Näin talvella minua häiritsee kun katson aurinkoisella säällä vitivalkoista lumen pintaa..Näkyy vaikka minkälaisia öljy laikkuja ja kotona jos katson valkoista seinää vain oikella silmallä niin silmän mukana seuraa yksi nokipilkku..en tiedä sille sopivaa nimikettä.
Mitähän tämä on? Onko oikea silmäni sokeutumassa vai onko kyse kasvaimesta,kaihista? Kummatkin silmät kun on auki niin silloin ei pilkku erotu..Näköni on muuten aika hyvä. en käytä laseja. Toivoisin saavani tietoa asiasta mikä oikeassa silmässäni mahtaa olla. Kiitos
Mitähän tämä on? Onko oikea silmäni sokeutumassa vai onko kyse kasvaimesta,kaihista? Kummatkin silmät kun on auki niin silloin ei pilkku erotu..Näköni on muuten aika hyvä. en käytä laseja. Toivoisin saavani tietoa asiasta mikä oikeassa silmässäni mahtaa olla. Kiitos
Vastaukset 14
Vanhimmat
Uskaltaisin sanoa, että se on lasiaissamentuma, josta on tällä palstalla keskusteltu tuhannet kerrat. Parhaiten sen huomaa juuri näin kirkkailla keväthangilla. Ei sairaus.
Löydät keskustelua selaamalla aiheesta monta viestiketjua, mm.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000201&posting=22000000014639903
ja googlesta lisää, jos vielä jäi vaivaamaan :)
Ne silmissä "leijuvat" pilkut on proteiinihiukkasia ja se on aivan normaalia kaikilla. Ne vaan näkyvät paremmin, kun katsot jotain valkoista esim. juuri lumihanki tai valkoinen seinä. Et siis ole tulossa sokeaksi :)
Inhoittaviahan nuo ovat, varsinkin jos niitä on paljon. Näistä riittäisi minulla puhuttavaa vaikka loppuiäkseni. Itselläni niitä ilmestyi toissasyksynä paljon, eivätkä ne ole häipyneet. Haittaavat eniten kirkkaalla ilmalla, vastavalossa ja myös pimeällä, kun autonvaloista ja katulampuista tuleva valo hajoaa isojen samentumien liikkuessa näkökentän poikki. Se näyttää siltä, kuin auto vilkuttelisi valoja ajovaloilta pitkille valoille ja takaisin.
Puhetta siis riittäisi loppuiäksi, toivottavsti myös näköä. Edes arkipäivän tarpeisiin.
Se kun on semmonen juttu, ettei kukaan meistä vanhetessaan parane. Toivottavasti se tuntuvampi huonontuminen kuitenkin siirtyy mahdollisimman pitkälle televaisuuteen.
Joihinkin asioihin on vain sopeuduttava. Onneksi tämä vaiva ei kuitenkaan satu.
Floatermanille lisäys edelliseen:
Lukaisinpa juuri edellisestä ketjusta tarinasi tarkemman kuvauksen.
Enpäs olisi tuota äskeistä kirjoittanut, jos lukujärjestykseni olisi ollut toinen.
Valoisampaa tulevaisuutta!
Helpottavaa tietää että tämä vaiva on yleinen..Kiitos kaikille jotka vastasitte!! Aurinkolaseista on paljon apua jos ne on tosi tumma linssiset. Aurinko on ihana mutta silmät ei tykkää yhtään!! Hyvää kevättä teille kaikille!! :)
Minkäverran samentumia teillä muilla on?
Oletteko huomanneet ongelmia myös pimeällä, kun liikutte kaupungilla, eli autonvaloja tai katulamppuja yms, kun on ympärillä, niin samentumat hajoittavat valoa ja näkökenttä on tuhruinen, kuin olisi silmässä jotain vettä tai öljymäistä töhnää.
Entä oleteko huomanneet, että tavarataloissa, joissa on loisteputkia, niin ilmassa näyttää pyörivän eräänlaisia pilviä, kuin valkoista savua.
Entäs vastavalo vaikkapa koululuokassa, jossa ikkunoista tulee valoa ja huone on muutenkin kirkas. Silloin edessäsi seisovan henkilön eteen voi tulla samentumista kirkkaita läikkiä, kun henkilön takaa tuleva valo heijastuu samentumaan, joka sijoittuu näkökentässä henkilön eteen. Tosi ärsyttäväää ja mua rupeaa yleensä myös oksettamaan ja huimaamaan, kun samentumat pyörii näkökentässä. Ihankuin olisi jossain pyörivässä tilassa itsekin.
Minun silmälääkärini luulee, että minulla on samentumia normaalin verran. Se saa minut tuntemaan vihaa ja katkeruutta.
