Kuinka moni teistä, jotka sanotte olevanne onnellisia juuri sellaisina kuin olette, ylipainoisina, antaisitte lapsenne lihota reilusti ylipainoiseksi?
Antaisitko lapsesikin
lihota?
231950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
on ylipäätänsä laihduttamisella tai liikalihavuuden miettimisellä jos me kerran joku päivä täältä kuollaan pois?
Miten niin jos? Kyllä se oikea sana olisi KUN. Kaikki kuolevat joskus, elämässä onkin tarkoitus tehdä tästä ajastaan täällä sellainen, että sillä on jotakin merkitystä itselleen, muille tai kenelle tahansa. Elämä on itsessään jo arvo, ei se ole mikään välinearvo.
Tosin tuo sinun kommenttisi kyllä kuvastaa aika hyvin ylipainoisten ihmisten ongelmaa; millään ei ole mitään väliä, ei rakasteta itseään, ei elämää eikä mitään muutakaan, joten mitä väliä sillä on onko lihava vai laiha.
Vaikuttaakohan ylipaino jotenkin aivojen aineenvaihduntaan tai kemiaan, kun niin monet ylipainoiset ovat masentuneita?
Kysymyksenasettelusi on väärä.
Lihavuus ei tee ihmisiä masentuneiksi, vaan masentuneisuus tekee ihmiset lihaviksi.
lihavuus masentaa.näin on.ainakin miehillä.tai ei ehkä lihavuus mutta siittä aiheutuvat sosiaaliset ongelmat kuten yksinäisyys.
Alkuperäinen syy syömiseen on yleensä masentuneisuus. Eihän ihminen muuten syö itseään muodottomaksi. Vasta sen jälkeen ollaan masentuneita lihavuuden takia.
Noidankehä on valmis.
ehkä oikea osoite mielenterveystoimisto.ei taida nykyisin ylipainon takia sinne päästä.miksi??ihmisiä ei lihavien auttaminen kiinnosta jos se vaatii rahaa.surullista mutta totta.
Voi ei, en tajunnutkaan että olen koko lapsuus- ja nuoruusikäni ollut masentunut?? Että juuri sen takia olin 20-kymppiseksi asti muodoton läskikasa? Jo muutaman vuoden ikäisenä kuvista näkee että olin lihavampi kuin muut lapset ja kehitys johti aina vain pahempaan ylipainoon. Että masennusko tässä oli syynä? Pöh. Sen sijaan siinä vaiheessa kun aloin ymmärtämään että olen läski, niin se kyllä masensi. Ja paljon.
Eihän tuo tietenkään pikkulapsia koske, koska lapsi ei itse valitse ruokavaliotaan. Syy on silloin ulkopuolella, eli sillä joka lautasen eteen pistää ja käy ruokakaupassa.
Teini-iässä ihminen jo päättää itse mitä suuhunsa pistää, joten siitä eteenpäin lihominen on oma valinta, ja yleensä se on masennus, mikä saa ahmimaan. Myöntääpä sitä itselleen tai ei. Tietysti jos siinä vaiheessa on jo lihava, niin entistä pahempi masennushan siitä tulee.
No mun kohdalla ei kyllä ollut syynä masennus. Syynä oli se, että en ikinä ollut oppinut syömään terveellisesti ja olin liian tottunut nameihin ja kaikkeen muuhun epäterveelliseen sekä liian isoihin annoksiin. Masentuneeksi en itseäni sanoisi. Vääriin ruokiin tottuneeksi ja laiskistuneeksi kylläkin.
Melkoisen yleistyksen teet jos oletat että lähes kaikki lihavat ovat masentuneita ja siksi syövät. Minäkin tunnen useita lihavia ihmisiä eikä kukaan heistä ole masentunut, päinvastoin erittäin iloisia ja positiivisia ihmisiä suurin osa. Ehkä laiskoja, mutta eivät todellakaan masentuneita.
Entäs jos homma meneekin toisin päin. Mietihän sitä jos lihavuus ei olekaan syy masennukseen vaan masennus on pikemminkin syy lihavuuteen. Ei siis kaikilla, mutta joillakin ihmisillä. Luulen, että syy seuraus -suhde menee ennemminkin noin päin.
mä uskon et täällä eletään vain kerran, ja eikö siitä silloin pitäisi nauttia eikä vain olla masentuneena? jos ei pidä itsestään niin miten voisi pitää elämästä!? miltä sinusta tuntuisi jos vihaisit itseäsi, inhoaisot katsoa itseäsi peilistä, sinusta tuntuisi aina että kaikki katsovat sinua vain siksi koska olet ruma taikka liika lihan!?? no tietenkin se on kaikkien henk.kohtanen asia, mutta kannattaisi ajatella sitä monelta kantilta. Ja tiedoksi vain olen vasta 16-vuotias, vastailen täällä hyvin paljon asioihin.
kaikki eivät ole lihavia siksi että he olisivat masentuneita. ei ei ei, se ei meni niin. jotkut ovat ollet aina hiukan pyörietä ja esim. murrosiässä se on vain kasvanu (paino siis) joillakin on sairaus tai jotkut vain eivät välitä ulkonäöstään. Jokaista ylipainoista taikka alipainoista täytyisi katso/ajatella yksilökohtaisena, ei voi yleistää että kaikilla lihavila on ollut masennusta ja sen takia ovat lihavia. en minä ainakaan ole sen takia lihava että olisin ollut joskus masentunut, koska en ole ollut masentunut.
