Adoptio ei ole ihmiskauppaa

Tässä on Aftonbladetin artikkelista suomennos. Artikkeli on julkaistu Aftonbladtissa 30.3.2005 ja alkuperäinen kirjoittaja on Kerstin Danielson. Kuvat ja alkuperäinen teksti (ruots.) löytyy täältä

http://www.aftonbladet.se/vss/foraldrar/story/0,2789,624329,00.html

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Kuvateksti: UUSI SUKUPOLVI Kun Maria Henrikssonista itsestään tuli äiti
Nova-Leelle, hän alkoi etsiä biologisia vanhempiaan. Nyt hän aikoo
matkustaa Ubon Ratchaniin Thaimaahan tapaamaan äitiään, joka oli luullut
tyttärensä kuolleen vauvana.


”ISÄ SANOI MINUN KUOLLEEN”
Maria, 33, annettiin pois vauvana – nyt hän saa tavata äitinsä.

Heti syntymän jälkeen isä jätti vastasyntyneen tyttären lastenkotiin
adoptoitavaksi. –Hän sanoi biologiselle äidilleni, että olen kuollut,
sanoo Maria Henriksson, 33. Nyt hän tietää, että vanhemmat elävät ja
että hänellä on kymmenen sisarusta Thaimaassa. Joulukuussa hän matkustaa
sinne.

Tyttären Nova-Leen, 1, syntyessä, alkoi Maria ajatella. Aikaisemmin hänen
thaimaalaiset juurensa eivät olleet vaivanneet häntä. –En ajatellut
minulla olevan mitään yhteyttä sinne. Minulla oli elämäni ja vanhempani
täällä, sanoo hän.

Sitä paitsi hänen biologinen äitinsä oli kuollut, niin luki
adoptiopapereissa.

Äitiys sai Maria Henrikssonin kokemaan asian toisin: -Ajattelin, miltä
tuntuisi joutua luovuttamaan lapsi adoptioon. Se olisi kamalaa. Ja
äitinä haluaisin kyllä tietää, kuinka lapselle on käynyt.


Netissä nappasi

Maria laittoi nettiin kysymyksen kotikylästään Ubon Ratchatanista. Hän sai
vastauksen melkein heti. –Viestiini vastannut Bosse kertoi olevansa
naimisissa samasta kylästä olevan naisen kanssa. Maria sai apua myös
ruotsalaiselta Matsilta, joka asuu samalla alueella Thaimaassa.

Mats matkusti kylään, odotti kylänvanhinta ja istui oluella
kahvilassa. Sitten hän sai jutella viisissäkymmenissä olevan naisen
kanssa. Nainen oli asunut osoitteessa, joka oli Marian adoptiopapereissa.
Naisella oli sama etunimi kuin Marian biologisella äidillä, mutta eri
sukunimi.

-Se oli äitini, joka oli avioitunut uudelleen, sanoo Maria. Nainen kertoi,
että hän on synnyttänyt tytön vuonna 1971, mutta vauva kuoli heti
synnytyksen jälkeen.
-Biologinen isäni oli sanonut vieneensä minut vanhempiensa luokse ja minun
kuolleen siellä, sanoo Maria.


Kymmenen uutta sisarusta

Äiti oli saanut neljä uutta lasta uuden miehensä kanssa. Ja isällä on
kuusi lasta. Maria sai yhtäkkiä kymmenen uutta sisarusta ruotsalaisen
pikkuveljensä lisäksi. -Vihdoin on joku, johon voin identifioitua, sanoo
Maria.

Marian avopuoliso Magnus, 38, on tyytyväinen. Hän on vuosikaudet
jankuttanut, että heidän pitäisi matkustaa Thaimaahan, jotta Maria saisi
nähdä syntymämaansa. –Olen iloinen hänen puolestaan. Ja Nova-Leen, sanoo
Magnus.

