Mun "ongelma" on siinä että kirjoitin ylioppilaaksi kolme vuotta sitten. Nyt haluaisin yliopistoon lukemaan sosiaalityötä, mutta en muista yhtään mitään aineiden kirjoitussäännöistä yms. kirjatietoa.
Kerrataanko asioita yliopistossa ollenkaan? ja miten pärjäävät yliopistossa ne jotka tulevat ammattikoulusta??
Eli siis ONKO YLIOPISTO-OPISKELU VAIKEAA?
Olisiko muita joilla sama ongelma... :)
Kerrataanko asioita yliopistossa ollenkaan? ja miten pärjäävät yliopistossa ne jotka tulevat ammattikoulusta??
Eli siis ONKO YLIOPISTO-OPISKELU VAIKEAA?
Olisiko muita joilla sama ongelma... :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
pärjäät. Yliopistossa ei tuon kaltaisissa aineissa vaadita aluksi muuta kun jonkinlaista yleissivistystä, kaikki muu ko. aineeseen liittyvä kyllä opiskellaan siellä ja kertausta tulee niistä asioista aivan varmasti. Ei kukaan oleta, että lukiosta olisi pitänyt jo tietyt ko. aineeseen liittyvät asiat jäädä mieleen, kyllä ne siellä sitten opetetaan.
Ei mun mielestä yliopisto-opiskelu ole vaikeaa, tosin rankkuus riippuu sitten vähän alasta...mutta sanoisin että esim. yhteiskuntatieteelliseen kuuluvat aineet menee kyllä ihan helpolla. Töitä tietenkin on tehtävä, tosi paljon kouluajan ulkopuolella siis, mutta ihan varmasti pärjää. Tosi tyhmä saisi olla jossei pärjäisi.
Ei kannata stressata, kyllä pärjäät varmasti siinä kuin muutkin. Oikeinkirjoitussäännöt voi kerrata vaikka kirjastossa jostain opuksesta, monia lukion aineita ( matematiikka,fysiikka, kemia jne.) tuskin edes tarvitset sosiaalityön opinnoissa. vaikein paikka on varmasti pääsykokeet, sen jälkeen helpottaa. tsemppiä!
Mitenhän pääsykokeet ja aineet niissä? Kun ei ole tosiaankaan aineita tullut kirjoiteltua huvikseen kolmeen vuoteen, vieläköhän sujuu vai meneekö tuoreet ylioppilaat heittämällä mun ohi..
Vaikka on kai sitä ihmiset pitänyt pidempiäkin välejä ennen yo:n menoa..
tentteihin ja pääsykoekysymyksiin vastataan esseevastauksilla, ei millään aineilla. Unohda ne lukion tuskaiset ainekirjoitustunnit kolmen vuoden jälkeen. Esin Hgin yo:n valt.tdk:n sivuilla voit käydä lukemassa vanhoja kysymyksiä ja mallivastauksia niihin, jos et löydä niin älä turhaan viitsi vaivautua yliopistolle, sillä siellä sitä aineistonkeruutaitoa tarvitaan.
Minä menin yliopistoon 8 vuotta kirjoitusten jälkeen ja kaikesta oli silkkaa hyötyä. Ehdin kehittyä vapaasti juuttumatta lukiotraditioon ja -henkeen, jonka maailmoissa usein suoraan lukiosta tulleet tuntuvat olevan (ei siinä tietysti mitään pahaa ole, mutta yksi kehityksen taso harpataan yli). "Välivuodet" opettivat minulle monia tärkeitä asioita maailmasta ja ihmisistä. Ehdin saada oman ajattelun heräämään ja yleistietoni laajeni merkittävästi. Opiskelin itsenäisesti nämä vuodet töiden ohessa. Olen tietysti aika harvinainen henkilö ja sikäli huono esimerkki, mutta olen myös elävä todiste siitä, että ei ole pakko mennä muiden mukana joka asiassa ja mennä/päästä heti lukion jälkeen "uraa" luomaan.
