Haluatteko te muut uskovaiset joskus juoda esim. kaljaa, tai katsoa telkkaria tai kuunnella musiikkia? Tai harrastaa aviotonta seksiä? Mä käyn seuroissa ja mä haluan noita asioita silloin tällöin niin on sitten vähän ristiriitaiset tunteet että jos kerran mä noita asioita haluan toisinaan niin pitäisköhän mun jättää sit kokonaan käymättä enää seuroissa!? Mitä mieltä te muut olette tästä?
Ollakko vai eikö olla?
mann
202034
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kyllä kai niistä monet asiat tulevat eteen nuoruudessa. Tiedän jotain kokemuksesta.
Sinulle kuitenkin sanoisin, että kahta tietä on vaikea kulkea. Ei voi olla täysillä kummassakaan, niinkuin jutustasi ymmärsin.
Pahin tilanne on silloin, kun elämässä tulee kriisi, miten siitä eteenpäin.
Olen sitä mieltä, että valinta uskon puolelle on paras. Siihen liitettynä Jumalan Sanan kunnioittaminen silloinkin, kun se osoittaa syntiä elämässä. Nimittäin syntinsä tunteva saa ne anteeksi Kristuksen veren tähden. Rukouselämää kannattaa harjoitella. Pyytää Jumalaa varjelemaan lankeemuksista.
Raamatussa sanotaan: Avuksesi huuda minua hädän päivänä, minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaa minua.
Siis kiusaus on hädän päivä, käytä tätä avuksi huutamista silloin.
Siunausta elämääsi.
Ajatellaan näin, aivankuin loputtomasti.
Siis synnin tunteminen, mitä se on? Tunteehan sen aina, mutta onko se oikeanlaista tuntemista tai katumista? Milloin se ei ole enää katumista jos on paatunut oikein kunnolla ja uskoo, että katumus on nyt riittävä, vaikka ei lisikaan. Kai siinä jokin raja on milloin armonaika menee umpeen.
Nimittäin syntinsä tunteva saa ne anteeksi Kristuksen veren tähden.
Kiitos vastauksestasi, jotenkin tuo kirkasti ajatuksia heti. Mä muistan taas paremmin mitä tietä mä haluan kulkea. Se vaan tahtoo välillä sumentua kun tuolla työpaikallakaan(rakennus) ei muuta puhuta kuin niitä asioita mitä mä alku viestissä kerroin ja kaiken lisäksi pilkataan uskovaisia. Ei tahdo yksinään jaksaa olla.
On aivan eri asia haluta kuin joutua heikoksi kiusauksen edessä.Me uskovaiset joskus elämämme aikana voimme langeta edellä mainittuihin synteihin ,mutta valvovalla ja puhtaalla omalla tunnolla emme nimen omaan halua joutua lihan synteihin saatikka niitä silloin tällöin "harrastaa."Raamattu käskee meitä kavahtamaan näistä synneistä.Jumala auttakoon meitä säilymään uskossa,siksi meille ei koskaan Jumalan valtakunnasta sanota ,että jätä usko vaan jätä synti ja vaihda se armoon ,armo sitten opettaa meitä puhtaasti Jumalan tahdon mukaan elämään tässä maailmassa
Kovin on omavoimaista ja ihmiskeskeistä oppia.
Ihminen ensinnäkin on syntinen koko ajan. Ja hän pelastuu kun on uskon kautta puettuna Kristuksen vanhurskausen vaatteella. Siis uudestisyntynyt HENGESTÄ.
Omatunto on oma ja/tai kasvatuksen tulouksena syntynyt käsitys oikeasta ja väärästä.
Omatunto, maata sekin, ei pysty pelastamaan ketään helvetistä vaikka olisi mäntysuovalla pesty. Siihen tarvitaan ensinnäkin Jumalan siemen josta KOKONAAN uusi ihminen syntyy, ja Kristuksen veri, joka puhdistaa samalla kertaa, sekä sydämen että omantunnon.
"Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen." Se on Jumalan pojan oma käsky.
Ja apostoli paavali sanoo: "Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina."
Kyllä valvomiseenkin saamme voiman ylhäältä, ei se ole omaa tuotantoa (kuin ehkä nimimerkillä Huutavan Ääni). Ja kun ihmisestä on kyse, niin kai oppikin voi olla sillä tavalla ihmiskeskeistä, että ihminen tulee autetuksi.
Omantunnon ilmoitus oikeasta ja väärästä on vähän enemmän kuin kasvatuksen tulos. Kertoohan siitäkin Raamattu ja siitä myös apostoli sanoo: "Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä." Oliko apostolin omantunnon puhtaus mielestäsi "omaa tuotantoa" ?
Täällä ei sitä paitsi kukaan väittänyt, että puhdas omatunto ketään pelastaisi. Mutta kokemuksemme on, että puhtaan omantunnon kanssa on niin paljon keveämpi tehdä matkaa, joten sitä voi suositella kaikille.
huonoa omaatuntoa, tämä nimim:Huutavan Ääni
Oletko kokeillut nostaa itsesi korvista ilmaan?