KIINAN VAIETTU LAPSIKAUPPA

Kirjoittanut: Geoffrey York
Torstai 15.12.2005
Globeandmail.com

Peking – Kiinan viranomaiset vaikenevat skandaalista, joka koskee vauvojen myymistä. Skandaali syntyi, kun julkisuudessa kerrottiin Kiinan lastenkotien ja sosiaaliviranomaisten järjestäneen vähintään 100 lapsen ostamisen ja myymisen.

Raportin mukaan osa vauvoista on adoptoitu ulkomaisiin perheisiin. Tämä on herättänyt kysymyksiä Kiinan adoptiojärjestelmän korruptiosta. Kiinasta on tullut kanadalaisten suosituin ulkomainen adoptiokontakti.

Monet lapsikaupasta pidätetyt olivat lastensuojelun viranomaisia ja työntekijöitä eräästä lastenkodista, joka sijaitsee Hengyangin alueella Hunanin maakunnassa eteläisessä Kiinassa. Kiinalaisen sanomalehden mukaan lastenkoti on myynyt lapsia toisiin lastenkoteihin Hunanissa ja muissa Kiinan maakunnissa kuten Guangdongissa ja Guangxissa.

Hunanin maakunta on yksi merkittävimmistä maakunnista, josta adoptoidaan lapsia Kanadaan ja muihin länsimaihin. Kiinalaisten tutkijoiden kerrotaan nyt selvittävän laittomasti siirrettyjen lasten kotikaupunkeja sekä nykyisiä olinpaikkoja.

Poliisi on pidättänyt yli 50 epäiltyä, jotka olivat vuosien ajan myyneet vauvoja lastenkoteihin ja lastensuojelun järjestöihin 110-165 dollarin hinnasta. Sen jälkeen vauvat myytiin toisiin lastenkoteihin tai lapsettomille pariskunnille jopa 4200 dollarin hinnalla. Osa vauvoista oli kaapattu vanhemmiltaan.

Sanomalehden mukaan vauvojen laittomat siirtelyt olivat osittain tarkoitettu hallitusten tukien hankkimiseksi. Lehden mukaan hallituksen tuki lastenkodeille perustuu näiden lapsimäärään.

Laittomat järjestelmät lasten ostamista ja myymistä varten ovat olleet aktiivisia Kiinassa vuosien ajan.

Satoja ihmisiä on vangittu ja jopa teloitettu vauvojen myymisestä. Viimeisin raportti kuitenkin esittää, että monet lastenkodit ja lastensuojeluorganisaatiot olisivat olleet voimakkaasti mukana vauvoja myyvissä verkostoissa.

Poliisi ja sosiaaliviranomaiset Hunanissa ovat kieltäytyneet kommentoimasta viimeisintä tapausta ja Kiinan tiedotusvälineitä on käsketty lopettamaan jutun tutkiminen.

- Hallituksen kiireellisen määräyksen mukaan mikään tiedotusväline ei saa nyt tehdä yhtään raporttia tästä tapauksesta, eräs kiinalainen toimittaja kertoo.

Kiina on tällä hetkellä kanadalaisten merkittävin ulkomaisten adoptioiden kohdemaa. Viime vuonna kanadalaiset adoptoivat 1001 lasta Kiinasta. Se oli yli puolet kaikista Kanadan kansainvälisistä adoptioista viime vuonna.

Kanadan adoptiolautakunnan puheenjohtaja Sandra Scarth sanoo haluavansa lisää tietoa väitteistä, jotka koskevat Kiinan laittomia lapsisiirtoja. - Olen hämmentynyt väitteistä, sillä olemme kuvitelleet Kiinan olevan yksi parhaimmin organisoiduista ja eettisistä adoptiokohteista kanadalaisille perheille, hän sanoo haastattelussa.

- On vaikea sanoa, voiko laittomasti siirrelty lapsi päätyä lastenkotiin, josta adoptoidaan lapsia Kanadaan. Minä uskon, että se on mahdollista, hän sanoo. Scarth on myös toiminnanjohtaja eräässä adoptiojärjestössä, joka on sijoittanut Kiinasta adoptoituja lapsia kanadalaisperheisiin. Hän ei usko merkittävään korruptioon niissä lastenkodeissa, joista adoptoidaan lapsia Kanadaan. Hän kuitenkin toteaa, että lastenkotien toiminnan rehellisyyden takaavat loppujen lopuksi Kiinan viranomaiset.

