Keskiraskauden aikana mieliala muuttui normaaliksi, mutta nyt tuntuu aivan hirveältä. Itkettää ja raivostuttaa vuorotellen:) Ja tekisi mieli avautua neuvolassa..ruokavaliot, sokerimittaukset jne. neuvot alkaa jo ärsyttämään, vaikka tärkeitähän ne on terveyttä ajatellen.
Paino noussut yli kilon vkossa (turvotusta)..ja sokeriarvoja seurata..Guarem-jauhetta "nautiskella"..ja juoda vettä. Ja tietysti tarkkailla syömisiä..niin ja muistaa levätä ja kuitenki liikkua tarpeeksi..aikamoista sirkusta on, mutta enskertalaisena tuntuu uuvuttavalta.
Rahahuolet painaa, koska Kela ei maksa asumislisää (liian hyvät tulot..juu, silti kylvetä rahassa). Ens kuun puolessa välissä tulee äippäraha..ja sitä ennen olla puoltoista kuukautta ilman, että mistään tule rahaa.
Sossuun meno tuntuu jotenki pahalta, mutta pakko sitä jostain on saada jotain..ei kai ketään voi tulottomaksi jättää?
Kuitenkin on onnellinen tulevasta lapsesta, vaikka huolia kasaantuu ja kaikki tuntuu menevän perseelleen..asioilla on tapana järjestyä, joko parempaan tai huonompaan suuntaan:)
Ei ehkä ole oikea paikka avautua, mutta helpottaa hiukan, kun saa ajatuksia purettua..ilman raivoamista:)
Paino noussut yli kilon vkossa (turvotusta)..ja sokeriarvoja seurata..Guarem-jauhetta "nautiskella"..ja juoda vettä. Ja tietysti tarkkailla syömisiä..niin ja muistaa levätä ja kuitenki liikkua tarpeeksi..aikamoista sirkusta on, mutta enskertalaisena tuntuu uuvuttavalta.
Rahahuolet painaa, koska Kela ei maksa asumislisää (liian hyvät tulot..juu, silti kylvetä rahassa). Ens kuun puolessa välissä tulee äippäraha..ja sitä ennen olla puoltoista kuukautta ilman, että mistään tule rahaa.
Sossuun meno tuntuu jotenki pahalta, mutta pakko sitä jostain on saada jotain..ei kai ketään voi tulottomaksi jättää?
Kuitenkin on onnellinen tulevasta lapsesta, vaikka huolia kasaantuu ja kaikki tuntuu menevän perseelleen..asioilla on tapana järjestyä, joko parempaan tai huonompaan suuntaan:)
Ei ehkä ole oikea paikka avautua, mutta helpottaa hiukan, kun saa ajatuksia purettua..ilman raivoamista:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Loppuraskaudesta (ja muutenkin raskaana) pitäs kai ensisijaisesti hyväksyä, ettei jaksa niin paljoa, kuin muulloin jaksaa. Lepoa tarvii enemmän ja itsensä hoitamista. Varmaan henkisiä rasitteitakaan ei jaksa niin paljoa, kun odotuksessa itsessään on niin paljon! Ja rahahuolet on tosi iso henkinen rasitus! Vaikka miten aattelis, et raha ei oo tärkeintä, niin rahahuolet on tutkitusti tosi rankkoja (luin jonkun tutkimuksen tms. ja minua se helpotti, et muutkin kokee niin). Siinä asiassa vanhemmalla iällä lapsia hankkivat taitavat päästä helpommalla, kun taloudelliset asiat on paremmalla tolalla yleensä kuin nuorilla... VOimia sulle, ja mars sossuun vaan. Sitä varten se on olemassa.
Musta tuntuu ettei tämä raskaus ole fyysisesti niin raskasta kuin henkisesti. Mulla kans rask. diabetes ja mitään ei sais syödäkään. Henkisiä paineita ei enää kestä, raskaudessa jo itsessään sulateltavaa. Sit tuntuu, että ihmiset eivät ymmärrä.. oikeesti. Olo on tosi yksinäinen.
Välillä tulee sellanen olo, että taitaa olla eka ja vika lapsi, kun odotusaika on ollut välillä rankkaa. Hermot on tosi tiukalla..ja jo ennen raskautta ollut aika pahapäinen, niin nyt tuntuu, että heti napsahtaa itsehillintä poikki.
Tänään se neuvolakäynti oli niin inhottava..tuli syyllinen olo, kun käskettiin tarkkailla syömisiä jne. ei se mitään, mutta kun sitä samaa on jauhettu joka kerta..ja sf-mitta menee yläkäyrillä..verenpaine on korkealla..varmaan se vaikuttaa korkealta, kun alussa on ollut tosi matala..seuraavalla kerralla pyörii samoissa lukemissa, ei se olekaan korkealla..että näin..
Jokainen odottaja on yksilö ja niitä käyriä ja muita arvoja tuijottamalla luodaan paineita..vaikka kaikki olisi ok. Ainakin minulla ahdistaa välillä kaikki odotusaikaan liittyvät asiat.
Kyllä välillä tuntui, että se on aivan sama paljonko paino on noussut..tuttavat utelivat vain sitä. Ei kukaan kysynyt, että miten muuten on sujunut jne..äiti ja anoppi ovat olleet poikkeuksia:)
Synnytys lähestyy, siitä ei vielä ole kehittynyt stressiä..onneksi. Kuitenkin on tullut lueskeltua eri lehdissä olevia synnytysjuttuja ja netin palstoilla pyörittyä. Mukana on ollut positiivisiakin juttuja, mutta myös niitä repeämä-ja tulehdustarinoita..pelottaa, että jos repeää tosi pahasti jne. Ja jos lapselle käy jotain, hapensaanti vähenee yms.
Tunteet menee laidasta laitaan ja samoin on motivaatio..energiaa on ja saa tehtyä kaikkea tai sitten vain haluaa nukkua kaiken yli.
Ajatusten ja huolien kanssa painiminen on raskasta, mutta ei kaikkea voi kaataa puolison niskaan..parisuhteen muutoksista ei jaksa edes mainita..
Olisi ollut helpompi laittaa tämä ekaan viestiin, mutta ajatus kulki hitaammin:)
Toivon kaikille odottajille hyvää kevään jatkoa sekä myötä että vastamäessä!