Hädissäni kirjoittelen kaikkea mitä mieleeni juolahtaa, mutta se tuntuu nyt olevan ainoa "terapia" mitä itselleni osaan ja voin juuri nyt antaa.
Mutta onko todella niin, että olen ainoa joka tällä palstalla painii edes sen yhden raittiin päivän toivossa? Uskomatonta jos niin on? Kaikki muut kirjoittajat tuntuvat olleen raittiina jo pidempään.
Mutta onko todella niin, että olen ainoa joka tällä palstalla painii edes sen yhden raittiin päivän toivossa? Uskomatonta jos niin on? Kaikki muut kirjoittajat tuntuvat olleen raittiina jo pidempään.
Vastaukset 17
Vanhimmat
hämmentävänä. Olin morkkiksessa ja illalla palaveriin päästyäni helpottunut. Jokaisella meistä on ollutjoskus se ensimmäinen raitis päivä, huomenna toivoakseni yksi lisää. Meitä tänne kirjoittavia on kovin vähän, varsinkin työpäivän aikaan. Aiotko illalla palaveriin?
Lähdenpä tästä tyttärentytärtäni vastaan asemalle, joten parin tunnin kuluttua vilkaisen, mitä muita juttuja tänne on ilmestynyt. Voi hyvin!
Outoa kyllä
Olisikohan niin, ettei moni jaksa edes ottaa osaa keskusteluun, tai eivät ole löytäneet tätä väylää.
Mun taistelu kuuluu luokkaan viikonloput.
Voi, voi
palstalta monta keskustelijaa pois. Ymmärrys on ollut välillä hukassa, kun on niin sanottu jälkihuikka jäänyt pahasti päälle. On tuomittu ja kovisteltu kannustuksen asemasta ehkä Sinun kirjoittelusi saa muutkin havahtumaan käsittelemään asiaa kypsän rauhallisesti, kannustaen ja tukien. Paljon jaksamista Sinulle ja jaksa yrittää aina uudelleen, jos repsahduksia tulee - ei maailma niihin kaadu!
Ikävää jos täällä ollut "kova" asenne. Päähän paijaaminen ei auta sekään, mutta emmeköhän me kaikki juopot osata ruoskia ja syytellä itseämme ilman ulkopuolista apuakin.
Kyllä itse toivoisin, että muutkin kuin minä kertoisimme kuinka helvetillistä tämän ogelman kanssa on painia. Jos se olisikin niin helppoa, että nyt loppuu tämä typeryys ja oman ja ohessa muiden elämän tuhoaminen,.. niin kukapa enää ongelmaan asti joisi.
En ole menossa palaveriin,.. liian kova tärinä ja kankkunen vieläkin. Yritän jos vaikka perjantain palaveriin olisin jo valmis.
Voimia kaikille.
Mikä saa sinut juomaan ne vkl:t? Ja jos kykenet olemaan selvä, mikä auttaa sinua siihen?
Itse olen ajatellut, että oma elämäni on niin tyhjää, että ainoa täyte ja sisältö on känni itsensä kanssa.
Olisi kiva kuulla mitkä on sinun selviytymis keinot olla raittiina.
...siinä mielessä harvinainen yksilö, että jaksat kirjoittaa tuntemuksistasi kaiken sen fyysisen ja psyykkisen pahanolon keskellä joka raitistumaan pyrkivän juopon elämän täyttää. Pidempään selvinpäin olleille tällekin palstalle kirjoittaminen tarjoaa lähinnä ajankulua, sinun tilanteessassi olevalle toivottavasti jonkinlaista tukea ja tunnetta siitä ettet kuitenkaan ole ihan yksin ongelmiesi kanssa tässä maailmassa. Uskon että suurin osa meistä pidempäänkin juomatta olleista vielä muistaa miltä tuntui se alkuvaiheen kaiken alleen peittävä halu juoda, helvetillinen ahdistus ja fyysinen paha olo tärinöineen ja kramppeineen. Itse saman helvetin läpikäyneenä en osaa antaa mitään muuta neuvoa kuin yksinkertaistetulta ja ääliömäiseltä kuulostavan; ALÄ JUO! Tee mitä tahansa muuta, mutta älä avaa sitä kaljapulloa. Jos et yksin jaksa, tartu niihin avuntarjouksiin joita varmasti olet jo tällä palstallakin saanut. Tiedän kokemuksesta miten typerää tällainen horina varmasti mielestäsi on, mutta aikaa myöten se juomisen hinku kyllä pikku hiljaa helpottaa. Voimia sinulle.
