Itselläni on avovaimo (lukeutuu myös ystäväksi tietenkin). Sitten yksi kunnon ystävä, pari kaveria (jotka ovat niin kiireisiä nykyään että tuntuu, että unohdun välillä ja pahasti) ja muutamia tuttuja joista joskus harvoin kuuluu jotain ja harvoin näemme. Niin ja olen 32v mies.
Mites muilla?
Mites muilla?
Vastaukset 37
Vanhimmat
mutta taitaa olla noin 10, tosin yhden miespuolisen kanssa (ainut noista) olen ollut viime aikoina enemmän yhteyksissä.... johtuu kait siitä että se on mies... ja siis ihana..
0 ystävää ja muutama kaveri, joita tosin näkee hyvin harvoin.
Paras ystäväni on mieheni.
Naispuolisia ystäviä minulla ei ole ollut sen jälkeen, kun pääsin ikätovereitani aiemmin yliopistoon, aloitin mallintyöt, pärjäsin hyvin kilpaurheilussa ja opiskelin sivussa musiikkia korkeakoulussa.
Miespuoliset ystäväni (2) ovat kyllä säilyneet kouluajoilta ja heilläkin on jo omat perheensä.
Joskus minua hävettää se, ettei minulla ole ystäviä. Esim. silloin kun pitäsi järjestää juhlia ja anoppi kyselee montako omaa ystävääni olen kutsunut.
Tutustun helposti ihmisiin, mutta minusta tuntuu, että muiden ihmisten on vaikea olla seurassani, sillä olen aina asettanut itselleni kovat tavoitteet. Joskus taas tunnen itseni niin tyhmäksi, rumaksi ja ujoksi, että ymmärän hyvin niitä, jotka eivät kaipaa seuraani.
Yksi kaveri koulussa, yksi kaveri töissä. Paras kaverini on avomieheni. Siinäpä ne. Olen erakkoista sorttia kai..
Jos ajatellaan todella ketkä on ystäviä niin varmaan yhden ihmisen päästän siihen kategoriaan, nimittäin siskoni.
Sitten on muu perhe joka on yhtä rakas ja rakkain on oma lapsi.
Loput on sitten kamuja joita voi tavata ja pitää hauskaa mutta ystäviä he eivät ole.
olen 25v nainen
Ei ole ketään sellaista, jolle voisi soittaa tai joiden kanssa viettää aikaa tms. Ainoastaan joitakin tuttavia, jotka hädin tuskin tunnen nimeltä ja joita saattaa satunnaisesti silloin tällöin nähdä jossain baareissa tai klubeilla muutaman kk välein.
Edes mitään vaimoa tai tyttöystävää ei ole, ja jos lähden ihmisten ilmoille niin useimmiten vain nyhjötän yksin baarin nurkassa ahdistuneena.
etsi jehovantoditajien valtakunnan sali menet sinne sunnuntaina klo 11,00 loppuu yksinäisyys . et menetäkään mitään kannattaa kokeilla .
yksityisyys?
Mulla on poikaystävä, joka kai lukeutuu myös ystäväksi, koska meillä on niin kivaa. Paras naispuolinen kaverini muutti toiselle puolelle Suomea, mutta näemme kolme-neljä kertaa vuodessa mukavien viikonloppujen ja ulkomaanmatkojen yhteydessä. Siskoni on yksi läheisimmistä ihmisistä, joten kai hänkin lukeutuu silloin ystävien joukkoon. Tämän lisäksi mulla on kavereita joita näkee silloin tällöin, omassa kaupungissa noin neljä. Muilla paikkakunnilla jotain yhteensä 4 kpl. Joskus tuntee olonsa yksinäiseksi, kun kaverit on ympäri Suomea, mutta tärkeämpää on laatu kuin määrä.
Olisko puoliso,koira.Kavereita kaksi toinen 3v. nuorempi nainen ja toinen 70v. nainen.Näitten kanssa voi puhua lähes kaikesta ja 70.sen kaa täysin samat mielipiteet.Toisen kans samoja harrastuksia.
Minua ainakin alkaa ahdistaa, kun lueskelee esim. tämänkin ketjun viestejä. Kaikki muut ovat jotain helvetin seurustelevia kyhnyttäjiä. Mitä ne täällä yksinäisyys-palstalla oikein tekevät?
Mulla ei tosiaan ole ketään, tosin olen ollut jo vuosia avoliitossa. Luuletko että meillä seurustelevilla kyhnyttäjillä on välttämättä kivaa keskenämme? Omasta kotoaan on kaiken lisäksi kohtuullisen hankala lähteä jos tulee ongelmia. Siinähän sitten olet ja kuristut omaan pahaan oloosi.
Yksinäisyys on tunne eikä fakta. On asia erikseen, oletko fyysisesti täysin yksin vai et.
Paljon on niitä jotka valittavat että ei ole seurustelukumppania, vaikka kavereita on liuta. Itselläni on avomies, muttei ketään jolle puhua. Kumpi noista on mielestäsi enemmän yksin? Jokainen meistä on joka tapauksessa joskus ollut sinkku, eikö?
jos kerran ukko on löytyny ni luulisi myös niitä kamujakin löytyvän. vaikka ukon kamujen kanssa. pitää mennä itteensä ja miettii mite ihmisii kohtelee ja käyttäytyy
Ei millään pahalla, mutta aika kärkkäästi tunnut itse tuomitsevan muita. Ei ole itsellesi tullut mieleen, että omassa asenteessasi voisi myös olla vikaa?
Katsos, kun asenneongelmahan meistä jokaisella tänne kirjoittavalla on. On täysin eri asia onko se muutettavissa. Asenneongelma on fakta, olit ruma tai et, invalidi tai et. Sillä monella muulla jota voi verrata itseesi, on kavereita, miksei sulla sitten? Niin, en minäkään tiedä.
sit ei mahda mitää tiijätä ainakin syyn sun yksinäisyyteen sul on paha asenneonkelma ja oot nirppanokka
Ystäviä: 0
Kavereita: 0
Tuttavia: 0
Sukulaisia: 2 (vanhemmat)
No huh! Ihmetyttää tosiaankin, mitä te tällä palstalla teette! "Vain yksi ystävä ja tusina kavereita." Montako ystävää kuvittelette oikeilla yksinäisillä olevan? Minulla ainakaan ei ole sitä ensimmäistäkään. Hyvä mittapuu on oikeastaan kuten joku sanoikin: jos on järjestämässä juhlia, montako kaveria kutsuisit... Äkkiseltään ei tule mieleen kuin jotain sukulaisia, ehkä joku työkaveri, riippuen juhlan laadusta. Eipä tosiaan ole syytä mitään bileitä järjestää :(
Voi sitä olla yksinäinen vaikka olisi vaimo/mies ja vain yksi ystävä tai vastaavaa. Yksinäisyyden kokeminen on niin erilaista eri ihmisillä. Vai voiko tänne palstalle kirjoittaa vain, jos ei ole yhtään ystävää/kaveria jne.?
Nythän tämä on käytännössä jo toinen parisuhdepalsta tällä saitilla, eikä yksinäisille ole keskustelupaikkaa ollenkaan.
Kyllä mielestäni joka ikinen parisuhdekyhnyttäjä saisi raahata hinkatun persereikänsä sinne suhteet-puolelle.
>Kyllä mielestäni joka ikinen parisuhdekyhnyttäjä saisi raahata hinkatun persereikänsä sinne suhteet-puolelle.
Ja vielä joku miettii miksei saa ystäviä, kun on noinkin kärkäs tuomitsemaan muita...rauhoitu hyvä ihminen :)
Voi tietysti olla yksinäinen seurassakin. Itse asiassa tuttu tunne. Mutta ajattelepa, masentaa melkoisesti, kun parisuhteessa (onnellisessa) oleva väittää potevansa yksinäisyyttä. Ei tosiaankaan voi olla samasta asiasta kyse kuin minulla, saattaa olla päiviä, jolloin en puhu kenellekään. Ei ole ketään, jolle puhua. Ainoa minut huomannut ihminen tänään taisi olla kaupan kassa.
Niin, harmillista se on jos ei ole muuta kuin se kaupan kassa, mutta kaikki on suhteellista. Antakaa ihmisten kertoa yksinäisyyksistään ilman kilpailua kellä on vähiten jne. Ya know?
Toi noin, kolme. Tuttuja ja kavereita on sitten enemmän.
Enpä tiedä onko minulla enää ketään todellista Ystävää. Mutta kavereita on muutama...viisi? tutut joita näkee todella harvoin ja muut moikkailu-kaverit. Ja osa noista kaveri-suhteista lähenemään päin:) siis että tulee läheisemmiksi ajan mittaan... Että hyvin mulla menee nykyään:) en voi uskoakaan että näin hyvin..
ei yhtään ystävää. Ei edes kavereita. ainoat puhelutki on ku lehtimyyjät soitelee. Kaverina kipeä selkä ja onneksi on tuo kissa, se taitaa ymmärtää minua..
monta. Avovaimo. Yksi hyvä ystävä, joka tosin on sitäkin kiireisempi. Muutama kaveri. Tietenkin pari kissaa :)
Mutta yritys ystävien hankkimiseen on kova. Minulla ei ole edes tuttuja niin, että voisi kehua. Yksi, jota näen n. kerran vuodessa jos silloinkaan. Muut ovat jääneet tai ovat vain sähköposti/tekstiviesti -tasoa.