- Kiina ei salli adoptiojärjestöjemme työskennellä suoraan lastenkotien kanssa, hän sanoo. - Me olemme riippuvaisia CCAA:n [China Centre of Adoption Affairs] vakuutukseen siitä, että lapsi on vapaa adoptoitavaksi. Vastaanottavana maana meillä ei ole mitään kontrollia siihen, mitä tapahtuu toisessa maassa.

Aiemmin on paljastunut lasten laittomia siirtelyitä ja korruptiota mm. Vietnamissa, Kamputseassa ja Guatemalassa. Ne ovat saaneet Kanadan adoptiopalvelunantajat pysäyttämään adoptiot näistä maista kunnes kohdemaat saavat parannettua lastensuojelukäytäntöjään.

Kiinassa on pitkään toiminut aktiivisesti laiton lapsikauppa. Tämä johtuu maan yhden lapsen politiikasta ja poikien suosimisesta. Maan tiedotusvälineiden mukaan pelkästään viime vuonna pelastettiin 3500 lasta 1975 laittoman lapsikauppajärjestelmän hallusta. Joissain tapauksissa vauvoja on huumattu, jotta he nukkuisivat kuljetuksen aikana. Osa vauvoista on kuollut tämän seurauksena.

Viime elokuussa kaksi miestä Fujianin maakunnasta tuomittiin kuolemaan. He olivat organisoineet 82 lapsen ostamisen vanhemmiltaan ja myymisen singaporelaisiin perheisiin.

Toisessa tapauksessa mies tuomittiin kymmenen vuoden vankeuteen. Hän oli myynyt oman poikansa 1300 dollarilla saadakseen rahaa ostaakseen arpalippuja. Eräässä tapauksessa joku yritti myydä lapsia internetissä 4000 dollarin hintaan.



http://www.theglobeandmail.com/servlet/ArticleNews/freeheadlines/LAC/20051215/BABYSMUGGLING15/international/International

TIME; JANUARY 8, 2001 VOL. 157 NO. 1
Teksti: Hannah Beech, Xicheng


KIINAN LAPSIKAUPPIAAT

Yunnanin maaseudulla köyhyys ja tiukat perhesuunnittelun säännöt luovat edellytykset vauvakaupalle.

Kanakatu sai nimensä vuosia sitten. Aamun sarastaessa Lounais-Kiinassa sijaitsevalla pölyisellä kauppapaikalla paikalla hyörii jo lukuisia myyjiä värikkäissä mekoissaan. He kauppaavat korianteria, banaaneita ja hyydytettyjä verikuutioita, joita käytetään liemen valmistuksessa. Yhtään lintua ei ole näkyvissä eikä iäkäs kauppias muista milloin kanoja on viimeksi ollut myynnissä. Kaupungin tuottoisinta kauppaa pyörittää nykyisin palmun alla viheltelevä ja viittoileva mies: "Tule tule, halpa halpa, vauva vauva."

Musta- ja pörrötukkaiset kahdenviikon ikäiset tytöt maksavat 25 dollaria kappale. Perinteisesti arvostetummista pojista joutuu maksamaan 50 dollaria. Kanakauppa tuottaa huomattavasti vähemmän, sillä pulleimmistakin linnuista saa vain 2 dollaria. Kuivuuden kiusaamalla vuoristoseudulla vauvakauppa mahdollistaa alueen asukkaille elintason, jota heikko punainen maa ei voi tarjota. Jotkut ehkäisystä tietämättömät äidit joutuvat luopumaan ylimääräisistä lapsistaan valtion tiukan perhepolitiikan vuoksi. Toiset, jotka asuvat usein kaikkein köyhimmissä kylissä, toimivat täysipäiväisinä vauvakoneina synnyttäen likaisten hökkeleidensä pimennossa lapsia myytäväksi. "Ennen saimme tuloja sikojen kasvattamisesta", kertoo 23-vuotias nainen, joka on antanut myyntiin kaksi lastaan syntymää seuraavana päivänä. "Mutta sian kasvattamiseen menee vuosi ja sian ruokkiminen on kallista. Vauvan saa yhdeksässä kuukaudessa, eikä se maksa mitään."

