Lippu korkealla

väsynyt kirjoitti:

Kuusivuotiaasta lähtien olen saanut kärsiä omituisista pääkivuista, jotka välillä pahenevat ja ovat olleet lievempiä. Ala-asteella ollessa vanhempani luulivat koulussa olevan jotain pielessä ja minun huijaavan pääkipuja, kun viidestä päivästä kolmena olin poissa koulusta. Sitten käytiin kallon kuvauksessa ja aivosähkökäyriä mittaamassa, kun vihdoin huomattiin, ettei tyttö huvikseen itke ja oksenna pimeässä huoneessa päätään pidellen ja valittaen, että äänet käy korviin. Verta on pumpattu vuosien varrella ja sairaala käynnit vähentyneet, lääkkeet aina muuttuneet sitä mukaan mitä niitä on tullut ja poistunut markkinoilta. Välillä on ollut päivittäin otettavia ennalta ehkäseviä kuureja ja sitten taas vaihdettu takaisin täsmälääkkeisiin. Nenäsumute, kokeiltu ja hylätty samoin kuin piikki, sivuvaikutusten vuoksi. Tällä hetkellä tilanne, aikaisempaan, on parempi. Kohtauksia tulee vain n. YKSI kuukaudessa(sitäkin pahempi) jos hyvin menee. Mutta nämä neulan jäljet käsivaressani, joka päiväinen lääkkeiden syönti ja kontrollikäynnit lääkärillä ovat saaneet minut jo väsyneeksi ja tunnen itseni miltein narkkariksi. Auta ei muu kuin kärsiä tai sitten taistella kun on näinkin kauan jaksanut tämän kanssa elää. Joskus minulle sanottiin, että kohtaukset loppuvat tai ainakin helpottavat kun tulen täysi-ikäiseksi... odotan yhä sitä päivää...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä