Mitä oli yksinäisyys keskiaikana?
Yksinäisyyden keskiaikaa
jäätyneessä sydämessä
8496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
oliko sellaista termia kuten yksinäisyys ? kukaan ei jäänyt sisälle lojumaan ei ollut tietokoneita ainoastaan kirjekyyhky jota ei varmaan moni jäänyt odottelemaan. kuppilat täynnä väkeä ja jos jäi yksinäiseksi ei tuntenut siltä oli varmasti joukossa monta samanlaista jne .. korjaa jos olen väärässä.
liikaa ritari -ajan leffoja ?
Oikea yksinäisyys on sitä kun sinulla ei ole yhtään yhtävää, ja sairauden vuoksi et pääse edes ulos että näkisit ketään muuta kuin ne pari kotiavustajaa kerran viikossa, ja sitä alkaa kaipaan jo jotain kun samaa on kestäny 30 vuotta.
vetävät kansalaisen hiljaiseksi. Eihän näihin voi sanoa mitään, koska se kuulostaa aina halvalta ja huonolta. Voi vain kiittää siitä, että suhteuttaa itse kunkin omaa yksinäisyyttä.
Varsinaista tarinointia. Yksinäisyys keskiajalla oli vielä murskaavampi kuin nykyisenä tietotekniikan aikakautena. Toisaalta sosiaalisuuden paine oli silloin paljon suurempi.
Ihmiset ovat syrjineet toisiaan kautta koko ihmiskunnan historian, ja erotelleet joukostaan ne, joista ei ole heille mitään hyötyä eikä minkäänlaista todellista vaaraa, eli siis yleensä kaikkein kilteimmät ja lempeimmät jäävät ulkopuoliseksi. Mikään ei ole muuttunut, eikä tule muuttumaan.Ihminen on petoeläin.
Plussaa ja miinusta, sitä ovat ihmissuhteet. Joukon arvostetuimpien seurassa näyttäytyminen tuo ihmiselle muiden silmissä plussaa, ja toisaalta väheksyttyjen ihmisten tunteminen vähentää ihmisen sosiaalisia pisteitä, joita lähes kaikki alitajuisesti saalistavat. Niin yksinkertaista, niin helppoa, ja niin helvetin tuhoisaa syrjinnän kohteeksi joutuville.
Sinänsä aika vastenmielisten mekanistista. Olen huomannut, kun viime aikoina olen liikkunut enemmän paikkakunnan nk. tunnettuuksien seurassa. Ihmeellistä mutta totta.
En sanoisi kilteimmät vaan hiljaisimmat ja ujoimmat jäävät yksin. Tunnen monta kilttiä, jotka eivät ole yksin - he ovat vain puheliaita ja hymyilevät paljon. Itsevarmuus on kova sana.