkilö on muutenkin ammatiltaan maatalouslomittaja, joten hän tietää naudoista melkoisesti.
Vaikka opiskelusi olisi kesken, niin ei välttämättä olisi huono ajatus ottaa eläimiä suoraan erotuksesta noin 6-8 kk:n ikäisinä. Hankintahinta olisi vain paljon edullisempi kuin kantavilla hiehoilla/lehmillä. Eikä heti olisi "vaivana" poikimiset. Sonnin ehtisi hankkia sitten hiukan myöhemmin suoraan töihin! Vai ajattelitko hoitaa siemennyksellä lisääntymisen?
Kiitos kirja vinkeistä, pitänee tilailla noita, kun ei kirjastosta löytynyt oikeastaan mitään pelkästään naudoista kertovaa opusta!
Ei ne sarvet nyt niin paha juttu ole, ajattelin vain, että kun nuita lapsia kuitenkin lauma tulee olemaan, niin olisi ehkä hiukan turvallisempaa jos elukoilla ei ihan noin kookkaita sarvia olisi. Itse olen maatilalta kotoisin ja ihan pikku-tytöstä asti oon siellä elukoiden jaloissa pyöriny, ratsastanu ja talutellu ulkona hiehoja ja vasikoita (vaikka uskomattomalta kuulostaisikin) :) eikä mitään vakavempaa ole sattunut. Tosin nupoja suurin osa meidän lypsykarjasta olikin. Ay:illä huomasi kyllä sen, että sillä sarvella varmasti vähän sohaistiin aina kun ei esim. pään silittäminen miellyttänyt.
Tuo Angus ei myöskään tunnu kovin huonolta vaihtoehdolta. Meillä olisi tarkoitus tietenkin pyrkiä mahdollisimman hyvään tulokseen rahallisesti pienellä karjalla, mutta olen aina ollut kiinnostunut jalostuksesta ja opinnnoissanikin jonkin verran kotieläinjalostusta on. Luulempa, että meillä tuota jalostusta "harrastettaisiin", mutta tietenkin myös pyrittäisiin maksimaaliseen lihantuotantoon. Keinosiemennys varmaan olisi käytössä, mutta voisi noita sonnejakin lihan vuoksi välillä kasvattaa..
entisenä kasvattajana sanoisin muutaman sanan.
Siihen mikä olis paras rotu en ota kantaa, enkä voikaan koska en ole jokaista rotua kasvattanut,
kai jokaisella on omat hyvät/huonot puolensa.
Ajattelin noitten rotujen luonteesta joista on kokemusta, sanoa oman näkemykseni.
HF erittäin rauhallinen,helppo käsitellä, kaikenlaisiin olosuhteisiin sopeutuvainen,luottaa hoitajaansa,jos tarvitsee poijjitusapua voi mennä antamaan ja ohjaamaan vasikkaa imemään.
Li hieman rauhaton, hoitoon ja olosuhteisiin vaativaisempi, ei täysin luota hoitajaansa,josta syystä joskus hankala käsitellä, poikimisen aikana ei mitään asiaa lähelle,poikiminen kuitenkin sujuu ilman apua.
Sitten risteytykset,sekä Li että SI isänä, jopa herefordin kanssa ovat erittäin hankalia.
Suosittelisin lihakarjaa koska esimerkiksi EU-alueella on jopa pulaa hyvästä naudanlihasta.
Sisareni siirtyi lihakarjanpitoon johon kuului kaksi hyvää syytä:
-ei tarvitse lypsää
-emolehmät ruokkivat itse vasikkansa
Karja on ympäri vuoden ulkona jopa -30C pakkasessa. Ei tarvitse mitään erillisiä ja kalliita navettarakennuksia. Tuulensuoja riittää.
Laidunnus on hoidettu siten että rehua tulee omilta pelloilta. Eli siis kuivaheinää ja olkea. Kivennäisaineet ostetaan kaupasta.
Hommaon toiminut jo 23 vuotta.
Hemmetti kun en nyt muista sen nautarodun nimee.
Olisko Hereford tai friisiläinen tai ylämaanderfoi tai...
No. Kilttejä ne on kaikki vaikka sonnitki painaa noin 800-900kg.
Et eiku lihakarjaa vaa.
kyllä se varmaan toi ylämaalainen on, jos se on ulkona 30 asteen pakkasessa.
siittä rodusta taikka karvan pittuuesta oo kiinni! on kait meilä ollu angukset vasikoineen koko talaven (vasikat kevättalavesta) ulukona, ja mieluusti menevät kahtelemaan aamuaurinkoa kipakalla pakasella, kävihän se täälläki talavella siellä 30-35 asteen pakkasissa, ja vasikatki kirmaili ulukotarhassa kun aurinko paisto. tuuli se on paha yleensäkkin elukalle. parhaastaki talavikarvasta mennee tuuli läpi jos se on tarpeeksi kova, ja sillon tulee kylymä.
älä piä pieniä lapsia aivan suojaamatta. kuitenkin varovaisuutta tulee säilyttää vaikka kuinka hyväluontonen elukka oisi. varsinkin emo vasikan kanssa. ennemmin piän lapsen kauempana hengissä, ku lähempänä loukkaantumisvaarassa. emolehmä kunnioittaa ihmistä, sellaista ihmistä joka on tehnyt selväksi johtajuutensa. näillä on voimakas laumavietti, ja johtavan täytyy ansaita asemansa. toki ymmärtävät hyvin jos on "lapsi kyseessä" mutta on ollu tapauksia, että lehmä ei etes tajunnu päätä siirtäessään, että lapsen sormi jäi niskapuomin ja pään väliin.
paalinpyörittäjälle vielä sen verran, että ei se C-alueellakaan mikähän rahasampo ole....
sanoo että 'ei ne emot paljoa syö, olkea vaan rouskuttavat' niin se on p-puhetta. Syövät kuin hevoset ja huutavat lisää jos nälkä jää!!