hitsi ku aina yritän vakuuttaa itselleni että olen hyvä tyyppi sit kaikki kaatuu ku saan taas kuulla ettei kukaan halu olla tekemisissä mun kaa.. Tää on niin masentavaa, olen aina ollut ujo, en saa oikeita sanoja sanottua oikeaan aikaan tai asioita tehtyä.
Ihmettelen miks ihmees oon syntyny tähän maailmaan ku ei musta oo iloo muille ku omalle perheelle. itsellä ei ihmissuhteet millään avaudu.. on pari kaverii jonka kaa välil hengailen mut tunnen aina olevani se ylimääräinen joukossa. En pysty luottamaan keneenkään, aina kun luotan tulen petetyksi.
Ajatettelen jatkuvasti sitä mitä muut ajattelevat musta.'
Näköjään sama tahti jatkuu läpi elämän, pelottaa kohdata kaikki asiat yksin. JA inhottaa ajatella tulevaisuutta ku tietää ettei tämä koskaan lopu.
Pahinta on kun ei voi kertoa kenellekään miltä tuntuu
Ihmettelen miks ihmees oon syntyny tähän maailmaan ku ei musta oo iloo muille ku omalle perheelle. itsellä ei ihmissuhteet millään avaudu.. on pari kaverii jonka kaa välil hengailen mut tunnen aina olevani se ylimääräinen joukossa. En pysty luottamaan keneenkään, aina kun luotan tulen petetyksi.
Ajatettelen jatkuvasti sitä mitä muut ajattelevat musta.'
Näköjään sama tahti jatkuu läpi elämän, pelottaa kohdata kaikki asiat yksin. JA inhottaa ajatella tulevaisuutta ku tietää ettei tämä koskaan lopu.
Pahinta on kun ei voi kertoa kenellekään miltä tuntuu
Vastaukset 4
Vanhimmat
sanoi aikoinaan nähdessään vinttikoiran: "Tuollaista koiraa en KOSKAAN ota!"
Mutta kuinkas siinä kävikään..? :D
Hän osti lopulta yhden ja vähän ajan kuluttua toisen ja sen jälkeen kolmannen, neljännen, viidennen ja niin edelleen, kunnes koiria oli niin paljon että hänen vaimonsa päätti perustaa kennelin.
Huomaatkos? Samoilla sanoilla hän ilmaisi asian kuin sinäkin: "en koskaan". On turhaa sanoa ettei koskaan, sillä mistäs sitä tietää, miten tulevaisuudessa käy? Et sitä paitsi edes kertonut ikääsi, joten en tiedä minkä ikäinen oikeasti olet. Veikkaisin kyllä jotain 17...
Sano, osuinko lähimaillekaan ;)
oli mulla vielä vuosi sitten, ja on edelleen kyllä välillä, mutta harvemmin. Apua sain kun aloin ensimmäistä kertaa elämässäni seurustella vakituisesti (19-vuotiaana!:)). Mies on mua melkein 3 vuotta vanhempi ja paljon rohkeampi, niin sille pystyin avautumaan ja sitä kautta myös avaudun muillekin ihmisille helpommin, en enää pelkää, koska uskallan luottaa ihmisiin, kun oon kerran luottanut yhteen ihmiseen täysin, siitä se lähti. Kiinnostaisi että minkä ikäinen olet? Kyl mulle ikä on myös tuonut itsevarmuutta (nyt 20v). Kyl säkin varmasti tapaat vielä ihmisiä joihin pystyt luottamaan ja saat sitä kautta itsevarmuutta! Kunhan vaan uskot siihen! Mä olin joskus 17-18v. niin epätoivoinen, ajattelin ettei kukaan ikinä mua halua, kun oon noin hiljainen ja ujo, mutta sitten yllättäin tapasin mun nykyisen poikaystäväni! Kun pystyy avautumaan yhdelle ihmiselle täysin ja pystyy olemaan täysin oma itsensä ja puhumaan mistä tahansa, niin sitä kautta myös ujous vähenee ja pystyy olemaan avoin myös muille ihmisille ja saa hyviä kavereita!
Onnea!
Sinusta sentään on iloa perheellesi, mutta minusta tuntuu että minusta ei ole edes siihen. Tuotan vain vaikeuksia ja häpeää, en osaa tehdä mitään oikein ja tuntuu, että joitain tekemiäni virheitäni ei anneta anteeksi vaikkei niistä puhutakaan. Minusta tuntuu että vanhempani häpeävät minua. No onneksi on vanhempi siskoni joka on niin reipas, rohkea ja tekee kahta työtä. On niin kunnianhimoinen ja hyvä. En osaa tehdä mitään oikein ja olen pelkurikin.
Ei tällä minunkaan elämälläni mitään tarkoitusta ole, päivät vierivät samaan tahtiin ja mikään ei muutu. En näköjään saa koskaan esim. työpaikkaa, alkaa toivo mennä. Olen jo kauan tiennyt että olen melko turha ihminen tässä maailmassa, joskus oikein itkettää iltaisin. Ei mahda mitään.
Rahako muka ei tuo onnea? Jos voittaisin lotossa voisin ostaa hyvän asunnon, auton ja tehdä edes jotain mitä haluaisin ja niin olisin edes vähän enemmän onnellinen.
mutkin raha tekis niin onnelliseks. Vois läksiä jollekin trooppiselle saarelle missä sais olla rauhassa. Poissa kaikista tuomitsevista ihmisistä. Nauttia loppuelämästä ilman huolia. Mielummin yksin ja siellä kuin täällä yksin plus kaikki muut huolet