On vaikea kuvitella, että 1.3 biljoonan asukkaan maassa olisi tarvetta ekstravauvoille - etenkään tytöille. Yhden lapsen politiikan maassa monet perheet kaipaavat useampia lapsia. Lapsia haluavat kansalaiset ovat hämmentyneitä Kiinan adoptiolaeista. Vuonna 1999 adoptiovanhempien alaikäraja laskettiin 35:stä 30:en. Samalla perheiden sallittiin adoptoida useampia kuin yksi lapsi valtion lastenkodeista. Adoption kannattajat saivat toivomiaan uudistuksia. Laillinen adoptio on silti pitkä ja vaivalloinen prosessi. Maanlaajuisesti on olemassa alle 100 lastenkotia ja kaupunkilaispariskunta voi joutua odottamaan adoptiovauvaa jopa viisi vuotta. Silloinkin lapsi on joskus aliravittu ja ohittanut pikkuvauvaiän, jolloin kiintymyssuhde adoptiovanhempiin muodostuu nopeimmin.

Syrjäisellä ylänköalueella Kiinan ja Vietnamin rajan tuntumassa ylläpidetään maan laajinta maanalaista adoptioverkostoa. Yksi joukkioista on salakuljettanut vähintään 2000 vauvaa Yunnanin maakunnasta viiden vuoden aikana. Vauvat ovat päätyneet varakkaille itäisen Kiinan maanviljelijöille lisätyövoimaksi tai lapsettomille pariskunnille, jotka eivät halua odottaa laillista adoptiota. Välittäjät kulkevat maaseudulla etsimässä raskaana olevia naisia. Eräs nainen kertoo, että on parasta, kun vauva viedään nopeasti. Muuten äidit ehtivät kiintyä liikaa lapsiinsa. "Minä imetin tyttäreni vain kerran", sanoo nainen nimeltä Zhang. Hän luopui vauvastaan 17 tuntia syntymän jälkeen. "Halusin antaa tyttärelle jotakin itsestäni ennenkuin hän lähti pois ikuisiksi ajoiksi."

Vauvat viettävät muutamia viikkoja sijaishoidossa, kun välittäjät haravoivat vuoristoaluetta saadakseen tarpeeksi vauvoja myytäväksi. Joskus sijaishoitajat ovat hädintuskin riittävän vanhoja huolehtimaan edes itsestään. Eräs vauva, joka löydettiin salakuljetusliigan jäätyä kiinni viime maaliskuussa, oli ollut viikkoja 9- ja 11-vuotiaiden siskosten hoidossa. Kumpikaan ei tiennyt, miten vauvaa olisi pitänyt hoitaa. Niinpä he vain työnsivät maissiruokaa poikavauvan suuhun. Siskokset ansaitsivat dollarin päivässä piilottelemalla vauvaa. Erään salakuljettajan mukaan arvioilta 5% vauvoista kuolee salakuljetuksen aikana joko aliravitsemukseen
tai raskaan matkan aiheuttamiin kolhuihin ja järkytyksiin.