koskaan ei saisi yleistää, missään asiassa.
tämä on jo meilkein hermoja raastavaa. onko teillä kaikilla jotka kirjoittavat edes omia kokemuksia? nimittäisn kuulosta siltä että ei ole, tai että te olette olleet masentuneita ja "helpotatte" oloanne sillä että sanotte ettei ylipaino ole teidän oma vikanne vaan masennuksen, jos huomaa että on masennusta täytisiä mennä lääkäriin. se on joka kantilta kamalaa jos on masennusta. laihoillakin ihmisillä on masennusta eivätkä he liho. jotkut tietysti voivat lihoja koska ovat masentuneita. itselläni tulee "masennus kohtauksia" kun katson peilistä ja huomaan kuinka paljon minussa on liika kiloja.
lihominen ei ole valinta, kuten ei ole laihuuskaan, heterous, lesbous taikka homous. Nykyajan suomalaiset yleistävät liikaa, ja sanovat kaikkee paskaa vaikka eivät ole itse kokeneet sitä. laittakaa vaikka gallup että kuka on lihonut masennuksen takia, kuka on masentunut lihavuudentakia, taikka kenellä on jokin muu syy lihavuuteensa. eikä kaikkia edes haittaa vaikka on ns. liikalihava, joku voi jopa pitää siitä.
Terv: 16-vuotias ylipainoinen tyttö.
Ei ole vielä lapsia, mutta tuskin he lihoisivat, koska meillä syödään ja liikutaan ihan terveellisesti! Sairauden myötä tulleet kiloni ovat jo karisemassa, eikä niillä ole ollut mitään merkitystä onnellisuuteeni! Olen ihan samoista asioista onnellinen kuin ennen lihomista ja nykyään jopa onnellisempi.
Liian herkästi kuvitellaan, että minäkuva on sama asia kuin ruumiinkuva. Jos joku lihava sanoo olevansa onnellinen, niin miksei sitä voisi uskoa? Onko jollakin hoikemmalla tosiaan niin huono itsetunto, ettei voi suoda toiselle onnea, kun ajatellaan lihavan olevan "selvästi kurjemmassa kunnossa kuin minä itse"? Ja miksi vain normaalipainoinen saisi olla onnellinen? Meillä jokaisella on oikeus tunteisiin ikään, rotuun, kokoon, sukupuoleen tai seksuaalisuuteen katsomatta!
Positiivinen mieli on minulle kaikkein tärkein elämänasenne ja tärkeää se on myös painonpudotuksessa ja -hallinnassa. Sitä asennetta sopisi muidenkin harjoittaa, on sitten ylipainoinen tai ei!
ei ole vaan kiinni siitä "antaako"....
he sitten ruokansa laittavat ja kaupasta valitsevat? Kyllä se nimenomaan on kiinni siitä "antamisesta" jos viisivuotias painaa lähes 50 kiloa!!!!!
tiesit varmaan itsekin kirjoittaessasi, tai jos et tiedä: kertomassasi tapauksessa a) lapsi on sairas tai b) hänen vanhempansa ovat sairaita. Et kai aio yleistää?
Ehkä kuitenkin vaihtoehto c ? Kysyjä on sairain....
Njaah, ei lapsia, mutta minkäs minä sille mahtaisin, jos hän lihoisi. Tottakai siitä voisin sanoa ja ostaa terveellistä ruokaa kotiin yms.,
Mutta eipä siinä juuri muuta ole tehtävissä. Väkisin kun en ketään ala raahaamaan ravintoteraupeutille yms. Ja kotona syöty terveelllinen ruoka nyt ei koko ongelmaa ratkaisisi; Miten minä sitä voisin estää, jos hän käy tyyliin joka päivä koulun jälkeen tms. ostamassa karkkia kaupasta. Vaikka kieltäisin sen, en voisi kulkea nenä kiinni kakaran perseessä 24/7 ja vahtia, että hän tosiaan noudattaa kieltoa.
Mutta onneksi en ikkään aio yhtäkään kakaraa tähän maailmaan vääntää, niin eipä ole tuotakaan ongelmaa mietittävänä.
antamatta rahaa namuihin.lapset kun ovat raha asioissaan täysin vanhempien armoilla.lapsen omaksi parhaaksi.älkää valitko vanhemmat sitä helppoa tietä.lapsen saa niin helposti kiltiksi nameilla tai rahalla.
Juu, no eihän sitä rahaa välttämättä juuri karkkiin tule annettua, mutta mistä hemmetistä sitä tietää, että mihin sitä sitten käytetään. Kun useimmilla lapsilla kuitenkin on omaakin rahaa, ei nyt välttämättä paljoa, ainakin jos on jtn tyyliin ala-asteikäinen, mutta jonkin verran kuitenkin.
puuttua lapsen lihomiseen niin lapsestasi tulee koulukiusattu.sitäkö haluat?
huno veto. ei suakaan olisi kannattanut tähän maailmaan vääntää kerta kuulostat hyvin lapselliselta ja omahyväiseltä tunteettomalta ihmiseltä. sellaisen kuvan sain tekstistäsi.ei sinun kannatekkaan vääntää niitä kakaroita kerta noin vähän kakaroista välität ja muutenkaan muiden olemisesta, vai välitätkö??! et siltä kuulosta.