Ajattelin kysyä pientä tai aika suurtakin vinkkiä kokeneilta vartijoilta anonyymisti, koska en kehtaa ottaa asiaa puheeksi täällä kivitalossa, enkä oikein uskallakaan.
Olen ollut vartijana 5 kuukautta ja oppinut talon tavat joten kuten. Kuiteskin mieltäni askarruttava ongelma on seuraava: Olen 170 cm pitkä ja painan 62 kiloa. Eli aikamoisen ruipelo vartijan hommiin. Minua ei kiinnosta voimailu, vaan olen ajatellut hoitaa hommani päätä käyttäen ja keskustelemalla.
Tämä johtaakin siihen, kun eilen jouduin töihin osastolle, missä on paljon isoja, painoja nostelevia vankeja. Menin normaalisti osastolle jakamaan postia, kun yksi isokokoinen, suht hullun näköinen vanki otti päästäni silmälasit ja laittoi ne itselleen päähän. Pyysin antamaan lasit takaisin, mutta hän ei antanut. Pyysin uudestaan ja hän kieltäytyi. Aikamme tingattuamme, hän meni koppiinsa lasit päässään, eikä antanut laseja minulle. Koska olin yksin, en uskaltanut hakea laseja, vaan jaoin muillekin vangeille postit ensin. Lopulta menin hakemaan viimeistä kertaa silmälasejani, vanki kieltäytyi edelleen antamasta niitä minulle. Otin kännykkäni taskusta ja ajattelin soittaa apua muilta osastoilta. Ennenkuin ehdin soittaa mihinkään, vanki nappasi puhelimeni ja laittoi sen selkänsä taakse. En tohtinut alkaa haastamaan riitaa, joten poistuin osastolta äkkiä. Vanki huusi vielä perääni, että SAATANAN vellihousu!
Matkalla osastolta pois, tajusin, että jos menen tästä jollekin vasikoimaan, tulee kusiset oltavat. Vankilassahan vasikat on alinta kastia.
Eilisestä viisastuneena, laitoin tänään piilolinssit silmiini ja jätin lompakon, kellon, sormuksen ja muut henkilökohtaiset tavarani kaappiini. Sieltä niitä ei kukaan vie. Nyt kysyisinkin, että miten minun kannattaa menetellä? Uskallanko hakea silmälasit ja kännykän pois itsekseni, sillä kyseinen vanki moikkailee ja tuntee jengiläisiä? Uskallanko kertoa esimiehelle tai kollegoille? Olen kuitenkin hakenut kurssille ja jos tämä tulee tietoon, ura vankilassa jää lyhyeen. Onneksi tajusin sulkea liittymän eilen kotiin päästyäni.
Auttakaa joku, sillä olen pikku paineessa...
Olen ollut vartijana 5 kuukautta ja oppinut talon tavat joten kuten. Kuiteskin mieltäni askarruttava ongelma on seuraava: Olen 170 cm pitkä ja painan 62 kiloa. Eli aikamoisen ruipelo vartijan hommiin. Minua ei kiinnosta voimailu, vaan olen ajatellut hoitaa hommani päätä käyttäen ja keskustelemalla.
Tämä johtaakin siihen, kun eilen jouduin töihin osastolle, missä on paljon isoja, painoja nostelevia vankeja. Menin normaalisti osastolle jakamaan postia, kun yksi isokokoinen, suht hullun näköinen vanki otti päästäni silmälasit ja laittoi ne itselleen päähän. Pyysin antamaan lasit takaisin, mutta hän ei antanut. Pyysin uudestaan ja hän kieltäytyi. Aikamme tingattuamme, hän meni koppiinsa lasit päässään, eikä antanut laseja minulle. Koska olin yksin, en uskaltanut hakea laseja, vaan jaoin muillekin vangeille postit ensin. Lopulta menin hakemaan viimeistä kertaa silmälasejani, vanki kieltäytyi edelleen antamasta niitä minulle. Otin kännykkäni taskusta ja ajattelin soittaa apua muilta osastoilta. Ennenkuin ehdin soittaa mihinkään, vanki nappasi puhelimeni ja laittoi sen selkänsä taakse. En tohtinut alkaa haastamaan riitaa, joten poistuin osastolta äkkiä. Vanki huusi vielä perääni, että SAATANAN vellihousu!
Matkalla osastolta pois, tajusin, että jos menen tästä jollekin vasikoimaan, tulee kusiset oltavat. Vankilassahan vasikat on alinta kastia.
Eilisestä viisastuneena, laitoin tänään piilolinssit silmiini ja jätin lompakon, kellon, sormuksen ja muut henkilökohtaiset tavarani kaappiini. Sieltä niitä ei kukaan vie. Nyt kysyisinkin, että miten minun kannattaa menetellä? Uskallanko hakea silmälasit ja kännykän pois itsekseni, sillä kyseinen vanki moikkailee ja tuntee jengiläisiä? Uskallanko kertoa esimiehelle tai kollegoille? Olen kuitenkin hakenut kurssille ja jos tämä tulee tietoon, ura vankilassa jää lyhyeen. Onneksi tajusin sulkea liittymän eilen kotiin päästyäni.
