Oliko se hyvä vai paha muisto ?
Liittyykö se henkilöön vai tapahtumaan ?
Liittyykö se henkilöön vai tapahtumaan ?
Varhaisin lapsuusmuistosi?
Muistelija
15823
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kätkyssä pihalla kun muistan että aurinko paisto täysillä.Se oli ihana tunne ja olenkin keskikesällä syntynyt!
uskottava muisto?
Se ainakin, kun kesällä karkasin naapuriin ja äiti tuli vihaisena hakemaan pois ja sanoi, ettei ilman lupaa saa mennä. Olin silloin 2,5 vuotias.
Onko se uskottava muisto, kun kesällä ryömin pihanurmella ja totesin, että eipäs olekaan aitta sellainen kuin pitäisi, kun ei ollut tolppien varassa. Olin puolivuotias, en osannut kävellä enkä puhua. Sitten yli 40 v myöhemmin tunnistin paikan, missä aitta oli niinkuin piti ja muukin oli tuttua...
Joko siinä muisti pettää, kun pikkupoikana kuolin meren jäällä isän käsivarsille omaa tyhmyyttäni? Ja muutamissa muistoissa pikkupojan elämästä sitä ennen?
Vai sittenkö vasta muisti pettää, kun ennen tänne syntymääni minulle näytettiin muutama perusasia tulevasta elämästäni ja itse ne oikeina ja kohtuullisina hyväksyin, kun syy näytettiin? Syyn olen unohtanut, sen muistaminen minulta otettiin pois. Perusasiat ovat toimineet järkähtämättä, en ole voinut niitä muuttaa kuin ehkä hitusen. Minkä kustannuksella?
Se nyt ainakin on jo kuvittelua, kun muistan miten minut teloitettiin keskiajalla jossakin nykyisen Keski-Saksan alueella olleessa pienessä keltaiseksi rapatussa maalattiaisessa mökissä pienen joen rannalla. Eihän siinä mökissä ollut kuin yksi (vai kaksi?) ikkunakin ja pöytä ja tuoli. Ja pöydällä iso puinen lautanen tms.
oletkohan tosiaan ollut kovassa kuumeessa,näkyjä olet nähnyt et kai muistikuvia....??
kuumeessa nähtyjä. On vain niinkuin pikkuhiljaa muistunut mieleen. Sitten vuosien ja vuosikymmenien jälkeen on moni yksityiskohta saanut selityksensä. Niinkuin se keväisen merenjäänkin ulkonäkö.
En ole viitsinyt kirkonkirjoista etsiä, löytyisikö siltä paikkakunnalta sopivanikäisenä kuollutta pikkupoikaa sillä sukunimellä, joka minulla ilmeisesti oli. Sillä sukunimellä olevia ihmisiä kyllä on siellä.
Mun varhaisin muisto liittyy lumessa tarpomiseen ja kaatuiluun, yritän pungertaa eteenpäin ja kaatuilen, oli kirkas auringonpaiste
kenkien päällä oli hiekkaa, ne olivat ruskeat ja uudet kengät, ja hiekan peittämän kengän päälle tipahteli vettä, ne jättivät erikoisia jälkiä. Ne olivat kyyneleitä, sitä en muista, mutta sen tiedän, ja tapahtumapaikka oli hautausmaa, ja hautaan laskettiin äitini. Olin silloin 2.5 v.
Istuin isän harteilla ja isä avasi autotallin ovea, katsoin silloin avautuvaa maisemaa, äiti kulki perässä vauva sylisään. Minua 1 vuosi 3 kk nuorempi veljeni, äiti kertoi; olimme menossa isosedälle vauvaa näyttämään, oli syntynyt Joulukuussa, mutta pakkasten vuoksi käytiin vasta keväällä. Olin siis noin vuosi 6,- 8 kuukautta Isä kantoi minua koska minulla oli Riisitauti jaloissa.
Äiti ei ensin uskonut; että voin muistaa, mutta Hoppa myytiin pois samana keväänä, en voinut sitä muuten muistaa, jopa paikkaa autotallissa.
En halua muistaa lapsuudestani yhtään mitään.
varhaisin lapsuusmuisto on se,kun huusin isosiskolleni ja hänen kaverilleen että tulevat katsomaan kun ojassa on käärme...Ja kun sitten näkivät tämän minun "käärmeeni",niin he pettyneinä ja suuttuneina sanoivat ettei se ole kuin sisilisko...
tultua isäni nosti minut kämmenelleen seisomaan ja ihasteli terhakkuuttani 1-2v isän tyttö. muistan kun heräsin omassa pinna sängyssäni, olin pyörtynyt kuulemma. -on tutkittu jos tapahtuma on lapselle säikähdys/järkytys voi muistaa hyvinkin pienenä tapahtuneita...?
kun menin isän kanssa heinälatoon ja tulin äidin kanssa pois...
olit siis isäsi kilkuttimessa, ja sitten isäsi teki maailman helpoimman elimensiirron =o)
Tuo oli kyllä mainio juttu...:DD
siskoni kanssa leikkimässä kankaasta tehdyillä eläimillä. Olin ehkä komen-neljän vuoden ikäinen. Asuimme sillon hyvin ahtaasti, ainoa tila sisällä leikkimiseen oli pöydän alla.
terävän seinään otsani, silmäkulma aukesi ja muistan senjälkeen olleeni kylvyssä ja äidin hoitaneen minua, hän sen ikänikin sitten sanoi, vaikka ei ensin voinut uskoa, että muistan niin kaukaisen asian vaan luuli minun ajattelevan jotain myöhäisempää, mutta tuosta kylpyyn menemisestä tiesi sen täksi varhaisemmaksi.
Siitä seikkailusta on jäljellä mojova ikuinen arpi silmäkulmassa §;-)