Mikä ihme oikein vaivaa???
Olen ollut monta kuukautta tekemättä mitään. Elämäni on pysähtynyt,istun kotona aamusta iltaan katsoen kelloa. Teen kaikkea mukavaa kuten tv:n katselu,ja olen "onnellinen" ymmärtämättä etsiä työpaikkaa tai tekemättä elämälleni mitään. En halua enää nähdä ketään,koska elämäntilanteeni hävettää minua niin paljon. En saa itseäni niskasta kiinni. Onkohan kyse jostakin masennukseen liittyvästä tms? Kuitenkin tunnen oloni pirteäksi. Ongelma on vain siinä,että tiedän ajan kuluvan (jo kohta muuttuen vuosiksi), mutta en tee asialle mitään,vaikka pitäisi. Auttakaa minua! Olen lukittuna itseeni!
Olen ollut monta kuukautta tekemättä mitään. Elämäni on pysähtynyt,istun kotona aamusta iltaan katsoen kelloa. Teen kaikkea mukavaa kuten tv:n katselu,ja olen "onnellinen" ymmärtämättä etsiä työpaikkaa tai tekemättä elämälleni mitään. En halua enää nähdä ketään,koska elämäntilanteeni hävettää minua niin paljon. En saa itseäni niskasta kiinni. Onkohan kyse jostakin masennukseen liittyvästä tms? Kuitenkin tunnen oloni pirteäksi. Ongelma on vain siinä,että tiedän ajan kuluvan (jo kohta muuttuen vuosiksi), mutta en tee asialle mitään,vaikka pitäisi. Auttakaa minua! Olen lukittuna itseeni!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Työpaikkoja saa mollin paikkavahdista automaattisesti sähköpostiin. http://www.mol.fi
Normaalisti nämä haut ei johda mihinkään, joten jokin opiskelu / kurssi paikkaan kannattaa hankkiutua. Itse pidän tärkeänä, että aivot toimii ja aivot ei toimi jos sähkösptiin virtaa mielisairaan viestejä taikka joudun kuuntelemaan jotakin toimistoprobagandaa tai idiootteien puhelinsoittoja. Radion musakanavat on hyvä tapa irottautua aivoja jumittavasta idiottimaisuuksista. Kävely päivänvalossa piristää ja vanhuksien vanhuuksia kannattaa välttää. Puhelin käteen ja soittelemaan asiota ja nivelet liikkeelle.
minulla on ihan sama juttu.On jaksoja jolloin olen lukittuna itseeni.en kertakaikkiaan pääse pois vankilastani.en kykene lähtemään lenkille,en minnekään.ikäänkuin en uskalla.kuin hajoaisin.
minulla takana lapsuuden hyväksikäyttöä ja väkivaltaa ym.ja uskon sen vaikuttavan vahvasti.ja valtava häpeä.omasta persoonastani.olemuksestani.ym.ym
Onkohan kyse jostain piilomasennuksesta?
Onko sinulla tuskainen olo jostakin tulevasta tai menneestä tai molemmista tapahtumista elämässsäsi? Pelottaako sinua, että joudut esimerkiksi jonkinlaiseen työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen? Mulla on aikoinani ollut tällaisia pelkoja. Nämä toimenpiteet eivät ole hyvästä ihmiselle eivätkä kaikesta huolimatta mielestäni edistä terveyttä. Kaikki eivät hypi riemusta saadessaan tuntea "rakastavan" yhteiskunnan sotkeutuvan omaan ja perheensä ja muiden lähimmäistensä elämään.
Tulipa tässä yksi päivä mieleen eräs verkostotapaaminen, jossa isäni tai sitten minä itse, en nyt muista kumpi se oli, ilmoitti, muistaakseni sairaanhoitajalle, että ettekö ihan tarpeeksi ole saaneet perheessämme aikaan. Hoitaja oli selvästi ilahtunut ja innoissaan, että mitä mitä tarkoitat, Saanko minä jälleen kerran auttaa teitä... He eivät välttämättä ole kykeneviä huomaamaan näitä toimenpiteidensä sivuvaikutuksia, kun eivät lähde tutkimaan asiaa välttämättä yksilön itsensä näkökulmasta vaan yhteiskunnan tarpeista ja edellytyksistä.
olen aina kärsinyt tuskaisuudesta ja halunnut paeta kauhujani.mutta en pääse niitä pakoon.on turvaton ola kaikkialla.en ole saanut turvallisia olosuhteita,en isän syliä,en äidin rakkautta,en kunnioitusta.koen olevani kaikkialla ylimääräinen.kotonani en ollut mitään,olin arvoton.kaksi liittoa takana,jossa tulin latisteuksi ja jätetyksi,laiminlyödyksi.nyt ex-ni piinaa yhä minua poikamme kautta,poika asuu isällään enkä saa tavata häntä.hänet on manipuloitu minua vastaan,isän ja sukunsa taholta.
koska en ollut koskaan äidillenikään mitään,niin minun löytävät aina latistajat.jotka haluavat vielä lisää alentaa minua ja nöyryyttää.on vaikea päästä täältä ylös.
voimat loppu.en osaa mitään asioita tehdä oikein.en siskoni en sen enempää muidenkaan mielestä.olen täysin jyrätty ja latistettu.tapettu.
oman elämäsi sankari!!
Ei niin väliä,mitä muut ajattelevat. Älä pidä yhteyttä niihin,jotka sinua lannistavat. Luo itsellesi jotain uutta,ja koe olevasi onnellinen tästä hetkestä elämässäsi. Asiat voisivat olla vielä huonommin.
Minulla on tuskainen olo juuri siitä,että aika menee menojaan,ja minä (jonkin ihmeen takia) vain annan sen mennä -ilman minua.
..sitä että en ole koskaan kelvannut äidilleni,enkä siskolleni.Mitään en osannut tehdä kotonani,minut yksinkertaisesti ohitettiin.taitavasti mutta varmasti.olen siis ohitettu ja sivuutettu.en saanut osallistua mihinkään.minusta yritettiin muovata vajaamielistä ja yksinkertaista.ja menneisyys on jättänyt syvät arvet.siksi en ole kokenut kuuluvani minnekään,elämä lipuu ohi.olen kuullut että mikäli lapsi ei saa hyväksyntää kotona,olemassaolon oikeutta,niin hän kokee itsensä kaikkialla ulkopuoliseksi.
näin on käynyt ainakin minulle.
ja suru on syvä.en ole uskaltanut vielä edes surra sitä kaikkea jonka olen menettänyt.joutunut menettämään.mutta jos en olisi tehnyt kipeitä valintoja noin pari vuotta sitten elämässäni,olisin jo maahan kuopattuna.
sain jatkoaikaa.enkä osaa siitäkään iloita.