KIVUT

Pahimmat kivut olivat ehdottomasti avautumisvaiheessa! Hitaammin kuin hitaasti alkoi kohdunsuu avautua ja kunnes viimein oli 3cm auki, sain epiduraalin ja kivut lähti loppuun saakka pois!! En tuntenut ponnistusvaiheessa mitään, en tuntenut välilihan leikkausta yms. Mitään kipuja ei ollut myöskään synnytyksen jälkeen, istua pystyin heti. Oma synnytykseni käynnistettiin tipalla ja se aiheuttaa kovemmat kivut kuin itsestään käyntiin lähtenyt.

Verta aina menettää synnyksessä jonkin verran.. itse menetin aika paljon synnytyksen jälkeen kun olikin istukan palanen jäänyt kohtuun vuotamaan, hemppa laski 110--> 86:teen.. en tiedä paljonko yleensä laskee, mutta ei noin paljoa kuitenkaan!!

Moi!

Avautumisvaiheessa on ne kovimmat kivut, niinkuin aiempi jo kertoikin ja minullakin epiduraali vei kaikki kivut..
Sitä verta tulee joka synnytyksessä, mutta itse en ainkaan huomannut koko verta kun vauvan sain rinnalleni. Hölmönä vielä kätilölle totesin et ei tainnu paljon verta mennä :) Vastaus siellä alapäässä oli ihan toinen.. Eli tapahtumia on ihan liiaksi veren huomioimiseen :D

jotain, mtv3.poliklinikka-sivuilta otettua:

"Synnytykseen liittyvän kivun voimakkuus vaihtelee synnyttäjien välillä huomattavasti. Kun itse synnytystilanteessa kysytään kivun voimakkuutta, lähes 90 % ensisynnyttäjistä ja yli 80 % monisynnyttäjistä luokittelee kipunsa vaikeaksi tai sietämättömäksi ennen mitään farmakologista kivunhoitoa. Hyvin harva nainen kokee nopean ja lähes kivuttoman synnytyksen luonnostaan. Yksilön käyttäytymisen perusteella ulkopuolinen usein aliarvioi toisen kokemaa kivun voimakkuutta.

Synnytyksen ensimmäisen vaiheen eli avautumisvaiheen kipu johtuu lähinnä kohdunsuun ja kohdun alakanavan avautumisesta sekä kohdun supistuksiin liittyvästä kudosten venymisestä. Kipu koetaan useimmiten särkynä ja epämiellyttävänä tunteena alavatsalla ja alaselässä. Synnytyksen edistyessä, kun kohdunsuu on avautunut 3-4 cm, kohdun supistukset voimistuvat, kipu lisääntyy sekä muuttuu teräväksi ja kouristavaksi. Kipu myös laajenee ylös- ja alaspäin selässä, vatsalla kipu laajenee sekä ylöspäin että lantion alueelle.

Synnytyksen toisessa vaiheessa eli ponnistusvaiheessa, kohdunsuun jo avauduttua täysin, kipu aiheutuu kohdun supistusten yhteydessä kohdun alaosan venytyksestä supistusten aikana. Ulos työntyvä sikiö painaa lantion kipuherkkiä rakenteita sekä venyttää ulostulokanavaa ja välilihaa. Venytyksen lisääntyessä lihaskalvot ja ihonalaiset kudokset repeytyvät, ja välilihan lihaksiin kohdistuva paine lisääntyy. Kipu on terävää ja paikallistuu voimakkaimpana alavatsalle sekä välilihan ja sukuelinten alueelle. Osalla kipua on myös reisissä. Synnytyksen kolmannessa eli jälkeisvaiheessa poistuu istukka; ja sen aikainen kipukokemus on lievä."

Suomeksi: kipua on varmasti ja pahimmillaan ihan helvetisti.

Kivuista...Kivut ovat aika yksilöllisiä, jokainenhan kokee kivut erilaisiana tai jokaisella on oma kipukynnys. Monilla kipeimmät ovat supistukset avautumisvaiheen loppuvaiheessa. Tokihan sekin epämiellyttävästi tuntuu tai sattuu kun lapsi tulee ulos, mutta se taas on niin pieni hetki verrattuna supistusten kestoon. Turhaan sitä välilihan leikkaamista pelkäät, siinä laitetaan puudutus ja niitten muitten kipujen keskellä, et sitä ede huomaa, kuulet ehkä vaan saksien äänen. Ja ehkä sitä ei edes tarvita. Toiset sanoo, että perusvoiteella jos alkaa raskaudenlopussa rasvaamaan välilihaa, niin joustaisi paremmin synnytyksessä, mutta en tiedä asian todenperäisyyttä.
Ja kyllä sitä aina synnytylksessä vuotaa verta, mutta eipä sitä siinä huomaa, vasta sitten jälkikäteen..Neuvoni on, että turha kauheesti pelätä ja suunnitella etukäteen, se sitte kuitenkin menee ihan omalla painollaan. Sitte myös voit käyä jo etukäteen juttelemässa kätiöoiden kanssa toiveistasi ja peloistasi.

