Haluaisitko kumppaniksesi toisen ujon, koska teillä on paljon yhteistä? VAI haluaisitko rohkeamman täydentämään sinua? Miksi?
Minä ainakin ujona ja hiljaisena tyttönä haluan jonkun puheliaamman ja rohkean. Mitä siitäkin tulisi jos kumpikin olisi ujoja, suhde ei helpolla etenisi, eikä kumpikaan pystyisi tekemään missään aloitetta. Kumpikaan ei saisi sanaa suustaan sukujuhlissa eikä kummallakaan ole paljoa ystäviä. Sosiaalisemman ihmisen kanssa muuttuisin itsekin sosiaalisemmaksi. Miehen täytyy olla se vahvempi ja suojelevampi.
Yksinkertaisesti tunnen enemmän vetoa rentoihin ja puheliaisiin ihmisiin kuin hiljaisiin "nössöihin". Näin se vaan on:)
Minä ainakin ujona ja hiljaisena tyttönä haluan jonkun puheliaamman ja rohkean. Mitä siitäkin tulisi jos kumpikin olisi ujoja, suhde ei helpolla etenisi, eikä kumpikaan pystyisi tekemään missään aloitetta. Kumpikaan ei saisi sanaa suustaan sukujuhlissa eikä kummallakaan ole paljoa ystäviä. Sosiaalisemman ihmisen kanssa muuttuisin itsekin sosiaalisemmaksi. Miehen täytyy olla se vahvempi ja suojelevampi.
Yksinkertaisesti tunnen enemmän vetoa rentoihin ja puheliaisiin ihmisiin kuin hiljaisiin "nössöihin". Näin se vaan on:)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tilanne nro1:
Olet rauhallinen koti-ihminen ja alat seurustella bilettäjän kanssa. Hän vie sinut muiden ihmisten keskuuteen ja saat koko sen ajan odotella, milloin lähdette jommankumman luokse. Kun viimein olette jommankumman luona, hän vuorostaan tuskastuu ja odottaa, milloin pääsee takaisin baanalle.
Tilanne nro2:
Tutustut "höpöttäjään" ja alat hänen kanssaan seurustella. Haluaisit viettää yhtenä päivänä romanttisen illan istumalla puistonpenkillä ja pitämällä häntä kädestä kiinni ja vain olemalla siinä hänen vieressään. Mutta arvaatkos mitä? Tuo "höpöttäjä" heiluttaa hermostuneen oloisesti koko ajan käsiään selittäessään jotakin turhanpäiväistä asiaa, mitä hän pitää tietysti itse maailman tärkeimpänä seikkana. Häntä ei kiinnosta kuulla se, mitä sinä sanot hänelle eikä hän myöskään katso sillä hetkellä juuri ollenkaan sinua tai edes upeata tähtitaivasta yläpuolellanne, vaan keskittyy niin omaan puheeseensa että tuijottaa vain maata koko sen ajan. Ilta on pilalla, mitä muutakaan siinä voisi ajatella?
Tilanne nro 3:
Tutustut mieheen, joka on kova puhumaan, mutta myös samalla hyvä kuuntelija. Teillä on aluksi ihan mukavaa jutustella niitä näitä, kunnes alat tajuta että hän puhuu koko ajan sellaisista asioista, jotka eivät sinua itseäsi kiinnosta juuri ollenkaan. Teillä on eri mielenkiinnon kohteet, mutta tuo mies jankuttaa omia asioitaan puolet enemmän kuin sinä (koska on puhelias..). Voithan aina väliin jotain sanoa ja hän kuulee sen varsin hyvin, mutta tekeekö sinun mieli olla jatkuvasti vaihtamassa puheen aihetta? Eikö se jo rasita, jos toinen ei ymmärrä lopettaa samojen asioiden jauhamista? Eikä tässä ole niinkään kyse "jauhamisesta", vaan siitä että mies puhuu jatkuvasti asioista, jotka tuntuvat sinusta niin tylsiltä. Ja puhetta tulee koko ajan... Voit sinäkin puhua, mutta sitten hän palaa taas takaisin omiin juttuihinsa.
Vastakohdat eivät aina täydennä toisiaan!
Itse en katso viihtyvyyden kannalta mitenkään sitä, onko ihminen puhelias vai hiljainen. Molemmista ihmisistä löytyy sellaisia, jotka eivät osaa kuunnella toista ollenkaan eivätkä arvostaa normaalissa määrin toisen puheita. Niinpä minulle on aikalailla sama, onko toinen ujo ja hiljainen vai reipas ja kova keskustelemaan. Nuo piirteet eivät nimittäin kerro ihmisestä vielä yhtikäs mitään!
Ei tietenkään pysty ketään valitsemaan ainoastaan sen perusteella, onko hiljainen vai puhelias. Tottakai muutkin piirteet on otettava huomioon. En sitä ole väittänyt. Ja on ihmisiä muitakin kuin ne ääripäät: armoton ylisosiaalinen bilettäjä ja liian ujo arkajalka.