Kokeilepa kerran, niin huomaat oppisi pätemättömyyden.
Jos Kristus ei sinua armosta pelasta niin huonosti käy.
Jos sinä et huoli Kristuksen lashjavanhurskautta tämän elämäsi aikana, niin tiesi on vaivaan vievä.
Ihminen ei voi pelastua minkään sellaisen kautta joka on luotua, ei tekojensa kautta, ei myöskään omantuntonsa kautta, vaan ainoastaan siten että Jumala Poikansa Kristuksen ansion tähden armahtaa sinut joka olet lävitse syntiä täyttä.
Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Rukoile että käsittäisit oikein, uskon Kristukseen, etkä enää hetkeäkään rakentaisi omien tekojesi ja/tai oman vanhurskautesi varaan. Aamen!!
Ef. 2:4-9 mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -
ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.
---------------
*) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
---------------
Tämä on Jumalan sana!
Jeesus sanoo(raamatussa) sen minä sanon teille,että valvokaa" Omalla voimalla ei voikaan valvoa ,mutta usko sydämessämme valvoo puolestamme .Me siis olemme kaksiosaiset liha ja syntiä omalta puoleltamme ja ja Jeesuksen lunastustyön puolelta , joka on uskon kautta meissä,puhtaat ja taivaskelpoiset
Tule vasta sitten ketomaan minulle, kuka opettaa valvomisesta väärin.
Valvotko sinä sen vuoksi, että et kuolisi?
Mitähän sinun uskosi valvoo? Kerropa minulle mihin uskot ja kuinka uskot.
Itseäänkös sinun uskosi valvoo ja tarkkailee, vai odotteleeko usko Joulua, ja joulupukkia tulevaksi, ja mitä siitä hyötyy? Ei mitään.
------------
Pelastava usko ei ole mikää "jokin epämääräinen"
usko.
Sinun kannattaisi ensimmäiseksi nyt selvittä itsellesi, mikä on Raamatun tarkoittama usko. MIHIN se uskoo. Ja mitä se uskoo. Mikä usko tekee eläväksi?
Room. 4:16 Sentähden se on uskosta,
- että se olisi armosta;
- että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle,
ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin,
vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä
Room. 4:17 - niin kuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" - sen Jumalan edessä,
- johon hän uskoi
*) ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.
Usko ei valvo mitään. Mutta jos ihminen on USKON KAUTTA pettuna Kristuksen vanhurskaudella, jonka Kristus armosta meille lahjoittaa, niin silloin .
.. JEESUS itse PITÄÄ LUPAUKSENSA JONKA HÄN ISÄLLEEN KERRAN TEKI.
Joh. 6:38 Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
Joh. 6:39 Ja minun lähettäjäni tahto on se,
- että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut,
- en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
Joh. 6:40 Sillä minun Isäni tahto on se,
***********************************************
... että jokaisella, joka näkee Pojan ja *uskoo häneen,* on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
!!! USKOSSA VALVOMINEN ON VANKKUMATONTA JA EÄILEMÄTÖNTÄ LUOTTAMUSTA, Jumalan sanan lupauksiin, JEESUKSEN KRISTUKSEN ANSAITSEMAAN JA MEILLE LAHJOITTAMAAN ARMOON!!!
Tämä on uskonvanhurskauus, ja se on kristinopin ydin, ainoa pelastava vanhurskaus, jeesuksenusko.
Mitä sinä tarkoitat? Sen käsitän, että usko on lahjaa, jonka saamiseen en ole voinut itse mitenkään vaikuttaa. Valvomattomuus valvomisen vastakohtana, olisiko se sitä, että uskoa tärkeämmäksi alkaa tulla muita asioita ja arvojärjestykset alkavat muuttua.Usko on tosin vielä jäljellä ainakin sydämessä ja ulkonaisestikin on vielä "uskovaisten kirjoissa", mutta voimaa kertoa toisille pelastavasta armosta ei tunnu olevan.
Omasta kokemuksesta muistan aikoja, jolloin valvominen oli minulle elämistä armosta Kristuksessa, valvomista ristinjuurella. Tällä hetkellä voisin neuvoa ja nuhdella ja ojentaa, tiedänhän kaiken sen, mistä on opetettu kieltäytymään ja mikä on synniksikin saarnattu. Mutta tällä tiedolla ei apua hakeva juuri lohtua saa. Valvova kristitty on se armollinen ja laupias, joka valvoo ristinjuurella, se on lepopaikka johon voi sen kokeneena muitakin kutsua. Hyvien tapojen noudattaminen säästää monelta, mutta se ei sisällä voimaa kiusausten keskellä. Tiedän kokemuksesta, että on kahdenlaista valvomista. Odotan kanssakeskustelijoilta parempaa valaistusta asiaan. Minä olen uupunut taakkojen alle, en voi tästä nousta ellei minua nosteta. Sen tiedän, että valvominen ei ole veitsenterällä vaeltamista eikä pelon kanssa eteenpäin menemistä. Mutta jatkakaa te asiaan paremmin perehtyneet.
