olo. Onko tuttua muille? Onko paniikkihäiriön oire? Mulla ollu paniikkihäiriö jo yli 2 vuotta. Tidättekö onko moni sairastunut paniikista esim. psykoosiin? Ja millainen se on? Kiitos.
epätodellinen
nanny
196520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hei. Minulla tämä riesa ollut 7.vuotta ja olo on epätodellinen suurimmaksi osaksi ajastani, se on joka päiväistä, mutta onko teillä pumppu reistaillu tässä ahdistuksen ja paniikin keskellä, esim. loppuuko happi kun aikansa sitä odottaa?
Ja miten sydän toimii?
Minulla on kaikkea tuota, koska rätkähtää koko sydän..
Mulla liittyy paniikkikohtauksiin nimenomaan sydämen pompotus, joskus pomppii pahastikin. Samalla saattaa ilmetä älytöntä hikoilua. Mitä enemmän keskityn ajttelemaan ja jopa pelkäämään sydäntykytyksiä, sitä huonompi olo tulee. Käsittääkseni nuo sydänoireet ovat todella yleisiä paniikkikohtauksen yhteydessä. Ei kuulemma hengenvaarallista, mutta kurjaa. Kun paniikkikohtaus iskee, niin itsekkin huomaan hengittäväni "päin mäntyä"! Ei ihme, jos tuntuu, että happi loppuu ja koko elimistö, pumppua myöten sekoaa.
Epätodellinen olo on läsnä vähän välilä. Joskus olo on päivän joskus vain sekunteja tai minuutteja. kaikista inhottavin oire itselläni. Itse koen olon kuin katselisi omaa elämää ulkopäin... sietämätöntä mutta usein läsnä....
Tuo epätodellinen olo.Tunnen sitä päivittäin, ja etenkin stressaavissa tilanteissa.Itsellenikin tulee joskus pelottava tunne jospa olen menossa psykoosiin tai sairastan jotain muuta vakavaa sairautta.
Todella samanlaisia tuntemuksia....väillä tuntuu niin kuin olisi jonkun toisen "pää"...näin vertauskuvallisesti..usein myös outoa huimausta..ja samalla tuntuu kyllä et hartiat ja niska ihan jumissa...
on ihan normaalia? Tai siis kuuluu paniikkiin? Kiitos kaikille vastanneille! Onneksi joku ymmärtää.
Itse sairastan samaa vaivaa,eräs lääkäri sanoi et se epätodellinen olo johtuu siitä...kun on niin jännittynyt ja ahdistunut,et koko elimistö on niin kuin "hälytys" tilassa.Pitäisi saada jotenkin "laukaistua" jännitys...vaikka lääkkeillä jotka rentouttaa,mut esim.hieroja säännöllisesti,ei yksi kerta auta.Ja yrittää ottaa rennosti...niin helppoahan se on ohjeita toisille antaa,kun itse painiskelen saman vaivan kans,mut psykoosi on kyllä vähän toisenlaista.
sulle! Ai siis johtuu jännityksestä. Mulla ei aina ole epätodellinen olo vaan joskus alan miettiä et tapahtuko tuo oikeesti ja näänkö unta. Millanen se psykoosi on? Voiko paniikki mennä siihen? mulla lääkkeenä propral 40mg
Minusta sinun tulisi käydä lääkärissä,itse käytän seroxatia (on mieliala lääke)kyseiseen vaivaan.Propral on vähän toisenlainen,käyt.rytmihäiriöihin vapinaan ym.Mut onnea matkaan käyhän lääkärissä niin saat ehkä paremman avun.
Tuota minullakin just on, epäilys olenko tässä vai näenkö unta. siitä sitten tulee ahistus kun huomaa ettei hallitse tilannetta.
Psykoosi on jotain ihan muuta. En ole lääketieteen ekspertti, mutta lukemani perusteella paniikkihäiriö ei "johda" psykoosiin. Psykoosi on sairaus tai oire, joka liittyy tiettyihin mielisairauksiin (ja paniikkihäiriöhän ei ole mielisairaus) ja toisaalta voi laueta vaikkapa joistain lääkkeistä suunnilleen kelle vaan. Se ei siis mitenkään liity juuri paniikkihäiriöön. Jos sinä TAJUAT että sinulla on epätodellinen olo (ja vielä hätäännyt siitä), ei syytä huoleen... :)
eikö se ole just niin et jos luulee kaiken olevan kunnossa eikä välitä mitään niin silloinhan vasta asiat on huonosti. Minä olen käynyt lääkärissä ja olen terapiassa. Helpottuukohan nää vaivat ajan kanssa? Mulla paniikin syyksi arvelen surkeaa lapsuuttani. En koskaan tuntenut olevani rakstettu. Eikä ikinä saanut näyttää tunteita!