Kun välittäjät ovat keränneet yhteen riittävästi vauvoja, he vievät heidät Kanakadun, Lehmäkadun tai Sikakadun tapaisiin kauppapaikkoihin. Siellä kokeneet kauppiaat käyvät läpi vauvatarjonnan: Pystynenäisyys ja pitkät korvannipukat nostavat vauvan hintaa, kun taas pienisilmäiset ja tummaihoisimmat vauvat myydään halvemmalla. Erään pidätetyn vauvakauppiaan mukaan viime vuonna salakuljettajat maksoivat noin 180 dollaria tytöstä ja 290 dollaria pojasta. Illan laskeutuessa salakuljettajat pakkaavat kuorma-autonsa vihanneksilla, viljalla ja muilla hämäystuotteilla. Vauvalasti peitellään huovilla ja mukana kulkee valeäiti, joka saa palveluksestaan 35 dollaria. Jos salakuljettajat ovat onnekkaita, niin he välttävät poliisien tiesulut, joita on pystytetty Yunnanista pois johtavien teiden varsiin vauvakaupan pysäyttämiseksi. Yhdessä Yunnanin maakunnan lähihistorian suurimmassa rikosten vastaisessa projektissa poliisi käytti lähes 100 000 dollaria laittoman vauvakaupan estämiseksi. Kun salakuljettajat selviävät Yunnanista naapurimaakunnan Guangxin puolelle, he tapaavat lapsia odottavia perheitä. Perheet tulevat vauraista itäisista maakunnista kuten Fujianista ja Guangdongista. (Vaikka arviolta 4000 kiinalaisvauvaa adoptoidaan Yhdysvaltoihin joka vuosi, Yunnanin lasten päätymisestä kansainväliseen adoptioon ei ole todisteita.) Uudet vanhemmat maksavat jopa 500 dollaria laittomasta lapsesta. Lapsesta saatava myyntivoitto on siis vähintään 900% alkuperäisestä hinnasta.

Monet Yunnanin biologisista äideistä, jotka saavat vain murto-osan myyntihinnasta, eivät näe muuta mahdollisuutta kuin luopua jälkeläisistään. Vanhemmat ajattelevat usein, että lapsilla on paremmat olot vauraassa Itä-Kiinassa. Jotkut myyvät esikoislapsensa maksaakseen suuret hääkulut. Vaikka etäisten maalaisseutujen perheet saavat hankkia kaksi lasta, lisälapsi aiheuttaa jopa 400 dollarin lisämaksun. Se on tyrmäävä summa kylissä, joissa keskimääräiset vuositulot ovat vain 30 dollaria. Niinpä Wang Lianzuon saapuminen Yunnanin köyhimmälle alueelle, Xichengiin, aiheutti helpotuksen paikallisille asukkaille. Tämä perhesuunnittelun vianomainen ei laskuttanut heitä ylimääräisistä lapsista, vaan järjesti paikalliset ihmiset yhteistyöhön lapsikauppiaiden kanssa. Hän jopa salli vaaralliset abortit, jotka usein tehdään heikoissa oloissa kouluttamattomien naisten toimesta, vaihtoehdoksi lasten myymiselle. "Kaikki ovat iloisia", sanoo yksi kyläläinen. "Naiset ansaitsevat rahaa ja lapsia haluavat perheet saavat niitä."

Poliisia ei ollut iloinen. Viime keväänä Wang pidätettiin ja samalla pidätettiin lähes puolet 145 asukkaan Maocaoba-nimisen kylän asukkaista. Tällä hetkellä rauhallisuus painostaa vehreää kylää, joka sijaitsee keskellä ei mitään. Perheet kertovat kierrellen, että heidän vangitut sukulaisensa ovat lähteneet muualle töihin. Vaimot istuttavat vaitonaisina kaalia odottaen lapsikaupasta tuomittujen miestensä paluuta. Vangittujen joukossa on Zengin veljekset Guangkun ja Guangbing. He lähtivät mukaan lapsikauppaan vuonna 1998. Kuukausien aikana he saivat niin paljon rahaa, että he korvasivat mutatiilisen asumuksensa uudella kiiltävän valkoisista tiilistä rakennetulla talolla sekä rakensivat 79-vuotiaalle äidilleen uuden keittiön. Tällä hetkellä veljesten vaimot ja neljä lasta asuvat toimettomina uudessa talossaan tietäen, että miehet voidaan teloittaa osallisuudesta lapsikauppaan. "Veljeni vain auttoivat niitä naisia", sanoo Zengin veljesten nuorempi veli. "Äitien tulisi saada tehdä lapsilleen, mitä he haluavat. He haluavat lapsilleen vain hyvää elämää."

