Jos naisten jutut tuskastuttaa ja miesten elämäntapa ahistaa, niin kumpaan sakkiin sitä sitten lukeutuu?
Kuuluuko ihminen niihin väkisin, vai voiko sitä vaan leijua jossain keskellä ja olla jotain muuta?
Mulla ei taida olla sukupuolta ollenkaan. Tää touhu ei kerta kaikkiaan iske. En tarkoita, että olisin väärään ruumiiseen syntynyt tai jotain, kyllä mut on aina tytöksi ja naiseksi on tiedetty ja havaittu =) Se vaan että kaikki miehenä/naisena olemisen kautta annetut roolit pistää vessan pytylle yrjöämään.
Ja kyllä kiitti, perhetausta on ok, mua on aina kohdeltu kunniallisesti, oon oman itteni suhteen täyspäinen ja elämä on mallillaan. Välillä sitä vaan kattoo peiliin ja miettii, mitä oikeen tapahtuu ja kuka siellä on.
Joku tässä kaikessa *tuttaa, mutta kummempia selittämättä, monet varmaan tietää mitä tarkotan!
Kuuluuko ihminen niihin väkisin, vai voiko sitä vaan leijua jossain keskellä ja olla jotain muuta?
Mulla ei taida olla sukupuolta ollenkaan. Tää touhu ei kerta kaikkiaan iske. En tarkoita, että olisin väärään ruumiiseen syntynyt tai jotain, kyllä mut on aina tytöksi ja naiseksi on tiedetty ja havaittu =) Se vaan että kaikki miehenä/naisena olemisen kautta annetut roolit pistää vessan pytylle yrjöämään.
Ja kyllä kiitti, perhetausta on ok, mua on aina kohdeltu kunniallisesti, oon oman itteni suhteen täyspäinen ja elämä on mallillaan. Välillä sitä vaan kattoo peiliin ja miettii, mitä oikeen tapahtuu ja kuka siellä on.
Joku tässä kaikessa *tuttaa, mutta kummempia selittämättä, monet varmaan tietää mitä tarkotan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
"alieneita" jotka eivät tunne olevansa kotonaan omassa ajassaan. Tämä aika on korostuneen seksikeskeinen, mainokset, elokuvat, TV-sarjat jne. pursuavat seksiä ja paljasta pintaa. Onko se huono vai hyvä asia? En tiedä, 1800-luvulla ei ollut tälläista mutta moni asia oli huonommin...
Tinni-Tunni
Olet ihan normaalien kirjoissa! En minäkään kuulu sellaiseen "heteronaismaiseen" kuvaan.. ja vielä vähemmän äijämäiseen! Meitä on moneksi. Tämä yhteiskunta vaan sattuu olemaan sellainen, että kaikki asiat määritellään joko feminiinisiksi tai maskuliinisiksi (tai no ei "kaikki", mutta liian moni) ja sen akselin väliin sitten jää mm. meikäläinen. Monesti maskuliinisiksi piirteiksi mielletään esim. sellaiset asiat/piirteet, kuten vahvuus, varmuus, rohkeus.. ja että se ärsyttää! Itse olen ihan naisen näköinen nainen, vaikken meikkakaan, mutta moni pitää mua "jätkämäisenä" em. ominaisuuksien takia. Höh!
Mutta hei, ei kannata välittää, tai vaivata päätänsä liikaa:D
Joo, ja kaikki alotetaan jo vauvaiässä, tyttöjen/poikien värit,lelut,leikit jne..,olettamukset ; "ole nyt kiltti tyttö, haluathan olla nätti tyttö.., pojat on poikia, no, pojilla on niin rajut leikit..yms.." =pojat on villejä ja tytöt nättejä, jos tästä poiketaan niin kauhistellaan.
Tai tarkemmin sanottuna olen turhautunut, sillä ei tästä ihmisen dualistisesta maailmankuvasta pääse mihinkään. Se näkyy kaikessa, vaikka nykyään sitä yritetään peitellä . Ihmiset eivät vieläkään osaa nähdä maailmaa muuten kuin mustavalkoisena. Kun joku saa lapsen, tuttavien ensimmäinen kysymys on "Tuliko tyttö vai poika?". Itse jo pienenä ihmettelin, miksi tyttökaverini eivät koskaan valinneet sinisiä tai vihreitä palloja koulun liikkatunneilla - no nehän olivat tietenkin poikien värejä. Voi olla, että vanhempieni käyttämään kasvatustapaan on osittain vaikuttanut se, että olen ainoa lapsi, jolloin he ovat kasvattaneet minut persoonana eikä nimenomaan tyttönä. Jos minulla olisi veli, sukupuoliroolit olisivat kenties korostuneet enemmän. Siltikään minulla ei ole koskaan ollut varsinaista näkyvää tarvetta kapinoida näitä rooleja vastaan - pidän nk. tyttömäisistä jutuista ja olen ns. naisellinen nainen. Eikä minua yhäkään häiritse se, että puhutaan miehistä ja naisista, mutta voisivat ihmiset kyllä alkaa hahmottaa itsensä ja toisensa pikemminkin persoonan kuin sukupuolen kautta.