Itselleni on sattunut niin p*ska mäihä, että olen tavannut vain noita ääripäitä :D (oikeasti!)
Siksi painoitinkin juuri muita puolia ihmisessä. Kun sinäkin noiden muiden ominaisuuksien tärkeyden tunnustat, niin eikö se tarkoita periaatteessa sitä että kumoat kokonaan oman väitteesi ("haluan puheliaan kaverin")?
Onhan se niin että kaikki muut puolet yhteensä on paljon tärkeämpiä kuin se "kuinka paljon puhuu". Mutta halusin nyt ottaa puheenaiheeksi nimenomaan tuon ujouden ja rohkeuden. Se ei tarkoita että valitsen ihmiset ainoastaan puheliaisuuden perusteella:D Sama kun joku kysyisi: pidätkö enemmän blondeista vai bruneteista? (Ja kysyjä varmasti tietää että muut ominaisuudet ovat tärkeämpiä kuin hiustenväri.)
Voi johtua mielipiteeni siitä, kun omalle kohdalleni on osunut noita hissukoita, joista en vaan lämpene. Eikä sille voi mitään. Mutta en myöskään ole tullut toimeen ylisosiaalisten bilehirmujen kanssa.
Yksinkertaisesti haluan puheliaamman ja rohkeamman ihmisen vierelleni sen takia kun itse olen hiljaisempi, ja hän täydentäisi minua.
tarvi kenenkään täydentää! Olet "täydellinen" juuri tuollaisena kuin olet. Sinä olet nimittäin persoonallinen ja ainutlaatuinen yksilö. Opi arvostamaan enemmän itseäsi, niin pääset eroon noista kaiken maailman p*skoista "vastakohta viehättää" -uskomuksistasi. Anteeksi, kun käytän rumaa kieltä, mutta niin se vain menee! Jos osaa itseään arvostaa, ei katso sitä, minkälainen toinen tarkalleen ottaen on. Sama se, onko samanlainen vaiko erilainen, kunhan kokonaisuus on itselleen miellyttävä. Ja minä ajattelisin asian kyllä enemmän niinkin päin, että liika eroavaisuus voisi olla luonteissa tuhoavaa kuin liikaa samankaltaisuus. Samankaltaiset ainakin ymmärtävät toisiaan. Voivat jotkut erilaisetkin ymmärtää keskenään toisiaan, mutta eivät läheskään kaikki!
...miehen ei pidä olla se vahvempi ja suojelevampi, minä haluan suojella itse itseäni. Kaipaan vaan kumppania, jonka kanssa voisin keskustella kiinnostavista asioista ja pitää hauskaa (tämä siis sisältää myös hyvän seksin). Kaipaan sellaista syvällistä mutta ei liian vakavaa miestä, joka ei yritä machoilla tai esittää rohkeampaa/parempaa kuin mitä oikeasti on. En kaipaa mitään määräilijää tai suojelijaa, vaan tasavertaista kumppania. Sama se onko se kumppani ujo vai ei, kunhan ymmärrämme toisiamme.
ehdottomasti myös ujon naisen. Rohkeat vastakohdat eivät kiinnosta, edes ulkoisesti. Kun taas joku "nörttityttö" on mielestäni seksikäs sekä sisäisesti että ulkoisesti.
En ole ketjunaloittaja, mutta haluan silti kommentoida... Aivan ihanalta kuulosti tuo sinun vastauksesi =)
Millainen ihminen on "nörttityttö" ?
Minä tunnen enemmän vetoa hieman itseäni rohkeampiin
naisiin. Jotankin homma lähtee luonnollisemmin etenemään
kuin ujon naisen kanssa, jolloin homma kaatuu helposti
siihen, ettei kumpikaan uskalla tehdä aloitetta jne.
Itse olen ujohko, mutta silti sosiaalinen. Pidän ihmisten
seurasta ja kaikenlaisista tapahtumista, mutta olen
vain arka tutustumaan vieraisiin ihmisiin. Sitten kun
opin toisen tuntemaan, niin puhetta kyllä riittää.
"Sitten kun
opin toisen tuntemaan, niin puhetta kyllä riittää"
Nimenomaan!
Ja ujoihin yleensä ihastun... (toisin kuin sinä)
Se on monesti jännä huomata, että ensi alkuun voi tulla pari, jossa toinen on sosiaalinen ja toinen vähemmän sosiaalinen, sosiaalinen haluaa olla "vahva ja rohkea". Mutta ujo ei voi sietää sitä, että toinen onkin yhtäkkiä täysi jyrä, jonka mielipiteet ja tekemiset pitäisi olla aina niitä oikeita, koska se toinen on aina valmis sanomaan sen PAINAVAMMAN sanan isommasti. Ujona en myöskään haluaisi miestä joka pitäisi minua nössönä, ja josta kiinnostutaan vain siksi, että ujon pitiäsi olla aina kuuntelemassa sen toisen juttuja. Inhottaisi ajatuskin tyypistä joka olisi tälläinen: voisinua,avutontapikkuraukkaahellanlettasethänsinäuskallakylläminärohkeauskallan. Hyi olkoon.
