Synnyin 70 luvun loppupuolella. Isä oli aloittanut jo hyvän uran tulevana alkoholin suurkuluttajana....
Viikossa keskimäärin 6 iltaa ja yötä minä valvoin ja pelkäsin. Näin useita kertoja kun isä yritti riistää hengen äisiltä, joka myöskin aloitti uransa juoppona siinä vaiheessa kun olin jotakuinkin 7 vuotias. Millon isä yritti ampua äidin, milloin löi pullolla päähän, joskus yritettiin kuristaa ja joskus yksinkertaisesti vain hakata hengiltä.
Minä valvoin, vahdin ja kuuntelin niitä vitun kännisisä jaarituksia huorasta, huonosta äidistä, joita isäni yökaudet toisteli. Äiti nukkui humalaansa pois sohvan takana tai jonkin sängyn alla. Toisinaan se vääntyi minun viereeni ja sitten minä pelkäsin, enkä uskaltanut nukkua, koska luulin että saan pian puukosta tai haulikosta.
Minä en ollut mitään vanhempieni mielestä. Olin tyhmä, laiska ja saamaton.. minusta ei heidän mukaansa tulisi koskaan yhtään mitään. Olin lihavakin vielä.
Sitä kesti siihen saakka kun täytin 15..muutin omilleni. Sekoilin muutamia vuosia ja löysin elämäni miehen juuri 18 vuotta täytettyäni.
Mikä tilanne on nyt?
Minulla on perhe, aviomies, lapsi, omakotitalo, vakituinen työpaikka ja kiva pieni mökki veden äärellä. Tällä hetkellä opiskelen ja kouluttaudun tässä unelma-ammattiini. Minulla on kaikki nyt hyvin. Ensimmäistä kertaa elämässäni minä voin sanoa olevani onnellinen.
kivuttomasti en tähän tilanteeseeni ole päässyt. Kaikki ne traumat jota lapsena olen kokenut ovat sisälläni käsittämättömänä möykkynä ja aikaajoin se päästää pieniä palasia irralleen sisälläni. Vaikka milloinkaan vanhempani eivät ole anteeksi pyytäneet, minä olen antanut anteeksi. Mutta unohtaa minä en voi..
ne koettelumukset kasvattivat minua mutta samalla ne tekivät minuun haavoja jotka voi helposti avata, jos vain sattuu tietämään miten.
Minä en osaa olla heikko. Minä en osaa olla itsekäs. Minä en osaa olla sivustakatsoja, vaan aina minun pitää olla se joka auttaa. Minä en osaa sanoa ei, jos joku apua tarvii. Minä en osaa elää itselleni.
Mutta minä olen onnellinen..nyt, tällä hetkellä ja minä haluan elää tätä hetkeä. Eilisestä en välitä ja huomisesta en tiedä.
Miksi tuhlata energiaa katkeruuteen ja vihaan. Antaa asioiden olla, ei ne siitä enään miksikään muutu.
Mutta sinä voit toimillasi antaa omalle lapsellesi tulevaisuuden, jossa hän voi elää tasapainoista ja rauhallista lapsuutta, jotta hän voi siihen pohjalle kyhätä itselleen hyvän elämän. Anna sinä se mahdollisuus....
Viikossa keskimäärin 6 iltaa ja yötä minä valvoin ja pelkäsin. Näin useita kertoja kun isä yritti riistää hengen äisiltä, joka myöskin aloitti uransa juoppona siinä vaiheessa kun olin jotakuinkin 7 vuotias. Millon isä yritti ampua äidin, milloin löi pullolla päähän, joskus yritettiin kuristaa ja joskus yksinkertaisesti vain hakata hengiltä.
Minä valvoin, vahdin ja kuuntelin niitä vitun kännisisä jaarituksia huorasta, huonosta äidistä, joita isäni yökaudet toisteli. Äiti nukkui humalaansa pois sohvan takana tai jonkin sängyn alla. Toisinaan se vääntyi minun viereeni ja sitten minä pelkäsin, enkä uskaltanut nukkua, koska luulin että saan pian puukosta tai haulikosta.
Minä en ollut mitään vanhempieni mielestä. Olin tyhmä, laiska ja saamaton.. minusta ei heidän mukaansa tulisi koskaan yhtään mitään. Olin lihavakin vielä.
Sitä kesti siihen saakka kun täytin 15..muutin omilleni. Sekoilin muutamia vuosia ja löysin elämäni miehen juuri 18 vuotta täytettyäni.
Mikä tilanne on nyt?
Minulla on perhe, aviomies, lapsi, omakotitalo, vakituinen työpaikka ja kiva pieni mökki veden äärellä. Tällä hetkellä opiskelen ja kouluttaudun tässä unelma-ammattiini. Minulla on kaikki nyt hyvin. Ensimmäistä kertaa elämässäni minä voin sanoa olevani onnellinen.
kivuttomasti en tähän tilanteeseeni ole päässyt. Kaikki ne traumat jota lapsena olen kokenut ovat sisälläni käsittämättömänä möykkynä ja aikaajoin se päästää pieniä palasia irralleen sisälläni. Vaikka milloinkaan vanhempani eivät ole anteeksi pyytäneet, minä olen antanut anteeksi. Mutta unohtaa minä en voi..
ne koettelumukset kasvattivat minua mutta samalla ne tekivät minuun haavoja jotka voi helposti avata, jos vain sattuu tietämään miten.