..ainoa väylä minulle purkaa "tuskaani". En usko, että kukaan ongelmastani tietää,.. niin kivat kulissit mulla on. Vaan välillä tuntuu, että ne kulissit on enää minua varten. Olen saanut aivan meilettömiä ja ihania ja kannustavia jne. meilejä ja vastauksia, etten sellaista koskaan tämän asia tiimoilta luullut edes saavani. KAIKILLE NIISTÄ KIITOS!
Kyllä mulla on vakaa aikomus raitistua ja yhtenä väylänä siihen kokeilla AA:a kunhan taas saan itseni kokooon. En halua mennä missään tärinöissä palaveriin.
Hyvässä muistissa on alkuajat.Itse olin joko puhelimessa tai ulkona lenkillä.Yhteys kanssa ihmiseen on tärkeä.Ahdistavia hetkiä tuli ensimmäisen vuoden aikana monesti.Mutta päivä kerrallaan.Jos löydät pienenkään ilon aiheen tartu siihen.Anna tunteiden tulla ja hyväksy ne.Tällaista nyt ja huomisesta emme tiedä.Siitä se ylämäki/alamäki alkaa vähitellen tasoittumaan.Zemppiä maikki.
Elikkä olen nainen ja käyn töissä mutta juominen ei ole enää omassa hallinnassa vaikka kuinka "päättää" ettei ota tänään edes paria siideriä.
Annoksia menee päivästä riippuen 4-6 joka ilta.
Eilen ei mennyt, su meni 4 annosta, la ei mennyt, pe oli täyslärvit kun oli tuttavia kylässä jne..
Olen käynyt kyllä katsomassa kaikenlaisia linkkejä, myös Päihdelinkin me vähentäjät-jutskia ja muita mutta en tiedä sitten onko todellista haluakaan vähentää kun ei saa itseä niskasta kiinni. Mitään tärinöitä ei ole ja huomenaamullakin pitäisi kammeta itsensä klo 7 kuntosalille mutta en tiedä vielä mitä tämä ilta tuo tullessaan..toivottavasti ei iske himo.
Et kyllä meitä on.
"Takerruin" tekstissäsi sanoihin: "Onko todellista haluakaan vähentää" itse tässä vaiheessa missä olen lisäisin, että "lopettaa". On halua, mutta miten helvetissä se tapahtuu????!!!
Nyt varmasti tulee vuosia raittiina olleilta postia, että ÄLÄ JUO. OIKEESTI HAAVEILEN, ETTÄ VUODEN TAI PARIN KULUTTUA KUULUN TUOHON RYHMÄÄN ja täällä näppäilen kaltaisilleni juopoille kuin "helppoa" on vain olla ottamatta.
Minullakin juomattomuutta takana reilu vuosi, mutta en ole unohtanut niitä ensimmäisten päivien tuskaa. Auttaiskohan sinua pari neuvoa, jotka sain tällä palstalla. Kirjoitin, että kuinka tämä voi olla yhtä helvettiä aamusta asti, puolen tunnin välein viina mielessä ja ennen se tuli vasta iltasella. Minulle vastattiin, että ensin mennään viiden minuutin välein, ole iloinen puolesta tunnista. Sitten tuli vierotusoireet, unettomuutta, nipistelyä kehossa, hikoilua ym.
