Olen eronnut vanhimman pojan isästä 12 v. sitten. Ajattelin pitää pojalle kunnon rippijuhlat: paikalla oli isän sukua, isäpuolen sukua ja minun (äidin) sukua tietysti. Pojan isä ilmestyi kirkkoon hirveässä krapulassa: naama harmaana-juomista on nähtävästi jatkunut pitkään. Järkytyin kuinka ihminen oli saanut itsensä siihen kuntoon. Rippikahvit ja ruokailu menivät hyvin-kukaan ei ollut huomaavinaan. Poikani kaikista vähiten. Nyt en tiedä mitä teen. En näe ex-miestäni kuin ehkä kerran vuodessa. Hän oli melkein pultsarin asteella tai ainakin seuraava taso on se. Poika ei ole kertonut mitään vaan käy isällään melko säännöllisesti-tosin tulee kyllä ajoissa sunnuntaina pois. Ainakin aion pyytää, että hän menisi käymään lääkärissä, sillä epäilen, että juominen on saanut aikaan kasvojen harmauden ja hän on sairas. Mutta mitä selittää pojalle? Hänellä elämä edessä eikä isän tulevaisuus näytä hyvältä?
Rippijuhlasta-isä KAMALASSA RAPULASSA
Mila
12997
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
oma asia, et voi vaikuttaa mitenkään. Ja jos poika tietää, ok.
Elä sotkeennu.
ei se sulle kuulu
Jos lapsen isä ryyppää itsensä hengiltä, niin sitten se mies ryyppää itsensä hengiltä, et voi sille mitään. Et myöskään ole vastuussa lapsen isän elämästä.
siitä, että mies ei ole "selvinnyt" vieläkään erosta. Tyypillisesti varsinkin jätetty mies turvautuu alkoholiin "lääkkeenä" ja jos ei kykene sitä hallitsemaan se on menoa...Niin monta tuttua kohtaloa, jossa kuolema seurannut..Vaikka asia ei sinulle kuuluisi, niin jos jonkin verran välität ex-miehestäsi ota puheeksi ensin miehen kanssa ja myös pojan. Poikakin on jo sen ikäinen että ymmärtää. Hyvä hänenkin tietää missä mennään ja mitä voi olla odotettavissa, varsinkin jos vakava sairaus vie isän ennenaikaisesti..
P-homma silti, vaikkei asia mulle enää (paljoa) kuulukaan. Alamäki tuli yllätyksenä ja olen aika järkyttynyt. Mies erosi kihlatustaan pari vuotta sitten ja alamäki alkoi siitä. Poika vain tykkää isästään enkä haluaisi hänelle tälläistä taakkaa. Tuntuu niin turhalta ryypätä elämäänsä piloille. Aion ottaa asian puheeksi pojan takia-jos ei auta, niin sitten ei mahda mitään. Neuvoksi ihmisille, että KOHTUUS KAIKESSA!
Joka ainut alkoholistin läheinen tietää, että on aivan turha puhua alkoholistille "järkeä". Tämä vain on ikävä totuus. Voit toki yrittää, mutta älä pety, kun huomaat, että työsi on turhaa.
Lapselle isä on tärkeä, silloinkin kun isä on alkoholisti ja lapsi joutuu sen karun asian hyväksymään (kuten sinäkin).
Juopon läheiset sairastuvat alkolistin takia. jonka käytös on usein täysin käsittämätöntä. Myös poikasi altistuu ja saa juopon mallin isästään. Olisi todellakin hyvä puhua alkoholismista ja mitä se ihmiselle tekee. Siitä ei selviydy hengissä kuin 0,92 %. Eli kuolemaan johtava vakava sairaus..
...niin surullista ja turhaa....en ymmärtänyt sitä tyyppiä kun olimme naimisissa (juoppo jo vähän silloinkin). Ja nyt sitten vielä tämän tekee pojalle. Nyt täytyy vain itse olla vahva ja yrittää nauttia elämästä, sillä meillä on vain yksi elämä. Otan yhteyttä johonkin ammattiauttajaan, jotta poika saisi sieltä tukea. Alkoholisti muuten elää jossain aivan vääristyneessä maailmassa. AAA-varmaan olisi hänelle oikea paikka ja mietin vielä, että sotkerudunko asiaan, sillä se voi loppujenlopuksi vain rauhoittaa mieltäni (pelastajan rooli), mutta lopputulos on plus-miinus nolla.
Älä suotta ala leikkiä pelastajaa, tuskin onnistuu nyt kun ei onnistunut silloin kun olitte yhdessä. Pojalle kurjaa, hänen kanssaan keskustelisin kyllä hänen isästään. Toisaalta hyvä, että haluaa kuitenkin isänsä luona käydä, ehkä se toivon mukaan rajoittaa edes jonkin verran isän ryyppäämistä. Mutta jos siellä on paha olla, niin sekin pitää hyväksyä, ettei poika siellä halua käydä. Mutta sun exäsi ala ja ylämäkihän ei sulle enää varsinaisesti kuulu!!!
Minusta hän teki hyvin, että kuitenkin tuli pojan takia kamalassa krapulassa. Hänellä oli varmasti helvetilliset oltavat, ja jälkeen päin olisi morkkis ollut vielä pahempi, jos hän ei olisi tullut ollenkaan.
Kaikki perhejuhlat ovat muutenkin minusta turhia ja usein surullisia tilaisuuksia, kun on exää ja nyxää ja monenmoisia tunteita. Tavallinen arki voittaa juhlat.
...aivan samaa mieltä. Perhejuhlat nykyisin ihan kamalia, hirveitä, tuskallisia ja olin tosi tyhmä kun pidin ko. juhlat. Kahvit kotona mummojen yms. muiden kans olis sittenkin pitänyt riittää. Mitä tästä opin, että jos tulee ylioppilasjuhlat, niin pienet tulevat olemaan. Ajattelin vain, että ripille ainakin päästään ja juhlat pidetään kun ei tiedä, että tuleeko koskaan (ylioppilas/häät) syytä juhlaan.
Olen ajatellut ylioppilaita vuosia sitten tai paremminkin heidän reputtaneita kavereitaan, kun kaikki oli kiinni melkein yksin kevään kirjoituksista.
Se oli monelle nuorelle surun paikka. Minä kuuluin niihin, jotka eivät juhlineet kavereiden kanssa, kun pääsimme ammattioppilaitoksesta.