Tuo omituinen olotila on itsellenikin tuttu vieras. Olen sairastanut paniikkihäiriötä 20 vuotta, mutta siihen mahtuu myös "terveitä" vuosia. Kysymykseni onkin onko kenelläkään tuossa epätodellisessa olossa hidastunut toimintakyky?? Tuntuu kuin kaikki pitäisi ajatella ennen tekemistä että onnistuisi jotenkin. Esim. " nyt rauhallisesti kattila esille, siihen kaadetaan vettä, laitetaan liedelle, makaronit kiehumaan, odotellaan kypsymistä". Ja kaikki tapahtuu kuin hidastetussa elokuvassa ja koko ajan mietin PYSTYNKÖ tekemään tämän ja tämän vai hajoanko ennen sitä. Siis pää tuntuu omituiselta ja ajatukset takkuaa. Tuntuu pelottavalta. Joskus menee ohi nopeastikin, joskus voi kestää melkein koko päivän. Ahdistukseen on xanor tarvittaessa mutta ei aina sekään auta.
takkuaa täälläkin välillä. Oon sairastanut paniikkihäiriötä 15 vuotta, nykyään varsinaisia kohtauksia harvoin. Mutta epätodellisuuden tunnetta ja ajatusten jumittumista lähes joka päivä. Joudun usein suunnittelemaan tekemisiäni juuri tuolla lailla niin kuin kuvasit.Jotenkin kuin pää ja kroppa olis eri paria, täytyy antaa kropalle ikäänkuin komentoja mitä nyt tehdään. Kuulostaa varmaan aika hullulta, mutta kyllä tämä tauti onkin aika erikoinen. Aina tulee uusia kummallisia juttuja.Joskus nämä omituiset jutut jopa naurattaa, yleensä kyllä ei.
Mutta jaksamista kaikille paniikkihäiriöisille. On hyvä, että tämä palsta on olemassa, löytyy muitakin joilla kummallisia oireita.
mulla on ollut ennenkin paniikkihäiriö oireita,muutama vuosi sitten.esim.sydämmen tykytystä.ja nyt ne tuli yht äkkiä pariviikkoa sitten takasin...ja oireet ilmenivät vielä pahempina kuin aikaisemmin...sydämmentykytys,hengenahdistus,käsien hikoilu,huimaus,ja etenkin voimakas epätodellisuuden tunne ja muisti häiriöt vaivaavat.ja mua on todellakin pelottanut se että ei olis vaan mistään vakavemmasta kysymys...
elämään tuo kun ei tiedä mihin pystyy!
En ole oikeastaan kokeillut rauhoittavia kuin yhden kerran eikä se auttanut, koska siitä tuli unelias olo, joka juuri pahentaa minulla tuota epätodellista oloa. Parasta on kun on hyvin levännyt ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Pahinta on väsyneenä tai raskaan ruokailun jälkeen.
Tuo "hidastettu elokuva"... Minulla on ollut joskus jopa sellainen live-zoom, niin kuin elokuvissa, kun kuvataan jotain suurta järkytystä, kun kamera pysyy paikallaan mutta zoomaus muuttuu niin että henkilö näyttää liikkuvan taustaansa vasten. On aika outoa katsella jotain kahvipöytäkavereita kun näkee niiden zoomautuvan tällä tavalla..
Tuo että paniikkihäiriö sattaa pysyä taka-alalla jopa muutamia vuosia on minullekin tuttua. Mutta kauheinta on kun se alkaa uudelleen ja mitä vanhemmaksi tulee, sen pahemmin oirein. En nyt pelottele ketään, koska me ollaan yksilöitä, mutta itselläni näin on käynyt. Sairastuin vajaa 20: senä ja silloin mennä porskutin kaikkine häiriöineni. Nyt yli 40 vuotiaana saan kaikki mahdolliset oireet tuplana ja lisäjuttuja vielä kaupan päälle , niin että pahimmilaan toimintakyky menee täysin :( Luulisi että sitä osaa jo suhtautua tähän tautiin, mutta ei. Aina hirveä rumba lääkäreille, että suljetaan kaikki elimelliset pois ja sitten tyydyn kohtaloon, että TÄTÄHÄN SE TAAS on. Toisaalta aina helpottaa kun käy sydänfilmissä ja verikokeissa ja sanotaan, että terve oot. No tervepä terve :)
Tsemppiä ja jaksamista meille kaikille.... ei oo helppoo elämä, mutta eihän sitä helpoksi ole tarkoitettukaan.
paljon kaikille vastanneille. Olen tyytväinen että pidämme yhtä. Muistakaa ei anneta periksi! On niitä muillakin sairauksia ja vielä vakavempia. Iloista kevättä sydämen pohjasta kaikille ystäville!
lääkkeistä se tulee, neurolepteistä ja kannabiksesta. ei voi olla mahdollista ilman..
moni ei vaan tätä tajua.
googleta tuo. Miullekin uusi juttu, pari kk sitten alkoi panookin ja ahdistuksen jälkiseuraamuksena. Se että ite huomaa jonkin olevan hullusti, on se avain. Psykoosissa oleva kokee juttuja jotka on muille epätodellisia, tässä taas kokee toden epätodelliseksi.
Älä panikoi (vaikeammin sanottu kuin tehty). Ite olin todella huolestunut tästä, luulin että sekoan, mut tosi lohduttavaa tietää että se on vaan mielen keino suojata vaikeilta asioilta.
Suositteen pitkäaikaista psykoterapiaa tai lyhyempää (ja kalliimpaa) hypnoterapiaa. Myös kukkaterapiaa kannattaa kokeilla, itsellä apua frantsilan valmisteista!