Mikä olisi hyvä keino päästä eroon masennuksesta.Joka puolella ja aivan lähipiirissä on paljon masentuneita ihmisiä.KUN EI MIKÄÄN KIINNOSTA! Kuuluu monta kertaa päivässä.Oisiko hyviä vinkkejä ihmisiltä jotka ovat kokeneet sen mitä masennus on?Voin antaa näitä vinkkejä eteenpäin.
MITEN EROON MASENNUKSESTA???
myrkkynainensuomi24fi
684069
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 28 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Kliininen masennus on sairaus, joka ei parane itsestään millään hyvillä vinkeillä vaan tarvitsee aina hoitoa, usein hyvin kiireellistä.
Ammattitaitoinen terapia on yleensä tehokkainta. Lääkitystä tarvitaan vähintään ensiavuksi, jotta terapia voidaan ylipäätään käynnistää. Usein pieniannoksinen ylläpitolääkitys jatkuu vuosia, jopa loppuelämän ajan.
Minulla on mennyt usko lääkitykseen ja liian harvoin tapahtuvaan terapiaan.
Siis kuten aloittajalla on sullakin ne "ystävät" masentuneita?
Hakekaa ammattiapua,ei teidän ongelmianne täällä ratkaista!
En minäkään usko liian harvoin tapahtuvaan terapiaan - sen tulee olla intensiivistä ja useamman kerran viikossa tapahtuvaa ainakin alkuvaiheessa.
Kaikkia lääkkeitä et varmana ole kokeillut - niiden vaikutus on hyvin yksilöllistä ja usein vie pitkään, ennen kuin se oikea vaikuttava aine löytyy.
Mistä sinä tiedät minkä vinkin täältä voi saada eikä tarvitse olla puolitajuton pillereistä mitkä ei auta.
Ainoastaan kalliit yksityislääkärit antaisivat usein tapahtuvaa terapiaa mutta siinnä tarvitaan rahaa.Mielenterveystoimistoilla ei ole aikaa sellaiseen.Kirjoitetaan vain reseptit vaikkei potilasta nähtäisikään kuin silloin tällöin.2 kertaa vuodessa.Paikkakunnilla myös eroja.
Yleisimmin terapeutti on kokenut, terapiakoulutuksen saanut psykologi. Yksityisen terapian saa Kelan kustantamana jopa kolmeksi vuodeksi psykiatrin lausunnolla.
Olen kokenut että apua ei saa Kelasta.
Kelan korvaus on tietty aina harkinnanvaraista ja sille vaaditaan vahvat perusteet. Mitään ei kuitenkaan häviä sillä että laittaa hakemuksen sisään.
ja terapiaa.Mitään ei ole saanut.Aina pyydetään vaan lisää selvityksiä.On haudassa varmaan ennen kuin kelalta saa apua.Hakija on 41 vuotias.Vanhat eivät saa ollenkaan Kelalta mitään mutta tämä ihminen on viellä nuorehko.Näin meillä.
Psykiatri ei ole minun masennustani saanut mitenkään kuntoon. Tulee vain kovin kalliiksi (yli 100 € kerta, josta saa KELAn korvauksena noin puolet hirveän kallista lääkettä, josta tulee riippuvaiseksi.)
Kerran kuussa tapaaminen ei ole riittävää. Tarvittaisiin oikeaa terapiaa eikä vain sitä, että psykiatri nimittää yksinpuheluitaan terapiaksi. En saanut häneltä suunvuoroa. Lakkasin käymästä koko paikassa. En minä jaksanut kuunnella hänen höpötyksiään valokuvaamisharrastuksestaan, digitaalikameroistaan ja hänen hienoista tietokoneistaan.
"Ei mikään kiinnosta" on yksi masennuksen oireista. Ja etenkin silloin, kun lause merkitsee kirjaimellisesti sitä.
Burn-out ja loppuunpalaminen ovat käytännössä sama asia kuin masennus.
