tukihenkilö

ja toivon, että äkkiä joku hesalainen vastaisi avunpyyntöösi! Ymmärtäviä ja kuuntelevia ihmisiä löydät myös MTK:n, srk:n, ja varmaan monen muun tahon kautta. Jaksamista sinulle.

Täällä meidän kaupungissa on vertaistukiryhmä lapsensa menettäneille,eiköhän sieltä hesastakin sellainen löydy.Vertaistukiryhmä on mielestäni paras "tuki" koska kaikki ovat kokeneet saman,joten sua ymmärretään siellä parhaiten.

jos olet sama henkilö, joka jo aiemmin on kertonut surustaan kun lapsi on kuollut, kehoitan sinua todellakin ottamaan yhteyttä omalääkäriin, saat sitäkautta lähetteen eteenpäin. Minusta kuulostat masentuneelta ja jos olet enkelilapsesta kirjoittanut, minulle välittyi kuva , että harkitset välillä itsemurhaakin.Masennus on vakava sairaus ja sinun pitäisi hoitaa itseäsi.
Uskon, että tapaat monta ymmärtävää ihmistä kunhan haet apua.

Ota yhteyttä alueesi sairaalaan tms...ja kysele sairaalapastorin juttusille pääsyä.
Nimikkeestä huolimatta toimii ennen kaikkea kuuntelijana ja eteenpäin lykkääjänä.
He eivät myöskään tuputa uskoaan vaan heidät on koulutettu nimenomaan siten, että he auttavat henkilöä selviämään menetyksestä, löytää kanavia nousta, ja ymmärtää elämän arvaamattomuutta.

Olen itsekin menettänyt lapsen ja se suru on valtava, se musertaa...Oman lapsen menetyksessä ei ole mitään hyvää tai lohduttavaa kuin aika.

Surun ollessa syvimmillään tarvitsee olkapäätä ja kuuntelijaa...
Puhumallauudestaan ja uudestaan esim.sairaalapastorin kanssa omista tunteista, peloista ja lohduttomuudesta, puhuu myös surua helpommaksi kestää.

Voin sanoa, että juuri sairaalapastori auttoi minut ylös pahimmasta kuopasta. Lisäksi kävin muutaman kerran juttelemassa ammatti auttajalle.

HAE APUA!
Yksin et jaksa,eikä tarvitsekaan.

Ota yhteyttä vaikka mielenterveystoimistoon tms...
Pääasia että saat jostain kuuntelijan ja auttajan.