Nettituttuja vain muutama.
Ystäviä tasan 0. Tai yksi jos lasken itseni.
Eikä tule varmasti yhtään tulemaankaan, sillä sen verran tylsiä, ilkeitä tai ennalta-arvattavia on noin 98% ihmisistä. En jaksa puhua sontaa jostain säästä, siitä miten sain pinppaa, miten kalja maistui tai mitä kukin teki töissä. Ei kiinosta ei.
Onneksi olen tottunut elämään ja olemaan yksin.
>ennalta-arvattavia on noin 98% ihmisistä.
Ja kuinka monta prosenttia ihmisiä maailmasta olet tavannut tähän mennessä?
Että noin promillen miljardisosia. Mutta kyse ei ole siitä että olenko tavannut kaikki maailman ihmiset, vaan siitä että sitä jaksaa ottaa vain äärellisen määrän paskaa niskaan ennenkuin haistattaa pitkät koko ihmiskunnalla.
Saa olla aika pyhimys jos jaksaa jokaista ihmistä yrittää lähestyä. Etenkin kun otetaan huomioon se että kukaan ei koskaan lähesty minua.
Paras ystäväni on mieheni.
Sitten on kolme sellaista tyttökaveria, joista todella välitän, vaikka ei olla kauhean usein yhteyksissä. Mutta ollaan kuitenkin vuodesta toiseen.
Veljeni vaimo, joka on ihan loistava tyyppi, on sielunsukulainne. Mun on pitänyt kirjoittaa sille jo kuukausia sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi. Asuvat kaukana täältä...
Yksi entinen poikaystävä, jonka kanssa hyvät ja kannustavat välit. Se on nero, joten keskustelemme syvällisiä.
Toinen entinen poikaystävä, jolla ei ole elämässä ketään. Joskus harvoin käymme kahvilla ja juttelemme.
Yksi kirjekaveri, jonka kanssa on kirjoiteltu kaikesta ja mahdollisesta ja
Yhdestä ihan lapsuudesta asti tuntemastani tuli vastikään äiti, ja emme ainakaan juuri nyt ole tekemisissä. Kuka tietää, ehkä myöhemmin? Hän ei koskaan ota yhteyttä, ja olen nyt ajatellut olla tuppautumatta.
Yksi ystävä, josta en tällä hetkellä oikein tiedä. Lähetettiin joulukortit. On sitä kai vähän ikävä.
Työpaikalla muutama ystäväntasoinen ihmissuhde.
Sitten pari kaveria tai tuttavaa, joiden kanssa ei olla ihan samalla aaltopituudella. Vaihdetaan joskus viesti tai kaksi ja käydään kahveilla.
Olen aina ollut sitä mieltä, että laatu ennen määrää! :)
Kavereita ja hyvääpäivää tuttuja löytyy vaikka kuinka paljon mutta ystäviä, ja niitä jotka oikeesti olisivat kiinnostuneet asioistani 0. Voisinpa vaihtaa toisinpäin vaikka suhteessa 25:1.
ei oo kuin yksi ystävä, joka asuu toisella paikkakunnalla...tosin siitäkin alkanu epäilemään ettei välitä vittuakaan musta vaikka muuta väittää
jotain tuttuja on joiden kanssa vaihtaa kuulumiset ym...
Minulla on kaksi ystävää, jotka asuvat toisella puolen Suomea. Nähdään pari-kolme kertaa vuodessa. Toiselle heistä soitan viikottain, toiselle vähän harvemmin. Vain harvoin he soittavat minulle, mutta joskus saan tekstiviestejä.
Minulla on 0 ystävää, jotka oikeasti tuntevat, kuka minä olen. Yksi kaveri, jonka kanssa nähdään ehkä kerran tai kakski kuukaudessa ja silloinkin yritän, vaan vaikuttaa mahdollisimman iloselta ja onnelliselta, enkä hänellekään oikeastaan kerro yhtään mitään.
Mutta kun muuttaa uuteen kaupunkiin, ei niitä kaikista rakkaimpiakaan ystäviä voi oikein muuttolaatikkoon pakata.
Joten tässä kaupungissa minulla on kaksi ystävää ja ehkä kolme kaveria, mikä on kovin vähän yltiösosiaaliselle otukselle, joka ei oikein osaa olla yksin lauantai-iltana. (Luojan kiitos, voi käydä kämppiksen kanssa tupakalla silloin tällöin, ettei äänihuulet ihan rapistu käytön puutteesta.)