Lääkkeet kyllä vaikuttavat siten, että en koe mitään syyllisyyttä siitä, että jätän työni tekemättä tai teen ne niin huonosti kuin ikinä kehtaan.
mutta kyllä rahat meni.Ei ollut myöskään mitään apua.Psykiatri kertoi omia asioitaan.Välillä ajattelin että minäkö olen se joka antaa terapiaa.Turhaan meni rahat.Lääkkeitä olisi määrännyt kassi kaupalla mutta minulla ei onneksi ollut varaa kaikkiin niihin lääkkeisiin.Olisin varmaan kuollut niihin lääkkeisiin jos olisin syönnyt kaikki mitä määräsi.Huonoja kokemuksia on kalliista yksityis lääkäreistäkin.NEKIN OVAT VAIN ONGELMAISIA IHMISIÄ!Olen edelleenkin masentunut ilman kauheeta lääke arsenaalia.Kai se elämä viellä voittaa tai sitten ei?En halua olla psyykelääkkeiden suurkuluttaja.
lukuisia ihmisiä jotka ovat vähän aikaa lääkkeitä käytettyään jättäneet ne ja siirtyneet kaljaterapiaan. Kohta on ollut masennus aiempaa pahempi, ja syytös aina että lääkkeet eivät vaikuta.
Noin 40 vuotiaana.Surullista.
Kannattaa marssia mielenterveystoimistoon, eiköhän sieltä saa tietoa,miten jatkossa toimitaan!
Minulla on todella huono kuva lääkkeistä jota käytetään masennukseen.Omaisiani ei ole auttanut ollenkaan.Lääkkeiden kanssa myös masennus jatkunut.
Tuota. Eihän nyt välttämättä ole masennuksesta kyse jos joku sanoo ettei jokin asia kiinnosta. Mutta jos näin oikeesti olisi, niin sanon samaa kuin edellinenkin kirjoittaja, että lääkäriin vain josta saa lähetteen psykiatrille ja oikeat lääkkeet.
masennus iskee.Sellaisiin masennuksiin ja kiinnostuksen puute kaikkeen ei auta lääkkeet.Mitä silloin tehdään.Lääkäri sanoo että voi voi ei paljon lohduta eikä masennus helpota.Olen nähnyt ihmisiä joilla kuola valuu suusta lääkityksen ansiosta ja puhe mongertaa ja taustalla silti masennus ja mielenkiinnon puute lääkityksestä huolimatta.
Nykyiset masennuslääkkeet eivät mitenkään saa ihmistä tuollaiseen kuntoon, vaikka niitä popsisi monikertaisia annoksia. Kyllä tuossa tapauksessa on olleet ihan muut mömmöt vaikuttamassa.
hiljalleen lääkitystä.Nyt on Niuvanniemellä.Lääkitys on 27 pilleriä päivässä ja viime viikonlopun vietti eristyksessä.En saanut edes puhelimeen.Kai siinnä on sitten jotain muutakin takana?Mutta masennuksesta alkoi ja isänsä kuolemasta.Aina vain lisättiin lääkitystä.Sitten tältä ihmiseltä kuoli mummo.Se oli liikaa ja nyt on tilanne niin kuin kerroin.Ei muita sivulääkkeitä eikä mömmöjä.Kyse on 40 vuotiaasta ihmisestä.Ei aina lääkkeetkään auta ja terapia huomaan.
Selvästi on muutakin hänellä nyt vinossa kuin "pelkkä" masennus. Ehkä masennus toimi hänellä vain laukaisevana tekijänä muille psyykkisille oireille. Tragedia joka tapauksessa.
Masennukseen yleisimmin käytettyjen SSRI-lääkkeiden maksimiannostus on n. 60 mg/vrk, mikä sekin saadaan yhdestä ainoasta tabletista.
Unohdin kirjoittaa että tälle potilaalle annetaan viellä lisäksi pistoksia.Jos kieltäytyy niin laitetaan väkisin.Kauheelta tällainen tuntuu.
Kyllä sen täytyy olla jotakin vakavampaa. - Ei kukaan "vain" masentunut saa tuollaisia lääkeannoksia, eikä heitä panna pakkohoitoon. Tuo kuulostaa enmmänkin skitsofrenialta tai muulta vaikealta sairaudelta.
