Autossa matkustaessani, varsinkin pidemmillä matkoilla saan paniikkioireita hyperventilointia, hikoilua, pyörrytystä ja muuta epämukavaa.En siis matkusta mielelläni autossa. Olen koittanut rentoutua ja unohtaa huonon olon, mutta tuntuu vaikealta edes puhua vierustoverin kanssa.Jostakin syystä kaikki mahdollliset ikävät ajatukset alkavat pyöriä päässäni juuri autossa. Onnettomuudet,maiseman epätodellisuus, ahdas tila, huono ilma, kaikki elämän epäonnistumiset, kuolema. Koetan olla kuin ei mitään, koska en kehtaa aina sanoa, että taas on tätä ahdistunutta oloa. Pelkään saavani jonkin ilkeän kommentin ja se ei helpota.
Paniikki ja autoilu
carsaway
71175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei. Olen aivan samanlainen kuin sinä, autossa olen pari kertaa ajatellut tukehtuvani, aivan järkyttää monesti oma olo, ja itse kun ajan joudun pysähtymään ja hengittelemään, parkkihallit on minun painajainen myös.
Haluaisin kysyä, että onko teillä muilla sellaisia olotiloja, että joutuu nousemaan esim. sohvalta kun alkaa tuntumaan ettei saa henkeä, ja onko sydän tykytellyt?
Mukavaa kevään alkua.
Minulla tulee autossa myös ahdistava tunne, tilan puute ym. Onneksi nykyisin vähemmässä määrin.
Mutta tuo kun kysyit onko muilla olotiloja että joutuu nousemaan sohvalta, voin sanoa että tuttu tunne on. Vaikka olisi kuinka mukava ohjelma menossa niin siihen ei auta muu kuin nousta ylös ja lähteä kävelemämään. Pahimmassa tapauksessa iskevät kaikki paniikkioireet päälle. Mutta kaikesta huolimatta kevään alkuja sinnekin ;)
ajokortin??Minulle suuri kysymys,sillä en saa sitä varmaan koskaan ajetuksi.
Yhden tunnin istuin,ja se siitä.. :(
jo kerinnyt saada ajokortin ennenkuin paniikkihäiriö iski.
Kysyit, miten ajokortin on saanut ajettua. Itse sairastuin paniikkihäiriöön n. vuosi sitte. Ajattelin silloin, että mistään ei tule enää mitään, enkä koskaan voi enää tehdä mitään. No kappas, aloitin lääkityksen, pystyin käymään kouluni loppuun, olen töissä ja kaiken lisäksi aloitin autokoulun tammikuussa ja ylihuomenna olisi inssi:) pelotti hirveästi mennä ensimmäisille teoriatunneille, ahdistus nousi välillä pintaan, mutta sitkeästi jatkoin ja itseluottamus on kohonnut tämän myötä. Tykkään jopa ajaa autolla. Eli rohkeasti vaan yrittämään, vaikka pahalta tuntuisikin. Sinä päätät ja määräät elämästäsi, ei paniikkihäiriö! Tsemppiä ja jaksamista kaikille ja hyvää keväänjatkoa!
En minäkään voinut olla autossa ennen edes pienillä matkoilla. Saati että olisin AJANUT autoa. Vaikka kortti oli hankittukin, itku kurkussa. No tilanteen ollessa sellainen, että autosta tuli ainoa mahdollinen kulkuneuvo, pakotin itseni ratin taa. Ei pelota enää. Joskus ahdistaa, mitä jos vaikka "tahallaan" tai vahingossa saisin mielenhäiriön ja ajaisin päin vastaan tulevaa rekkaa, mutta se menee ohi kun vain kohtaa pelkonsa...
Mie oon hyvä ajamaan pannarin ja muun mukavan kanssa ku ajan ihan punaisiakin joskus.
Toi on kyllä ikävää. Miten siis autoilet? Ajatko vai mitä? Onko sinun pakko matkustaa autolla? Pienet harjoitukset olisi varmaan hyviä. Pieniä turvallisia matkoja. Voitko yrittää keskittyä johonkin muuhun sinua kiinnostavaan toimintaan jos itse et aja. esim. lukeminen, pelit.
Todellisuudessahan autoilu on vaarallista vaik oot kävelemässä itse.