Vanhempien hyvistä toiveista huolimatta kaikki lapset eivät saa hyvää elämää. Niin pian kun he ovat tarpeeksi vanhoja, osa toimitetaan töihin Etelä-Kiinan tehtaisiin. Kauneimmat tytöt voivat päätyä alaikäisinä prostituutioon tai lapsivaimoiksi köyhille talonpojille, jotka eivät kykene hankkimaan sopivampia vaimoja. Vaikka lapset saisivat rakastavat kodit, he kuuluvat ryhmään, joka ei voi saada laillista oleskelulupaa. Virallisesti heitä ei ole olemassa - ellei viranomaisia saada taivuteltua laatimaan pakollisia asiakirjoja. Asiakirjoja vaaditaan opintoja, työelämää ja passia varten. Yleensä riittävä houkutin vianomaisille on raha. Halvalla halvalla myydyillä Kanakadun vauvoilla saattaa siis olla hyvin raskas taakka kannettavanaan.


http://www.time.com/time/asia/magazine/2001/0108/babies.smuggle.html

"Yhden lapsen politiikan maassa monet perheet kaipaavat useampia lapsia. Lapsia haluavat kansalaiset ovat hämmentyneitä Kiinan adoptiolaeista. Vuonna 1999 adoptiovanhempien alaikäraja laskettiin 35:stä 30:en. Samalla perheiden sallittiin adoptoida useampia kuin yksi lapsi valtion lastenkodeista. Adoption kannattajat saivat toivomiaan uudistuksia. Laillinen adoptio on silti pitkä ja vaivalloinen prosessi. Maanlaajuisesti on olemassa alle 100 lastenkotia ja kaupunkilaispariskunta voi joutua odottamaan adoptiovauvaa jopa viisi vuotta."

Suomennettu lehtijuttu http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000012927724

alkuperäinen englanniksi http://www.time.com/time/asia/magazine/2001/0108/babies.smuggle.html

Massachusettsilaisen Hampshiren yliopiston professori Kay Johnson on tutkinut Kiinan ulkomaista ja kotimaista adoptiopolitiikkaa. Johnson on Aasian tutkimuksen ja politiikan professori. Artikkelissaan Politics of international and domestic adoption in China (Law & Society Review, 2002) Johnson kirjoittaa, miksi kiinalaisia lapsia ei sijoiteta kotimaisiin adoptioperheisiin. Alla lyhyt tiivistelmä suomennettuna:

”Lyhyesti sanottuna laillisen kotimaisen adoption pitäisi taistella paikkansa Kiinassa. Kotimaista adoptiota ei tarvittaisi vain vakiintuneen yhden lapsen politiikan vuoksi. Sitä tarvittaisiin myös vastapainoksi Kiinaan luodulle kansainvälistä adoptiota ja kansainvälisiä lahjoittajia suosivalle lastensuojelujärjestelmälle. Kiinassa on kansallinen ministeriön tasoinen organisaatio, Kiinan adoptiokeskus (CCAA), joka on omistautunut neuvomaan, järjestämään ja tuottamaan kansainvälisiä adoptioita niin tasaisesti kuin mahdollista. Sen sijaan Kiinassa ei ole vastaavaa organisaatiota kotimaisen adoption tukemiseksi ja järjestämiseksi. Vielä oleellisempaa on se, että kotimaisesta adoptiosta ei lainkaan kerrota Kiinassa julkisesti, vaikka muutamat lastenkodit pyrkivät luomaan omia keinoja kiinalaisten adoptiovanhempien löytämiseksi. Voimme vain toivoa, että Kiinassa olisi jo aloitettu ensimmäiset ponnistelut löytölapsien kotimaisen adoption järjestämiseksi. Tämä varmasti vähentäisi Kiinan ”salaisen lapsipopulaation” (lapsia, joilla ei ole henkilötodistuksia eikä heitä ole Kiinan väestötiedoissa) määrää ja antaisi Kiinan lapsille oikeuden perheeseen ja kotiin syntymämaassaan.” http://www.findarticles.com/p/articles/mi_qa3757/is_200201/ai_n9059033/pg_5