Lääkkeillä ei tehdä ihmisiä hulluiksi.
Itse käytän unettomuuteen lääkettä, jonka annostus on 5 mg. Jos unohdan jo ottaneeni ja otan erehdyksessä toisen, niin olen aivan tokkurassa seuraavana päivänä. Lääkkeen sivuoire on se, että alkaa nukuttaa. Minun tapauksessani käytetään hyväksi vain tätä sivuvaikutusta, jotta en joutuisi käyttämään unilääkkeitä. Mielisairaaloissa sita samaa lääkettä voidaan antaa potilaille jopa 3000 mg päivässä. Sellaisilla määrillä se on vaikutukseltaan aivan erilainen.
Monilla psyykenlääkkeillä on kahdenlaisia vaikutuksia riippuen annosmäärästä.
Eräs tuttavani oli myös masentunut. Hänelle määrättiin jotakin mömmöä, joka teki hänestä kovin onnellisen ja täysin piittaamattoman kaikista ongelmista. Hän tajusi itse, ettei se sovi hänelle hänen työssään, ja hän lopetti koko lääkkeen. Lääkäri vaihtoi sen toiseen.
Voi olla että se on jo todella skitsofreniaa?Tuntuu kyllä oudolta että ihminen syö niin paljon pillereitä ja pistokset siihen päälle.Luulisi kuolevan myrkytykseen?
masennuksen oireisiin ei osaa lähimmäinen antaa. Toipumista voi tukea, kun ammatti-ihminen ensin on tilan analysoinut ja antanut lääkkeen. Tämä on minun kokemukseni. Parhaani olen yrittänyt, läsnäoloni oli ainoa apu, ja sitä ei voi kauan harjoittaa, jos on työssä käytävä.
Ei kukaan jaksa pitemmän päälle jos viellä joutuu tekemään töitä.Pitemmän päälle sairastut itsekkin.Kuka teitä molempia sitten ymmärtää ja hoitaa?Ei ketään joten älä unohda itseäsi.
Annoit juuri oikean ohjeen. Näin se juuri on. Lähimmäinen voi vain tukea ja auttaa ja voimiensa mukaan. Jos sairastuneen vaatimukset ovat suuremmat niin enempää ei voi toinen tehdä. Lähimmäisellä ei ole velvollisuutta sairastua samaan sairauteen.
ammatti ihminen.Olen hoitanut veljeäni kauan aikaa sitten.Se oli niin raskasta ja kauheaa etten enään sellaiseen ryhtyisi.Kyllä terveestäkin saadaan sairas jos käy ylivoimaiseksi omaisen hoitaminen.En pystyisi enkä haluaisikaan enään sellaiseen rääkkiin.Ei ole helppoa sinullakaan.Voimia!!!!"Aikansa kutakin".
Minä käyn kuvaamassa luontoa ja teen toimittajan hommia. Luen myös paljon kirjoja ja kritisoin
lehtiin. Vaimo tekee sudokua.
Sudoku pitää dementian loitolla ja luonto rauhoittaa.Upeeta!
Olin avioeroni jälkeen masentunut, samaan aikaan tapahtui muitakin suuria mullistuksia, läheisiäni kuoli, taloudellisia vaikeuksia, läheisen ihmisen itsemurhayritys, jonka jälkeen aloitin mielenterveystoimistossa terapian ja lääkityksen, työssä olen ollut koko ajan, koska työ on henkireikä ja antaa turhille ajatuksille levon.
Työnantaja ollut todella kärsivällinen
kanssani ja työkaverini ovat todella ihania, ovat sanoneet että älä jää sairaslomalle yksin miettimään asioita, sua tarvitaan täällä vaikka vain istumaan työpöydän ääreen.
Terapiakäynnit on harventuneet ja ovat noin kerran kuukaudessa, lääkitystä jatkan edelleen, suunnitelmissa on että se jatkuu useamman vuoden.
