...KERRO MITEN SIITÄ SELVISIT?
YKSPUOLINEN
RAKKAUS?
242651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
kuitenkin niin että en sitten selvinnyt. Luulin ensin, mutta päässä vaan pyörähti. Eli tässä ollaan ja homma jatkuu. Minkäs teet.
että luulee aikaa sitten juosseensa ohi ja sitten onkin vastassa. Tajuaa juosseensa ympyrää. Masentavaa.
selvinnyt,kun tuntuu muuttuneen molemminpuoleiseksi;)
kun ajattelen kaikkia niitä yksinäisiä hetkiä jolloin odotin häntä tulevaksi. Samalla peläten että hän tulee. Tunnen surua siitä että en koskaan saa tietää miksi minulle kävi näin. Olen jo väsynyt pyörittelemään asiaa mielessäni. Ja olen päättänyt etten mene niihin paikkoihin jotka muistuttavat hänestä. Hän ei varmaan koskaan tiennyt minun odottavan, sehän tässä tragikoomisinta on. Kerran olin jo niin tulessa odotukseni kanssa että oli lähellä etten poksahtanut taivaan tuuliin pelkästä tunteen palosta. Se oli vahvaa se oli valtaisaa, mutta siihen sisältyi myös aimo annos pelkoa ja yksinäisyyttä ja olen nyt tullut tulokseen että se oli minun yksinäinen rakkauteni, joka ei olisi voinutkaan toteutua. Ja seuraavassa hetkessä taas voisin luulla että sen piti tapahtua..joten lopetan tämän vatkaamisen.
kirjoittama. Jotenkin se tuntuu nyt niin hellyttävältä. Se kaikki epätoivo ja rakkaus, joka oli epätodellisen todellista, kuin saippuakupla tuulessa. Samalla se on hiukan huvittavaakin..nyt. Niin tiiviisti kun olit vuosia mielessäni ja nyt en sinun kasvojasi edes muista. Tunteen, jonka aiheitit muistan sitäkin selvemmin.
ennenkuin minä löydän asiastani jotain huvittavaa.On vain tyhjä olo. Minusta tulee yksnäinen kuljeskelija lopuksi elämääni. Olen kyllä avoin kun/jos joku lähestyy. Mutta jokin alakuloinen pohjavire on, aivan kuin elämä olisi kiihkeimmillään eletty.Kuin olisin palanut jotenkin poroksi näissä kuumissa tunteissa ja YKSIN.
mie itte. T****s
ja vei voimat ja kesti kauan ennenkuin siitä selvisin..ja vieläkin taidan rakastaa..voi helvetti!
Aikaa on mennyt kauhean paljon. Taidan hankkia koiran, jos se auttaisi.
Sitä saisi paijailla ja silitellä. Paha juttu vaan se tee mitään takaisin, kehrää vaan.
Yhtäkaikki! Ihmisen ei todellakaan ole hyvä yksin.
Sittenhän meitä on kaksi koiraihmistä lisää:)
menee kai se yksi elämä näinkin. En selvinnyt irti.
siitä selvinyt minäkään. Oikein v******a, kun henkilö pyörii päivittäin mielessä ja ikävöin... Tämmöistä tämä minun elämäni...
en ole minäkään selvinnyt.... vieläkään :o(
Vaikka kuinka järkeilin ja yritin unohtaa...mutta kun tulit vastaan, niin taas sitä mentiin! Kaipaus on valtava ja yritän selvitä päivän kerrallaan.....unelmoiden ja ihmetellen tätäkö tämä minun elämäni on...
niinkö?
mahdollinen on tehty ja hiukan mahdotontakin mahtuu mukaan, mutta toinen ei vain lämpene. Surkuhupaisinta tässä on se että hän on onnellisen tietämätön puuhistani joita olen yksinäni puuhaillut.. Olen minä aikamoinen pölvästi!
Niin tosissaan, niin tosissaan että. Tässä tuli todistetuksi se, että yksinäinen puu palaa ja kauan.
sama tilanne. jos hän vain tietäisikin mitä kaikkea olen "puuhaillut" ja tonkinut. Tragikoomista todella.
kaikki mahdollinen jos toinen ei edes tiedä asiasta?
Tarkoitin sitä että kaikki se on tehty mitä oi tehdä loukkamatta toisen elämää tai mahdollisuutta tulla itse loukatuksi. Pelkään näes kuollakseni että jos nyt sitten tunnustaisin rakkauteni häneen, hän toteaisi vain kuivasti- niin, ja mitä sitten? Ehkä sitten lysähtäisin siihen kasaan, hänen jalkojensa juureen ja hän joutuisi soittamaan ambulanssin. tai toinen vaihtoehto olisi että laittaisin sähköpostin töihin ja sieltä ei kuuluisi mitään tai pahemmassa tapauksessa tulisi tylysti vastaan että hän ottaa viranomaisiin yhteyttä jos vielä häiritsen häntä työpaikalle. Enkä aio tehdä sitä muutenkaan, vaikka osoite on minulla tiedossani.
molemminpuolinen ja hän on ollut helvetissä minun vuokseni..me emme olisi saaneet alkaa tuntea niin. Ja me UNOHDAMME, ainakin sen että halu oli joskus niin kova..me unohdamme siksi että niin on parempi.
MEILLÄ ON KAIKKI HYVI JA SE ON TÄRKEINTÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
vasta sitten kun minä lallaan tuomasta hänen eteensä sitä mihin hän ei voi tarttua. Minä olen ollut julma ja itsekäs. Mitä minä olen hakenut tällä? Jos luet tämän sanon vain vielä että me unohdamme s e n mitä olisi ollut toistemme sylissä!
Kuka istui tyynenä? Kuka sitten alkoi liikehtimään ja kuka vihjaili ja kuka näytti siveältä mutta paljasti tiedostamattaan kaiken niin että hämmentyneenä kääntää toinen katseensa pois.
vai liian mukava??????