Nykyisin välilihan leikkausta ei tehdä kuin ihan pakon edestä eli jos ponnistusvaihe pitkittyy ja vauvalla on uhkaava hapenpuute. Et takuulla tunne leikkaushetkeä, koska väliliha on niin venyttynyt, ettet tunne mitään.

Avautumisvaihe on yleensä se inhottavin ja kivuliain vaihe.Onneksi nykyisin on monenlaisia kivunlievitysmenetelmiä, joista pystyy valitsemaan.

Mene avoimin mielin synnyttämään.Kerro peloistasi sinua hoitavalle kätilölle.Hän kyllä ymmärtää sinua ja auttaa parhaalla mahdollisella tavalla.Itsekin olen 4 kertaa synnyttänyt ja hengissä selvinnyt.Tuloksena neljä ihanaa lasta ja neljä hienoa ja täysin erilaista synnytyskokemusta rikkaampana!

Mikään tunne ei ole niin ihanaa, kun synnytys on ohi ja rinnallasi lepää kaunis ja ikioma lapsesi!

Oman kokemukseni mukaan synnytys on täysin epäinhimillistä. Sattuu niin saatanasti, varsinkin ponnistusvaihe, tunne on kuin repeäisit kahtia. Mulla ei avautumiskipu ollut niin pahaa kuin ponnistuskipu. Kannattaa jättää väliin jos pelkää kipua.En saanut kipuun mitään muuta kuin ilokaasua ja siitäkin tuli huono olo. Välilihan leikkaus ei tunnu kun puudutetaan, mutta se tietoisuus kun sakset leikkaa lihaa on kuvottava.

Mulla kipu oli kovaa avautumisvaiheessa mutta kun sain epiduraalin kaikki kivut hävisivät ja olivat poissa vielä tunteja synnytyksen jälkeenkin.
Välilihan leikkaamisesta en olisi tiennyt synnytyshetkellä mitään mutta mulle sanottiin että se pitää leikata ku oli imukuppisynnytys... Siltikään en tiedä missä vaiheessa se tehtiin.
Turhaan murehdit tuollaisia asioita, ilmeisesti olet vielä ensimmäistä kertaa menossa synnyttämään joten ethän edes tiedä mitä pelätä! Muiden puheiden perusteella ei todellakaan kannata tehdä mitään rankkoja johtopäätöksiä, sen sain ainakin itse huomata...!

Synnytin 3kk sitten ja pahinta oli avautumisvaihe sekä pelko tuntemattomista tuntemuksista. Täytyy myöntää että avautuminen sattui siihen asti kunnes sain epiduraalin...loppu olikin ihan ok, myös ponnistusvaihe. ITseasiassa pystyin jo heittämään vähän huultakin ponnistusvaiheessa ja seuraavaa supistusta odotellessa sillä puudutus tosiaan vei kivut. TUntui vain painetta supistaessa. Pelästyin myös ennestään tuntemattomia tuntemuksia kuten ponnistamisen tarvetta sillä se tuntui aivan kuin kakkaisi allensa mutta se johtui vain paineesta jonka supistus aiheutti. Synnytyksestä jäi tosi hyvä fiilis ja menen mielelläni uudelleenkin sillä sitä ei voi sanoin kuvata miltä tuntuu saada kovan työn jälkeen pieni nyytti syliinsä.

Kaksi lasta synnyttäneenä en osaa omasta puolestani sanoa kuin että eka vauva sattuu enemmän ja nimen omaan avautumisvaihe oli itellä sanattoman kivulias ja äärimmäisen kauhistuttava kokemus ilman epiduraalia. On "mukava" tietää, millaista kipu voi oikeasti olla, oikea kipujen kunkku, sellaisesta ei kukaan osaa edes unelmoida pahimmissa painajaisissaan. Tikkien laitto ja kaikki muu kanyylien laitto käteen ym oli aivan mitätön sivuseikka kipuasteikossa jonka ekassa synnytyksessä koin.
Toinen synnytys oli siis hiukan helpompi, mutta ei ajallisesti. Käynnistyksellä synnytys venähti kamalaksi pitkäksi ja piinaavaksi kokemukseksi. Kipu oli kova kun meni lapsivedet, kipu oli kovimmillaan viimeisten supistusten tullessa viimeisten tuntien ja minuuttien aikana, haukoin ilokaasua niin että päässäni kaikui. Kun vauvan pää tuli ulos, silloin tuntui repeämiskipua puudutuksesta huolimatta. Naurattaa näin jälkeen päin kun hoin varmaan akuankka-äänellä kätilöille "kaikukaikuu" sängyllä ihan pökerrykisssä, olinpas sitten täydessä ilokaasupöhnässä. Onneksi sain epiduraalin tällä toisella kerralla, en olisi varmaan kestänyt niitä kipuja joutumatta täydelliseen shokkiin kuten eka kerralla kävi, jolloin huusinkin kurkkuni hajalle.