Löysinpä Kirkkonummelta oikein mahtavat toukkapesät Härkäpää-nirkkoa (Phalera bucephala).
tarkoitus täydentää 2 krätyn härkäpään määrää neljäksi kokoelmassa.
Otin jääkaapista lämpimään tammikuussa.
Yksi ainut kuoriutui, urospuolinen, pienemmistä koteloista.
Isoimmat vain olla möllöttävät huoneenlämmössä,
vääntelehtivät kun tarkistaa kunnon eli koteloasteet on elossa. Juuri tänäänkin, elossa vain. olosuhteet on hyvät, hyvä kosteus- ilmanvaihtotasapaino, suihkepullolla lievästi joka 3. päivä kostutettu sanomalehtialusta rei'itetyssä muovipurkissa.
pyörivät mutteivät kuoriudu.
2 kpl turposi kuin muka kuoriutumista varten, mutta niissä oli joku tauti. Ne olivat kuin sisältä mätiä kuin taivuttelin, kädelle valui ruskeaa mudanhajuista lientä ja semmoista oli myös kotelon sisällä.
Muuten, vuosittain myös eri lajien koteloita on vaivannut jokin, joka muuttaa kotelon sisältä keltaiseksi, kuivaksi jauhoksi, kotelo ikäänkuin kutistuu, ja osan lietemäiseksi mössöksi sisältä, kotelon samalla turvotessa.
Onko koteloilla tosiaankin sienitauteja sun muita, muutkin harrastelijat tunsivat tuon "keltainen kuivattaja"- taudin ja "mätätaudin".
Mikä tuo asia on? On kuulemma toistuvaa vuodesta toiseen. Onko 100% suojausta noista?
tarkoitus täydentää 2 krätyn härkäpään määrää neljäksi kokoelmassa.
Otin jääkaapista lämpimään tammikuussa.
Yksi ainut kuoriutui, urospuolinen, pienemmistä koteloista.
Isoimmat vain olla möllöttävät huoneenlämmössä,
vääntelehtivät kun tarkistaa kunnon eli koteloasteet on elossa. Juuri tänäänkin, elossa vain. olosuhteet on hyvät, hyvä kosteus- ilmanvaihtotasapaino, suihkepullolla lievästi joka 3. päivä kostutettu sanomalehtialusta rei'itetyssä muovipurkissa.
pyörivät mutteivät kuoriudu.
2 kpl turposi kuin muka kuoriutumista varten, mutta niissä oli joku tauti. Ne olivat kuin sisältä mätiä kuin taivuttelin, kädelle valui ruskeaa mudanhajuista lientä ja semmoista oli myös kotelon sisällä.
Muuten, vuosittain myös eri lajien koteloita on vaivannut jokin, joka muuttaa kotelon sisältä keltaiseksi, kuivaksi jauhoksi, kotelo ikäänkuin kutistuu, ja osan lietemäiseksi mössöksi sisältä, kotelon samalla turvotessa.
Onko koteloilla tosiaankin sienitauteja sun muita, muutkin harrastelijat tunsivat tuon "keltainen kuivattaja"- taudin ja "mätätaudin".
Mikä tuo asia on? On kuulemma toistuvaa vuodesta toiseen. Onko 100% suojausta noista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tulkinnut asian niin, että ne kotelot, jotka kuivuvat, kuolevat toukan ollessa vielä kotelokehityksen alussa. Koteloitumisen rasitus on ollut niille liian kova ja energianpuute tappaa ne. Toukat ovat siis olleet huonokuntoisia.
Ne, jotka ovat sitä kuraa täynnä, ovat kärsineet kovia talvehdittamisyrityksesi aikana. Ne ovat aloittaneet muutoksen perhoseksi, mutta sitten joko kylmyys, liika lämpö, kosteus, kuivuus, home, tms. ovat tehneet niistä viime metreillä selvää.
Itse pitäisin otuksia jääkaapissa ainakin maaliskuun alkuun, vaikka niistä laatikon täytettä tulisikin. Pari kuukautta ei aina riitä talvehdittamiseen.
...rahkasammalta suosittelen koteloiden "alustaksi - imee liian kosteuden ja säilyttää sen toisaalta hyvin ja ennen kaikkea PH -arvonsa vuoksi estää homehtumisen. Sitähän käytettiin muinoin haavasiteeksikin! Itsellä rahkasammal on kyllä toiminut loistavasti. Joskus jätän kotelot jopa huoneenlämpöön, esim. riikinkukkokehrääjä, joka voi talvehtia kahdestikin, on lämpimässä, kosteahkossa rahkasammalessa kuoriutunut jo ensimmäisenä talvena! Jos haluaa vapauttaa perhoset luontoon, kannattaa pitää pitkään esim. jääkaapissa ja kostuttaa varovasti välillä!
Niin, ja vielä kannattaa muistaa, että jotkut kotelot talvehtivat useamman kerran - en tiedä härkäpäästä, mutta ainakin esim. riikinkukko-, haarukka- ja koivukehrääjä.
Me odottelimme matarakiitäjääkin miltei vuoden, joten jos kotelo on elossa, jatka vain hoitoa.