Ymmärrän tosin myös kyseistä lääkäriä, koska uskon hänen näkevän silmääni tiiraillessa vain ne samentumat, jotka piirtävät tarkkoja viivoja verkkokalvolle, mutta hän ei ehkä näe sitä, että lähes koko lasiaiseni on yhtä isoa samentumaa, joka on tosin niin haaleaa, että se ei näy minullekaan, muutakuin joissakin olosuhteissa.
Ainakun käyn silmälääkärissä, niin tyydyn tyhmänä heidän selityksiin, että koita tottua ja että niitä on muillakin. Ei mene yleensä päivääkään, kun joudun tilanteeseen, että valaistusolosuhteet ovat sellaiset, että tunnen itseni samentumien vuoksi ihan invaksi ja vannon itselleni, että seuraavalla kerralla puhun jonkun silmälääkärin kanssa näistä kunnolla ja vaadin päästä jatkotutkimuksiin, joiden kautta voitaisiin harkita vitrektomiaa.
Olen kärsinyt samentuneesta lasiaisestani nyt noin puoltoista vuotta ja tilanne ei ole muuttunut paremmaksi itsestään - päinvastoin.
Olen myös ollut mieli maassa tästä asiasta kokoajan ja jouduin olemaan pois töistä, koska minua otti tämä homma aivoon niin paljon, etten voinut tehdä töitä.
On totta, että näöntarkkuuteeni tämä ei ole aiheuttanut mitattavia muutoksia, mutta näkökykyni on samentumien vuoksi heikentynyt paljon ja toimintakykyni erittäin paljon.
Esim laskettelurinteessä vetäsin kolarin näiden vuoksi.
Miten saisin silmälääkärin tutkimaan silmäni niin, että hänkin näkisi samentumat, jotka itse näen.
Ilmeisesti voisi löytyä jokin sellainen lamppu-mikroskooppiyhdistelmä, jolla hän voisi nähdä muutkin samentumat, kuin vain ne tarkkarajaisimmat pirulaiset.
Samentumia minulla on jossain määrin ollut aina, eikä ne ole minua pienissä määrissä haitanneet yhtään.
Muistan jo noin nelivuotiaana leikitelleeni niillä, kun kuvittelin niiden ajavan takaa toisiaan, toinen oli rosvo ja toinen poliisi.
Nyt en vaan voi suhtautua tuohon samentumamassaan samanlailla, koska rosvo ja poliisi, sekä länkkäri ja isopäähineinen intiaanipäällikkö seikkailevat sumuisilla vuorilla vanhassa filmissä, jota ei ole remasteroitu.
Mulla on molemmissa silmissä samentumia niin paljon,että tiedän kyllä miltä susta tuntuu.Elämästä on tullu näiden samentumien takia yhtä helvettiä.Lääkärit ei välitä näistä paskan vertaa,se on tullu huomattua.Minä pidän ulkona aina aurinkolaseja,se vähän helpottaa oloa.Ei tässä voi kun kärsiä,ja odottaa josko lääketiede kehittyis tämänkin asian kohdalla.Omalta kohdalta voin kyllä sanoa,että pian voi olla liian myöhäistä!
edestakaisin heiluvia samentumia. Sitten on vielä sellasia alaspäinvaluvia, niinkuin katsoisi sateessa vettä valuvan ikkunan läpi. Nuo jälkimmäiset näkyy onneksi vaan kirkasta taustaa kuten taivasta vasten.
Hieman ihmetyttää kun silmälekurit ja muut "asiantuntijat" väittää että samentumia on kaikilla mutta kaikki ei vaan niitä ole huomanneet. Minulle ilmestyi 25-vuotiaana yksi yksittäinen piste, sitä ennen ja jonkin aikaa sen jälkeen en nähnyt mitään muuta ylimääräistä näkökentässä kirkasta taivastakaan vasten vaikka tuosta yhdestä pisteestä huolestuneena tsiikailin ja kävin lekurillakin.
Sitten meni viisi vuotta kun samentumia tuli pikkasen lisää mutta ei ne mitenkään haitanneet ja harvoin niihin kiinnitti huomiota. Viime kesänä sitten tuli enempi ja on alkanut ottaa päähän... Kävin sitten lekurillakin ja sekin silmänpohjan tutkimuksessa yhden sykerön sanoi näkevänsäkin..."mutta ne on täysin vaarattomia ja niitä on kaikilla jne..."
Niin no, mitä muuta siihen lääkäri voi todeta? Voivotella ja olla pahoillaan? Mitä sekään auttaa? Asialle ei vaan voi mitään, joten sen kanssa on tultatava toimeen. Joku halvaantuu ja joutuu pyörätuoliin, niin turha hänellekään on voivotella ja surkutella asiaa. Se on vaan vtun paska homma. Jos ei pää kestä niin nappia huuleen ja 24/7 kestohymy päälle.
Asiahan on juuri niin, ettei kaikille vioille löydy parannuskeinoja, mutta tälle löytyy, eli vitrektomia.