Jos kirjoittamisessa on ongelmia tai epävarmuutta sen verran, että pelkäät pääsykokeita tässä mielessä, on paras apu (kuten jo aiemminkin tuossa joku mainitsi) kirjastosta saatavat kirjoitusoppaat. Niistä omaksut tärkeimmät seikat, ja tarkemmin ehdit myöhemminkin perehtyä (opiskelua varten), mikäli siltä vielä vaikuttaa. Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla ja lukemalla. Kokemuksen kasvaessa homma alkaa toimia kuin itsestään.
Yliopisto-opiskelu ei ainakaan omalta kohdaltani ole tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Minusta suoritustavat ovat monesti "kirjakerhotasoa", eli porukka suorittaa helpohkoja ulkoalukemisia ilman oppimista. Etenkin luentotentit ovat suorittajille loistava tilaisuus saada opintoviikkoja/ -pisteitä kokoon. Huom! En tahdo tässä arvostella näin tekeviä, ja varmasti on monia jotka ottavat homman tosissaan. Opintotukea varten on puserrettava tietty määrä opintoja tukikuukautta kohti, joten sekin säätelee. Teen itse kaiken niin hyvin kuin kykenen, enimmäkseen kirjallisia töitä (joiden parissa menee tolkuttomasti aikaa) ja arvosanatkin ovat sen mukaisia. Omat päämääräni ovat varmaankin hieman erilaiset, mutta jokainen opiskelee omien intressiensä mukaisesti.
Nykyhallinnon (valtio) trendin mukaan tärkeintä on suorittaa, joten varmasti kaikki pärjäävät yliopisto-opiskeluissaan. Yksinkertaiset luentotentit (opiskelet muistíinpanosi ja läpäiset tentin) on helpohkoa suorittaa, joten en pitäisi ollenkaan vaikeana opiskelua. Eri vaiheiden kirjalliset työt ovat pitkälti ohjeistetut, eivätkä nekään tuone ylivoimaista estettä.
Minusta kaikilla on halutessaan mahdollisuus pärjätä yliopistossa (eri työmäärin), mutta tietysti kaikille sekään ei sovi. Aina voi kuitenkin palata lähtöruutuun, joten mitään ei siipiään kokeilemalla menetä. Oiva harjoittelumahdollisuus yo-opiskeluun ovat avoimien yliopistojen kurssit. Ne ovat sisällöltään erittäin samanlaisia kuin "oikeat" opinnot. Jos kerran intoa yliopisto-opiskeluun on, niin antaa palaa! Sosiaalityön opiskelun uskoisin sujuvan, jos, ja tapauksessasi kun, intoa riittää. Kyllä yliopistossakin jonkin verran ohjataan kirjallisten töiden muotojen kanssa, mutta kannattaa esim. lainata kirjastosta kirjoittamista käsitteleviä niteitä tarpeen mukaan. Usein myös laitosten sivuilla on ohjeita kirjallisista töistä. Näitä voit löytää mm. netistä. Ainekirjoitustaito (=esseevastaaminen tai esseekirjoittaminen) kehittyy väkisinkin, jos vain haluaa oppia sitä (oppia myös virheistään).
Ei ammattikoulu tai mikään muukaan (kuten oma esimerkkinikin osoittaa) ole suora este yliopisto-opiskelulle. Omat kiinnostukset ovat tärkeimmät.
Sen vielä mainitsen, että pääsykokeet ovat varmaankin vaikein osa yliopisto-opiskelua. Toisinaan siellä putoaa parempiakin pois, mutta se suo saman mahdollisuuden kaikille. Pääsykokeissa kannattaa yrittää parhaansa eikä vajota epätoivoon. Osaamalla pääsykoekirjansa hyvin ja ajattelemalla lukemaansa sekä pysymällä lujana pääsykoetilanteessa on mahdollisuus läpäistä koe. En usko, että kaikki kokeen läpäisseet ovat mitään runebergeja ja kieliopin ammattilaisia. Asiasisältö on ratkaisevin seikka.