Se oli tuskaista aikaa, mutta jotenkin olin miettinyt ne huonot puolet niin tarkkaan, että päätin aina siirtää sen alkossa piipahtamisen seuraavaan päivään. Minua helpotti ajatus, että on se huomenna auki, kai tässä voi kärsiä yhden päivän. Päiviä vain alkoi kerääntyä.
Toivottavasti voin jatkaa kertomusta huomenna, siitä tuskasta ja pikkuhiljaa helpotuksesta.
En ole AA.ssa, mutta minulla on ystäviä siellä, jotka ei todella ole tiukkapiposia. Ryhmä kai koostuu erilaisista ihmisistä, mutta jos minulle tulee mieleen, että viina auttaa minun ongelmiin, soitan "asiantuntijoille" tai astun itse AA:n kokoukseen. Itse käyttäisin kaikki mahdolliset keinot jotta saavuttaisin raittiuden, ei väliä onko talkkari tai AA tai ystävä tai klinikka. Jotenkin elämä on kuitenkin aika lyhyt ja muutaman vuoden menetyksen jälkeen haluan nähdä väreissä, kokea pieniä iloja, surra oikeasti, iloita, tuntea.
Mieti, mitä on elää muutaman viikon/kuukauden "helvetissä", jos sen jälkeen elämä avautuu.
Tulee hetkiä, kun en tiedä tekisikö mieli itkeä vai nauraa,... tai jotain psykedeelistä huutoa naurun ja itkun väliltä.
Haluaisin, että äiti tulis mun vireen nukkumaan ja sanomaan, että kaikki on hyvin, että olet turvassa kultaseni, paijais hiuksia niin kuin lapsena. Mutta sitä äitiä ei ole, eikä lohtua. Haluaisin tän kaiken pahan olon antaa jollekkin sellaiselle joka nautii tuskasta.
Mua oksettaa tää mun paha olo oksettaa, että se on mun omaa heikkoutta ja saamattomuutta.. Oksettaa ja vituttaa. Katson mun pienokaisia unessaan ja mietin kuinka vitun paska äiti olen. Että mä haluaisin olla se, joka antaa heile kaiken.
Oikeesti meile kaikille parempi olisi jos pystyisin juomaan itseni hengiltä. Vaan eipä taida minusta olla siihenkän, kun en pysy hereilä tarpeeksi kauan jatkaakseni juomista.
Huh,huh,... ompas mulla herkkä ilta tänään ja sääliäkin kaipaan (sniif ja vaikka mitä muuta kivaa,..)
Kiitos viestistä.
Kun mainitsit nipistelyn kehossa. Mitä sellainen oikein on? Minullakin oli vastaavia kokemuksia. Oikeastaan ne olivat enemmänkin syyhyä. Nyt ovat kyllä loppuneet.
,...puutuu molemmat yläraajat. Tunnottomuutta ja puutumista molemmissa käsissä. "Syyhy" myös yksi oireista kuulema, en osaa paremmin konsultoida, kun ei ole alaani. Pelottvia tuntemuksia kuitenkin.
Mulle annettiin aika yksinkertainen selitys.
Alkoholi vilkastuttaa verenkiertoa ja vaikuttaa myös hermoratoihin. Niiten on etsittävä uusi "tie" ilman alkoholia. Lääkkeeksi paljon vettä, lisäksi alkon runsas käyttö saa hivenet sekaisin vaikka syö terveellisesti, minä panostin pari kuukautta B-vitamiiniin, magnesiumiin ja lisäksi johonkin monivitamiiniin.
Tietysti liikunta avaa niitä verisuonia, jotka ovat viinalla ennen pysyneet kunnossa.
Tuo vaihe ei minulla niin kauan kestänyt, mutta pisti ajattelemaan, että ei siinä pelkät aivosolut tuhoudu.
4578795857676
Yritä typerä pentu aikuistua.
Edes vähän.