Ja sitten viellä ero ja omaisten kuolemat.Siinnä on jo yhdelle ihmiselle liikaa.Olet todella jaksanut taistella itsesi puolesta.Sinulla on upea työpaikka kun noin ymmärretään.Voimia sinulle!!!!
löytyy vielä sympaattisia ihmisiä, kun viime aikoina
on ollut pelkkää riitelyä täällä*
Mutta kyllä täällä ihan asiallisiakin ihmisiä on mutta harvemmin.Voi oikein hyvin ja upeeta kevään odotusta sinulle!
tästä eteenpäin.
Toivotan sinulle sitä samaa*
omaisia kuoli kuin sieniä sateella ja avioero siihen päälle melko pian, muutto outoon kaupunkiin. Töitä ei ollut. Uusi rakas jonka vähän myöhemmin löysin osoittautuikin psykopaatiksi, sitten paloi hermot ja hain apua. Hain lähestymiskiellon tälle psykopaatille ja aloin etsimään uusia ystäviä. Pitkään meni toipumiseen. Lääkkeet eivät auttaneet, ne vain hieman rauhoittivat sisäistä vapinaa, joka johtui silkasta tulevaisuuden pelosta.
Terapiassa kävin tasan kolme kertaa, niistä ei ollut mitään apua. Terapeutti oli mies, joka vain kysyi lopulta aina näin että: ja mitä minä voin tälle asialle tehdä?
Päätin että eihän se voikkaan, teen sitten itse sille asialle jotain, minun oli ihan pakko tehdä jotain! Niitä lääkkeitä en enää tarvitse, jos minua ahdistaa joku, niin lähden yksinkertaisesti jotain ystävääni tapaamaan pullapitkon kera ja me juttelemme ne asiat pois päiväjärjestyksestä. Olen onnellinen että löysin lopulta omiakin ystäviä.
Toivon sinullekin asioiden järjestyvän parhain päin.
Kyllä sinä jaksat kun olet tähän astikkin selvinnyt tyynen ja myrskyn läpi.Olet näköjään kuin ankka joka aina pulpahtaa takas pintaan.Olen myös samanlainen ja uskon että me tulemme selviytymään!!!ME PÄRJÄÄMME!
Ihanaa että sinulla on ystäviä.Kaikilla ei ole ja se on pahinta.Ei terapeutitkaan pysty todellakaan auttamaan vaan potilas itse on avain asemassa.Ei kukaan voi juosta toisen puolesta.Sama se on terapiassa.On opittava tulemaan toimeen vaikeiden ja hyvien aikojen kanssa.Tämä on elämää.TSEMPPIÄ!!!!
se ei ollut mitenkään helppoa. Olen luojankiitos sellainen hiukka itsepäinen luonne, että siihen pystyin. Joku muu olisi tehnyt itsestään varmaan jo madonruokaa, mikäli olisi kaikki samat kokenut kuin minä. Kuten sanotaan, mikä ei tapa, se vahvistaa. Olen nyt vahvempi kun koskaan ja näytän sen myös. Olen oppinut pitämään puoleni elämää ja ihmisiäkin vastaan. Olen myös aina ollut utelias näkemään sen huomisen, josko se olisi parempi päivä ja sekin auttoi kovasti, kuin myös se että minulla oli kuitenkin eräs jonka takia se oli ihan pakko.
Kiitos Tsempeistä, sitä samaa sinulle myös!
Jonka takia tai juuri sitä varten on taisteltava olemassa olostaan ja jaksamisestaan.Minulla on myös kuollut omaisia monta ja vanhemmat jo ajat sitten.Kyllä se aina mieleen välillä tulee mutta elämä on loppujen lopuksi niin lyhyt että kannattaa yrittää katsoa se loppuun asti.Minulla on ystäviä jotka ovat juoneet itsensä hengiltä.Nuoria ihmisiä.On hypännyt parvekkeelta ja lopettanut itsensä lääkkeillä ja huumeilla.Kyllä on järkyttävää.Minä ainakin yritän katsoa loppuun asti mitä elämä antaa.Voin vaikka viellä iloisesti yllättyäkkin kaikesta mukavasta?
en ehkä tässä enää olisi kirjoittelemassa, jos ei olisi ollut. On hän kyllä vieläkin olemassa. :)
Ei ole kovin iloista ollut sitten sinunkaan elämässäsi. No me katsomme tämän elämän loppuun asti ja sillä selvä. Nyt minä lähden katselemaan unikuvia. :)
Viimeisin tuttuni oli 19 vuotias poika joka hyppäsi 6 kerroksen parvekkeelta.Kotona oli 3 kuukautta vanha vauva ja tyttöystävä.Näitä tapahtuu joka päivä erinlailla monta kertaa.