Minä en osaa olla heikko. Minä en osaa olla itsekäs. Minä en osaa olla sivustakatsoja, vaan aina minun pitää olla se joka auttaa. Minä en osaa sanoa ei, jos joku apua tarvii. Minä en osaa elää itselleni.
Mutta minä olen onnellinen..nyt, tällä hetkellä ja minä haluan elää tätä hetkeä. Eilisestä en välitä ja huomisesta en tiedä.
Miksi tuhlata energiaa katkeruuteen ja vihaan. Antaa asioiden olla, ei ne siitä enään miksikään muutu.
Mutta sinä voit toimillasi antaa omalle lapsellesi tulevaisuuden, jossa hän voi elää tasapainoista ja rauhallista lapsuutta, jotta hän voi siihen pohjalle kyhätä itselleen hyvän elämän. Anna sinä se mahdollisuus....
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikeasta lapsuudesta huolimatta elämä on kohdellut sinua hyvin. Tämänhetkinen tilanteesi kuulostaa tuolla taustalla todella uskomattomalta. Sinulla on ollut tosi paljon onnea, että asiasi ovat järjestyneet.
Luin tuon kirjoituksesi ja löysin itseni siitä. Eniten minua kyllä vieläkin kiusaa ajatus siitä , että pitää olla vahva ja aina auttamassa elikkä ei uskalla olla heikko , pitää olla ikuinen selviytyjä. Se on se suurin möykky joka kulkee mukana. Siksi en toisinaan lue itseäni kovin onnellisten ja tasapainoisten kanssa samaan heimoon. Siitä saa kuitenkin olla ylpeä että on elossa suhtkoht normaalina ja elämä jatkuu !
eräs herra, jonka nimi jääköön mainitsematta. Siinä sanomassa on mielestäni pointti.
Minunkin lapsuus ja nuoruus oli kärsimystä, tosin raittiin, mutta äkkipikaisen, alistavan ja väkivaltaisen äitini ansiosta. Anteeksi olen minäkin antanut, sillä se on omankin selviytymisen kannalta tärkeää, mutta unohda en mitään.
Se toipuminen meni vaikeimman kaavan kautta juomisen kaikkine oheistuotteineen. Haavat säilyvät aina.
Olen kuitenkin vakuuttunut, että elämässä on jing-jang, jonkinlainen tasapaino siinä mielessä, että jos jotain menettää, niin aina saa jotain tilalle. Sokealla, tai kuurolla terästyvät muut aistit. Vaikeasti kehitysvammainen voi olla valoisampi, kuin terve. Kurja, kärsitty lapsuus tuo aikuisena näkökulman, jonka avulla sen kurjuuden ketjun jatkumisen sukupolvesta toiseen saa poikki. Se tausta voi luoda myös kovuutta, ja liikaa lujuusvaatimuksia itselleen, mutta on saatava olla myös heikko.
niin...se ettei osaa olla heikko on juuri suurin ongelmani. Minä haluaisin joskus olla surkea, itkeä ja huutaa ja valittaa elämäni kurjuutta. Haluaisin joskus nostaa kädet pystyyn ja sanoa etten voi enkä pysty enkä HALUA sekaantua mihinään.
Opettelen päivä päivältä enemmän olemaan terveellä tavalla itsekäs ja ajattelemaan niin että tämä on minun elämäni.
Tarinani yksi pointti oli se, että ON MAHDOLLISTA elää "tasapainoista" elämää kovasta alusta huolimatta. Itseasiassa elämänhalu ja varsinkin "hyvän" elämän halu sai minut yrittämään ja ottamaan riskejä. Ne riskit kannattivat. Toisaalta taas ei minulla ollut mitään menetettävääkään.
Voimia teille kaikille jotka kammailevat näiden asioiden kanssa. Niitä tarvitaan.
Aurinko paistaa ja kesäkin tulee vielä. =)
hei,
hieno kirjoitus vaikeasta asiasta. tiedän itse läheltä katsoneena mitä alkoholismi on pahimmillaan. ja se on juuri tuota. juodaan, haukutaan, uhkaillaan , juodaan lisää ja ollaan olevinaan kännissä maailmanomistajia mutta ei selvinpäin.
enoni oli alkoholisti loppuun asti ja kuoli viinaan. joi pahimmillaan 3 pulloa koskenkorvaa päivässä. käytti myös asetta , ei pitänyt omia lapsiaan minään, poltti tupakkia paljon, perheessä huoraamista, silti ikävä jäi enosta. mulle ei ollut koskaan paha.
tarinasi muistuttaa paljon oman enoni tarinaa ja juuri myös sekä eno että sen muija olivat alkoholisteja samaan aikaan.
tsemppiä.
Kahdessa kirjoituksessa on liitto, jossa molemmat olivat alkoholisteja. Se vasta on karmea asetelma, jos joukossa vielä kasvaa lapsiakin alituisesti peloissaan. Sitä on vaikea kuvitella, miten pitkälle alkoholisoitunut pariskunta voi nousta ylös, kun ryyppykaverina päivästä päivään on oma puoliso.
Itse aikoinaan tapailin toista vuotta silloista ihastustani, ja jälkeenpäin olen ajatellut kylmät väreet selkäpiissä, että mitähän siitäkin liitosta olisi tullut, kun yli vuoden aikana ei ensimmäistäkään kertaa tavattu molemmat selvin päin.
08757654366865767
Yritä typerä pentu aikuistua.
Edes vähän.