Ongelmana on se, että lääkärit eivät ilmeisesti voi todeta samentumia tarkasti, joten he eivät näe ongelmaa, vaikka joillakin samentunut lasiainen on niin huonossa kunnossa, ettei näkö toimi kunnolla.
On varmaan lääkärille tietenkin vaikeaa erottaa todellisia lasiaisongelmaisia niistä, joilla on vain vähäisiä samentumia, mutta jotka ovat ylenpalttisen hätääntyneitä niistä, joten on helpompaa luokitella kaikki lasiaisongelmaiset tuohon jälkimmäiseen kastiin.
Varsinkin, kun lasiaisen samentumat eivät voi tappaa ihmistä muutakuin välillisesti aiheuttamalla masennuksen tai liikenneonnettomuuden, niin hoitovirheestä ei kovin helposti tule tässä asiassa syytteitä.
Tästä syystä me lasiaisen samentumista pahoin kärsivät ihmiset puramme tuntojamme ja etsimme tietoja esimerkiksi tällä palstalla.
Mielestäni tämä ongelma on aika lähellä kaihia sairautena. Samentunut alue vain on kaihissa silmän etuosassa ja lasiaisen samentumissa taasen samentuu silmän takaosan nesteet.
Pahoittelen omasta puolestani että tällä palstalla keskustellaa usein tästä asiasta, jotkut varmasti vain provojakin, mutta se kertonee ongelman laadusta.
Itse ihmettelen taasen näinkin laajaa keskustelua silmän laaseroinneista. Mutta eipä tällä palstalla tila ole vielä koskaan loppunut.
Kyllä silmälääkärit näkevät lasiaissamentumat. Mikäli lasiainen on niin samea, että näkö ei toimi kunnolla, tehdään myös tarvittaessa leikkaus eli vitrektomia. Lasiaisen ollessa samea ei myöskään silmänpohjaan eli verkkokalvolle ole näkyvyyttä tai näkyvyys sinne on huonontunut eli silmänpohjaan katsoessaan näkee samalla myös, kuinka paljon näköön samentumat vaikuttavat. Enkä ollenkaan halua kiistää sitä, että ne voivat haitata elämänlaatua.
Mutta vitrektomia ei ole mikään patenttiratkaisu lasiaissamentumiin, sillä vitrektomian yhteydessä lasiaista hajotetaan "palasiksi" ja leikkauksen yhteydessä voi syntyä UUSIA samentumia, jotka voivat jäädä vaivaamaan potilasta. Lisäksi vitrektomioihin liittyy varsin huomattavia riskejä eli seurauksena voi olla esim. harmaakaihi, verkkokalvon irtauma tai muita lisäleikkauksia vaativia toimenpiteitä, pahimmassa tapauksessa jopa näön pysyvä huononeminen. Eli aivan heppoisin eväin ei leikkauksiin lähdetä.
Niitä alkaa olemaan nyt jo sen verran, että olen kuukauden päivät etsinyt netistä lohtua. Suomeksi tuntui löytyvän yllättävän vähän juttua, mutta kun monen mutkan kautta hoksasin, että ne ovat englanniksi "floaters", rupesin saamaan ihan oikeaa tietoakin. Tai siis kyllähän oikeaa tietoa on myös suomeksi, mutta englanniksi suunnattomasti enemmän. Löysin pari keskustelufoorumiakin, mutta niihin kirjoitellaan aika hitaanpuoleisesti. En ennen tätä iltaa älynnyt hakea ajatustenvaihtopaikkaa Suomi24:stä. Hyvä kun löysin teidät.
Minulla niitä on ollut parinkymmenen vuoden ajan, mutta ilmeisesti vasta nyt niiden määrä on ylittänyt jonkunlaisen huolestumiskynnyksen. En osaa sanoa tarkkaa lukumäärää, eihän niitä voi ruksata lasketuiksi, mutta kymmeniä niitä on, pitkiä, pätkiä, pyöreähköjä, suorempia, epäsäännöllisiä... kyllähän tiedätte. Harmaita, vaaleanruskeita... yhtään sinistä en ole bongannut. Jotkut lilluskelevat itsepäisesti näkökentän yläosissa, onneksi ne ovat niitä harsomaisempia. Jotkut, onneksi ne painavammat, älyävät vajota hetkeksi näkymättömiin. Joskus istun vaan ikkunan ääressä jä yritän antaa näkökentän rauhoittua, jotta saisin mahdollisimman häiriöttömän kuvan maisemasta.
Olen siis ihan uusi heppu (52-vuotias mies) tällä keskustelupalstalla, enkä tietenkään ole lukenut vielä kaikkia tähän aiheeseen liittyviä viestejä, mutta otaksun, että palaan tänne tuon tuosta.
Lisääntyvätkö lasiaissamentumat itsekseen yli kaikkien rajojen, vai saavuttavatko ne lopulta jonkin päätepisteen? Olen likinäköinen, noin -3 molemmissa silmissä.