Syvä masennus merkitsee sitä, ettei edes pysty lopettamaan itseään.
Itsemurha on järkyttävä asia, oli syy mikä tahansa. Sen takana on useimmiten jokin muu syy kuin masennus. Syy voi olla vaikkapa näköalattomuus: Ei näe mitään muuta selviytymiskeinoa, vaikka asiantijan avulla sellainen voisi löytyä.
Ei myöskään pidä unohtaa sitä, että usein itsemurha on kosto: "Katsokaa nyt, mitä teitte minulle."
yhteis summa.Ja siihen liittyy myös masennus.Joku voi tappaa itsensä että pääsee ahdistustaan pakoon.On niin monta syytä minkä tähden itsareita tehdään.Myös hyljätyksi tuleminen voi siihen johtaa.Varman vastauksen voi antaa sellainen joka on itsarin tehnyt.Mutta vaikea on tulla kertomaan.Epäreilua jälkeen jääviä kohtaan.
...tietoisesti masennusta. Se on pitkälti tahtojuttu. On tietenkin oikeasti pahoja asioita, tapahtumia, jotka lannistavat ihmisen masennukseen. Sitten taas on suuri joukko ihmisiä jotka vaan yksinkertaisesti valittavat että kaikki on tylsää ja haluavat "olla masentuneita". Myös minulla on elämässäni ollut monia syitä, jotka olisivat "salonkikelpoisia" syitä oletetulle masennukselle. Olen taistellut tietoisesti masennusta vastaan monin keinoin. Listaan elämäni hyvät asiat ja onhan niitä! Nauran ja pidän välillä hauskaa ja vietän aikaa hyvien ystävien seurassa, keskustelemme ja juttelemme yhdessä asioistamme. Se auttaa!
Vielä, muutamat teokset ovat ratkaisevasti jossain vaiheessa auttanut minua. Paras näistä on Joseph Murphyn: "Alitajuntasi voima".
Lisäksi on Lousen ?? (ei nimeä kokonaan muistissa, naisen kirjoittamia)kirjoja useita, mutta yksi hänen rentoutuskasetti "Minä paranen/rentoudun" on auttanut usein minua. Laitan kasetin korvalappusteroihin ja kuuntelen sitä iltaisin vuoteessani, niin että nukahdan sen kuunteluun. Tässä muutamia minun kokemia hyviä keinoja!! Lopuksi, Elämä kantaa aina, kun jaksaa siihen uskoa!
kyllä masennusta vastaan voi aika pitkälti taistella, mutta se tahdonvoima ei aina riitä, jos
vastoinkäymisiä kasaantuu liikaa polun varrelle.
Taakka on monesti liian raskas yksin kantaa.
Kevät ja aurinko myös auttaa paljon, on aika uuden
elämän.
..on auttanut minua. Totta totisesti minullekin on kertynyt paljon hankalia asioita, vastoinkäymisiä, aina vaan perätysten. Jossain vaiheessa päätin, kun oli hirveän paha olo, että menen vain tämän päivän, tuleehan huomenna uusi päivä. Ja kas kummaa, uusi päivä tuli, ja on tullut aina vaan uusi päivä. On luotettava ajatukseen: "Aika parantaa", sillä vaan oikeasti aika on armollinen, se auttaa, häivyttää vaikeat asiat. lisäksi, on annettava ensin itselleen anteeksi ja ennenkaikkea, myös monille muille ihmisille. Ainoastaan se on tie ylös ja ulos umpikujasta.
on todella aina tuon uuden päivän koittaminen.
Olen itse ollut aika alamaissa tänä talvena, mutta
nähtävästi aika myös kultaa ne ikävät muistot jollain tavalla.
Sepä se, on taitolaji antaa itselleen ja muille anteeksi.