Jeesus puhui paljon valvomisesta."Valvokaa;sillä perkele käy kuin kiljuva jalopeura kenet saisi niellä" ja"valvokaa ,ettei kukaan kruunuanne teiltä ottaisi pois" Jeesuksen kehoitus valvomisesta on suunnattu omille opetuslapsille eli uskovaisille,sillä epäuskoinen =ei-uskovainen ei voikaan valvoa koska hänellä ei ole uskoa sydämessään.Valvominen on sitä ,ettemme ala elämään tämän maailman syntielämän mukaan vaan kun joudumme vikoihin ja synteihin mihin sielunvihollisen ja maailman voima meitä vetää,kiirehtisimme tekemään parannusta niistä ja kuulemaan syntien anteeksi antamus Hänen valtakunnastaan.Tämä on uskossa valvomista eli valvomme ettei meidän Jeesuksen verellä pestyä sieluamme sielunvihollinen eksytä syntiemme vuoksi epäuskoon ja epätoivoon ulos vapaasta uskomisesta ,sillä uskovaisen päämäärä on päästä kerran taivaan iloon
Matt. 25:11 Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'
Matt. 25:12 Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: ...
- minä en tunne teitä.'
Matt. 25:13 Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.
----------
Valvominen on VALVOMISTA JEESUKSESSA KRISTUKSESSA.
Kristukselta sinä saat voiman hyviin töihinkin, jotka kohdistuvat lähimmäisiin, (joissa Kristus itse on): - Lue! -
- Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'
- Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'
Lue ja hämmästy!!! On vakava paikka jos me kuljemme sellaisen ihmisen ohi ylpeänä ja välinpitämättömänä, joka ksyy tietä taivaaseen!
- Joka janoaa saada Jumalan vanhurskautta.
- Jonka on vilu rakkaudettomassa maailmassa, ja nälkä kuulla rakastavasta Jeesuksesta, joka on sinutkin verellään omaksi ostanut, pelastanut ja Jumalalle lunastanut.
Tunnetko sinä tällaista Jeesusta, joka örisee avuttomana hädissään katuojassa, ehkä on paskakin housussa?? Tunteeko tämä örisevä sinun rakkautesi häntä kohtaan?
Vai käykö viimeisenä päivänä niin, että tämä Jeesus sanoo siellä, että minä örisin hädissäni ja peloissani, sinä pitelit nenästäsi ja menit ohitse mumisten: "Onneksi minä en ole tuollainen"!
Et tuntenut silloin minua, enkä minä kokenut sinun rakkaudenpalvelustasi.
Nämä kirjoitukset ovat toistensa klooneja.
Kaikki eivät saa katumuksen armoa, sen näkee monen kirjoituksesta.
Ei ole Sanna.. en näet juo kaljaa enkä myöskään käy seuroissa, koska en ole lestadiolainen =)
Musiikkia kuuntelen ja tv:tä katson kyllä...
Ja muodotkin ovat ihan samat kuin muutama päivä sitten =)
Joo on todella ärsyttävä piirre spekuloida nimimerkeillä.
Minua risoo tällainen, että laitetaan kirjoittajiksi sellaisia nimimerkkejä,
joilla ei ole asian kassa mitään
tekemistä.
En sen väliä! Pääasia on että ITSE tiedän mitä olen kirjoittanut ja mitä en.
Tässä lupaankin että en käytä mitään muuta nimimerkkiä kuin tämä oma ristimänimeni on =)
Sillä todellakaan Jumalan sana ei juomiseen kehoita,ei vanh.lestad. eikä muitakaan vaan se varoittaa siitä vakavasti. Seuroissa puhutaan raittiudesta paljon ja alkoholin vaaroista uskonelämälle. Jos yksittäisinä ihmisinä joudumme valvomattomuutemme ja heikkoutemme vuoksi johonkin syntiin ,ei se tarkoita sen hyväksyntää jä siinä elämistä. Tärkeintä on ,että jaksamme synnistä tehdä parannusta ja uskoa anteeksi kaikki vikamme ja virheemme.Siinä on armon ja uskon voima, joka kantaa heikon uskonkilvoittelijan elämämme päättyessä ikuisen kunnian rannalle
Nyt uudestaan luettuani tuon viestin tajusin taas mokanneeni!
Sen oli tarkoitus olla vitsikäs...Siis en juo kaljaa, olin sitten lestadiolainen tai mikä tahansa!
Raittius on minulle tärkeä asia, olen aikoinani osani juonut, ei että siitä olisi ongelma tullut mutta parempi pitää pää selvänä. Viina ei mielestäni tuo kenellekään mitään hyvää.
tarkoitin että en käy seuroissa koska en ole lestadiolainen, saatan joskus mennäkin seuroihin, ei niissä ole mitään vikaa!
Ilmaisin asian niin taas että sen voi ymmärtää helposti väärin. Anteeeksi.
Niin ,ihminen on joka erehtyy sanoissa ,eihän me olla täydellisiä