Minä en ole yhtään epätäydellinen, joka tarvitsee ketään täydentämään itseäni. Olen täysi itsessäni, eikä kenenkään tarvitse olla minun kanssa sen vuoksi, että persoonasta puuttuisi jotakin. Vaan siksi että tykkää minusta. Vahva mies ei tarkoita höyryjyrää, vaan se hyväksyy itsensä ja toisen eikä yritä päteä itse täydentämällä muka omasta mielestään toiseessa "nössössä olevia puutteita.
Mieluummin sata kertaa ennemmin vaikka ujoin ihminen maailmasta kuin joku joka ei edes ymmärrä mitä tarkoittaa ihmisarvo.
"Mutta ujo ei voi sietää sitä, että toinen onkin yhtäkkiä täysi jyrä, jonka mielipiteet ja tekemiset pitäisi olla aina niitä oikeita, koska se toinen on aina valmis sanomaan sen PAINAVAMMAN sanan isommasti. Ujona en myöskään haluaisi miestä joka pitäisi minua nössönä, ja josta kiinnostutaan vain siksi, että ujon pitiäsi olla aina kuuntelemassa sen toisen juttuja. Inhottaisi ajatuskin tyypistä joka olisi tälläinen: voisinua,avutontapikkuraukkaahellanlettasethänsinäuskallakylläminärohkeauskallan. Hyi olkoon. -- Vahva mies ei tarkoita höyryjyrää, vaan se hyväksyy itsensä ja toisen eikä yritä päteä itse täydentämällä muka omasta mielestään toiseessa "nössössä olevia puutteita."
En minäkään sellaista miestä halua. On ehkä olemassa joku, joka tajuaa ihmisarvon, on ihana ja huomioonottava minua kohtaan, mutta on kuitenkin suht reipas ja uskaltaa sanoa jotain siinä tilanteessa missä minä en uskalla. Enkä nyt ihan hirveän ujo ole, mutta kuitenkin..
tuon paremmin asiaa ilmaista!!!!!
"Mieluummin sata kertaa ennemmin vaikka ujoin ihminen maailmasta kuin joku joka ei edes ymmärrä mitä tarkoittaa ihmisarvo"
Kympin kommentti =)
itse olen ajatellut juuri tuota... pääasia, että ymmärtää minua. Ei se, että osaisi tehdä reteän aloituksen!
toisen ujon!! Ymmärtäs mua paremmin. Sitä paitsi jotenkin ujot miehet vaikuttaa myös keskimäärästä fiksummilta, ne on sellasia mietiskelijöitä.. Kuten minäkin!
Ujona miehenä kallistun himpun verran ujon naisen puolelle. Toisaalta, tämäkin on tietysti tapauskohtaista. Myös puheliaampi nainen kelpaa, jos se täydentää sopivalla tavalla kokonaisuutta. Äh, menipä vaikeaksi.
Kahden ujon kohdalla isoin este on kaiketi (ainakin minulla) aloitteen tekeminen ja sen yli pääseminen. Jos tunne on molemminpuolinen, luulen että alkuvaiheen jälkeen jatko on jo helpompaa.
Vahvemmuus, sosiaalisuus ja sanavalmius eivät mene aina käsi kädessä. Kyllähän sitä ihminen voi puhua lämpimikseen mitä tahansa, mutta varsinaiset näytöt voivat olla kaikkea muuta.
rohkaistua yhtä matkaa. Olen itsekin ujo, välillä enemmän, välillä vähemmän. Ajattelen niin, että turvallisessa seurassa kaksi ujoa löytäisi toisensa.
Minä kierrän sukujuhlat kaukaa. Mitä ystävistä, kun on kaksi ujoa yhdessä, siinä ystävää riittävästi, taatusti toisiaan ymmärtävää.
Itse olen jo valintani tehnyt.
Elämäni mies ei ole ollenkaan ujo, ennemminkin päinvastoin. Hän uskaltaa avata suunsa lähes jokaisessa tilanteessa ja minun näkökulmastani hän saattaa joskus käyttäytyä jopa röyhkeästi, yleisten käytössääntöjen vastaisesti.
Käytännössä tuo malli on vähentänyt omaa ujouttani ja toisaalta yhteinen mielipiteemme tulee julki, kun puolisoni uskaltaa sen ääneen sanoa muille ihmisille, vaikka minä jättäisinkin sanomatta.
Itse en koskaan tuntenut vetoa näihin "epänössöihin", sillä tyhjät tynnyrit yleensä kolisevat eniten. Seurusteluaikana MINÄ olin osallistuvampi monessa suhteessa. Silti tuo ukkokulta jotenkin vain osui mukaani.
Vai onko rima pysyvästi ihan maan tasalla?
No ei.. vitsihän tuo vain oli!! xD
Sama se, onko ihminen puhelias vai hiljainen. Kunhan viihtyy toisen seurassa :)