Anteeksianto onkin niitä tärkeimpiä parantavia voimia ihmisellä.
On todella ihmisiä jotka selviävät paremmin ja jotkut huonommin vastoin käymisistä.Sekin voi olla jo suku herkkyys mikä on perinnöllistä ja tulee esiin vastoinkäymisissä.Toisille ei mikään tunnu missään.Minä olen sukurasituksen myötä saanut kyllä niin paljon vaivoja ja myös masennuksen.Olisin halunnut syntyä vahvempaan sukuun.Mutta nyt olen tullut tähän sukuun ja taistelen henkeni edestä että pärjäisin.Olen ainakin viellä suht koht järjissäni.Se on jo paljon.
Välillä ollaan pohjassa ja joskus jopa aallon harjalla.Kyllä elämä heittelee.Mutta on se mukavaa kuitenkin että saa elää.
jaksa vaikka kuinka yritetään ymmärtää ja auttaa.(Kukaan ei ole paha vaan toinen on heikompi toista.)
Vastaa teholtaan lievää masennuslääkettä.
Minäkin olen todella ylipainoinen ja masentunut.En vaan jaksa lähteä liikkeelle vaikka tiedän miten tärkeetä se olisi.Mutta kun ei jaksa eikä kiinnosta.Ei sitä olisikaan näin masentunut jos jaksaisi.Olisi myös vähemmän kiloja.Joka päivä päätän että tänään se liikunta alkaa.Siintä on kauan kun aloitin tämän ajattelun ja ajattelu asteella se on vielläkin.Jos aloittaisin huomenna.............
johan n kummalisen masista porukkaa,koittakaahan katsoa vähän eloisammin tätä maailmaa,mikas ollessa kevät pukkaa päälle aurinko molottaa ja tintit rääkyy.
En ymmärrä mikä masentaa jos ois syksy ymmärtäisin
Voi tulla aika jolloin sinäkin valitat joten on parempi ettei hehkuta liikaa.Sekunnissa ihmisen elämässä voi kaikki muuttua.Toivottavasti silloin muistat sanat VALI VALI itkusi ja surusi keskellä.(Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.)Tulet viellä jossain vaiheessa sen huomaamaan.Säälin sinua.Pilkka käy omaan nilkkaan.Elämä on bumerangi!!!!!
...on sitten TÄNÄÄN! Ylös, ulos ja lenkille siitä. Ulkona on mitä upein kevättalvinen sää. Kun pääset liikunnan rytmiin sisälle, painosi laskee, mielialasi kohenee ja masennuksesi hellittää. Kertoilee nimim. "Kokemusta on"
Palstoilla ei kannata riekkua puoliinöihin. Aamulenkille on mukavampi lähteä virkeänä.
Aloitan huomenna.
Katsotaan miten minun mieleni sitten piristyy? Kiitoksia!
Olin "elävä" 48v ihminen omasta mielestäni. Menevä ja tuleva. Tuli infarkti, melkein kuolin. Ohitusleikkaus pelasti minut jatkamaan elämää.
Kiireet oli loppuneet kun pötköttelin sairaalassa. Siellä vielä vanha "aatami" joskus tuikki mieleen.
Kun vaimo haki minut kotiin autolla ja laskeuduttiin sairaala alueelta liikenteen sekaan, niin minulle selvisi kuin salaman välähdyksenä se asia että ei minua olisi kukaan kaivannut täällä, paitsi omaiset.
Elämä pyörii omia menojaan ja me siinä virrassa mukana. Meistä vaan tuntuu että ollaan pirun tärkeitä. Nyt vuosia myöhemmin nauran ajatukselle että jokin ihminen olisi erikoisen tärkeä ja korvaamaton.
Oma perhe-elämäni korjaantui, kun opin ymmärtämään muitakin. Masennuin tietenkin sairauden jälkeen, mutta pyrin ajattelemaan asioita positiivisesti.
Masennuksen hoitoon on hyvä lääke se, että voi ajatuksilla leikkiä että kuinka huonosti asiat voisivat olla nyt.
Lopuksi sanoisin että kun olin sairaalassa kriittisessä tilassa ja kun hyvästelin vaimoni selvinpäin ollessani(piikit suoneen ennen leikkausta) niin siinä oli toivo että jos minä vielä herään niin ei sitä kyllä epätoivolla pilata.
Olen kerran ollut kuoleman lähellä sairaalassa. Kaksi alaistani kävi tervehtimässä, mikä oli hauska yllätys. Firman johdolta ei tullut mitään viestiä, ja silloin vasta tajusin, etten minä ole tärkeä vaikka raadan kuin hullu työssäni. Siitä alkoi "alamäkeni". Miksi olla yömyöhään töissä, jos sille ei kukaan anna arvoa?
Miksi yrittää palvella asiakkaita tunnollisesti, kun osakseen saa pelkkää arvostelua? Tajusin, että asiakasta ei kannata palvella erityisen hyvin. Mitä enemmän asiakas joutuu tekemään itse, sen parempaa palvelua hän kokee saavansa. Viimeinen linkki ole se, kun asiakkaalla oli vaikka minkälaisia vaatimuksia. Vastasin kaikkiin, että kyllä ne hoituvat. (Kuten hoituivatkin.) - Kun palaveri oli päättynyt asiakas marssi suoraa päätä toimitusjohtajan puheille ja valitti, etten anna hänelle mitään ekstraa palvelua, vaikka hän on niin hyvä asiakas. Ei olisi kannattanyt sanoa "kyllä ne hoituvat" vaan painottaa sitä, että ne OVAT ekstraa palvelua, ja myöntyä vasta sitten.
Kun on itse käynyt kuoleman porteilla, niin osaa olla sen jälkeen oikealla tavalla itsekäs. Ei ole mitään syytä uhrata itseään. Omaiset ovat tärkeämpiä kuin ennen, terveydelleen osaa antaa enemmä arvoa, erityisesti omassa tapauksessani, jossa toipuminen kesti vuosia.
Olen kokenut saman tein yökaudet töitä jopa ilman palkkaa saadakseni homman hoidettua poliittisesti valittu johtajanpelle tuli sanomaan, tekisit jotain talon eteen, olisi pitänyt vetää turpaan, mutta kun oli liian pitkä aika eläkkeelle ei tullut tehtyä olisi ehkä helpottanut.
Firmamme keskus oli raivona: Hänestä oli valitettu esimiehelle. Valittaja oli ihminen, joka järjestää asiakastapaamisia niin aikaisin aamulla, että firman työaika ei ole edes alkanut. Keskustyttö tulee puoli tuntia ennen työpäivän alkua töihin. Hän on silloin yksin, ja kädet ovat täynnä työtä, sillä juuri sen yhden aamutunnin aikana on kova kiire. - Hän ei tietenkään ehdi passata ja kahvittaa välittömästi yllättäviä asiakkaita.
Minua suututtaa tyttöparan puolesta. Jos joku järjestää asiakastapaamisia ennen työpäivän alkua, niin minusta pitää itse huolehtia siitä, että asiakkaiden palvelu pelaa. Ei se kuulu keskukselle, jolla on muutenkin kova kiire, ja joka ei ole edes asianomaisen tyypin alainen. (Totuuden nimessä on mainittava, ettei samainen tyyppi ole puheväleissä lähimpien työtovereittensakaan kanssa, joten esimies tuskin veti miinusta mustaan kirjaan valituksen takia.) - Nyt keskustyttö hautoo kostoa, hän on nimittäin kovin tunteella reagoiva ihminen. Saas nähdä kumpi saa suuremman läksytyksen.
se infarkti on tulossa? Olen huolestunut, sillä toinen vanhemmistani kuoli sellaiseen. Etten...
Monta kertaa me ihmiset emme tajua miten hyvin kaikki kuitenkin on ennen kuin todella vakava sairaus iskee yllättäen.
tärkeää asiaa mikä olisi jäänyt huomaamatta jos ei olisi sairaus yllättänyt.Voimia teille elämässä!
mitä enemmän yrittää.
Kannattaa käydä lääkärissä niin ei tarvitse turhaan pelätä.