Auttakaa joku, sillä olen pikku paineessa...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hei kuules. Tuollaista jos tapahtuu niin jos ei vanki sulle sun tavaroitas anna pyynnöstä ja yksin olet paikalla niin heti ilmoitus eteenpäin. Jos jätät sen ilmoittamatta, ja se tulee kuitenki jossain vaiheessa ilmi, silloin olet historiaa vankeinhoitolaitoksessa. Ja vaikka kyseinen vanki tunteeki jengiläisiä niin jos sitä pelkäät, olet väärällä alalla. Näissä hommisa niitä riittää. Siis ei muuta ku hipihipi asiasta kertomaan.
vaihda alaa, vaikka isäsi onkin pamppu! Taas loistava valinta tullut:) No, parempi rimpula kuin joku luonnevikainen, sisäsiitetty perusmulkku vittuilija, jonka vuoksi muutkaan pamput eivät pysty hoitamaan asioita puhumalla.
laitat asian eteenpäin.. Sitte sä vasta k***ssa olet jos kännys sille jätät, voi vielä väittää, et annoit sen sille!!
Eikä se "pienuus" ole ongelma, pienikin vartija pärjää, jos oppii käyttämään ison vangin isoa kokoa ja sen omaa voimaa edukseen, esim. kiinniotto tilanteessa.. Ite oon 172cm pitkä, painan 68kg ja NAINEN ja oon saanu suht helposti alas sata kilosia parimetrisiä höyrypäitä!!
Harjoitus tekee mestarin ;)
kerrot muille vartijoille, sen jälkeen viette yhdessä vangin kellarikerrokseen jaloista kiinni pitäen, niin että pää kolisee joka rappuseen. Eihän se ole kuin vanki.
heti kertoa asiasta etenpääin, muuten sinua voidaan syyttää myöhemmiin siitä että olet antanut vangille kännykän. Sitten istut jossain vaiheessa käräjillä sitä selvittämässä
Kiitos teille, jotka annoitte tukea tapauksessani. Ajattelin itse samoin, että omaisuuteni on pakko hakea pois. Selvitin jutun itse siinä pahemmin kostumatta.
Tänään iltapäivällä kertomani vanki lähti ulkoilemaan. Seurasin ikkunasta hänen menoaan ja kun ovet oli suljettu ulkoiluun, painelin vangin koppiin. Pikaisesti ratsasin sellin läpi mitään löytämättä. Katsoin vielä kaappiin, josta löysin silmälasini, harmikseni molempiin linsseihin oli sutattu "kirkkovenettä" muistuttava töherrys. Sangat olivat kunnossa, tosin hieman pureskellut.¨
Puhelinta en löytänyt mistään, mutta äkkäsin, ettei kukaan säilytä puhelinta omassa sellissään. Löysinkin puhelimeni yleisten tilojen siivouskomerosta ja tarkemmin vielä imurin sisältä. SIM-korttikin oli paikallaan. Painelin pois kerrokselta ennen ulkoilun loppua ja ajattelinkin käydä ostamassa uudet värikuoret puhelimeen, ettei "anastajavanki" tajua, että minä sen puhelimen löysin. Toivottavasti vaan putsarit ei saa turpiinsa turhan takia.
Oli kyllä melkoisen jännä opetus "nahkajussille" eilen ja tänäänkin. Asiaa kun aikani mietin, arvostus vakituisia kerrosvartijoita kohtaan nousi huimasti. En ole ainakaan kuullut, että keneltäkään kurssin käyneeltä on tavaraa pöllitty kesken työpäivän. Ja tuskinpa kukaan kehtaisi asiaa myöntääkään julkisesti. Eniten kuitenkin olen tyytyväinen siihen, etten saanut vasikan mainetta heti alku-uralla.
Toivottavasti en huomenna joudu jengiläisosastolle vaan pääsis vaikka ulkoilunvalvojaksi. Jos ei muu auta, niin pidän toimiston oven lukossa ja vastailen vankien kysymyksiin ikkunan läpi.
..nyt teet sillee et meet sen varasvangin eteen ja sanot kovan sanan, "että mulle ei parane pullistella" sillee et kaikki kuulee, ja sit kun kukaan ei nää annat sille uudet raybanit ja muutaman diapami laatan sekä jotain muita päihteitä..onhan sielä vankilassa niitä ja sovit sen sen kaa et aina kun sä kävelet ohi niin se pokkaa syvään ja tästä hyvästä viet sille aina jotain kivaa.. Näin voit kävellä rinta kaarella ja saat respectiä myös muilta vangeilta ja vartijoilta!!??
Kiitos hauskasta viestistä.
Meinasin kuolla nauruun!
Ohjeet omaisuutesi takaisinsaantiin tässä: Käy hakemassa hoiturilta yksi kappale plasebo tabletti ja pistä se pieneen muovipussiin. Kävele osastolle ja etsi vanki käsiisi. Sano hänelle, että tulit tekemään kauppaa. Haluat vaihtaa omaisuutesi huumaavaan tablettiin. Näytä tablettia hänelle nopeasti ja suorita vaihtokauppa. Kuka tahansa kertomallasi tavalla käyttäytyvä vanki tekee vaihtokaupan heti. Itselläni on usein osastolla kierrellessäni plasebopillereitä. Teen kaikenlaista pikkukauppaa vankien kanssa. Mukava katsoa kun ne hölmöt "huumantuu" kalkkipillereistä. :D
penkki290 (treeni 290, kisassa 270)
Kiitos vaan kaikille tuesta ja ymmärryksestä. Tänään myöhästyin tahallani vartin töistä, etten joutuisi avaamaan kerrosta, jossa "anastajavanki" asuu muiden hullujen bodareiden ja jengiläisten kanssa. Niinhän siinä kävi, että tämäkin päivä pitää työskennellä samalla osastolla. Teen kuulemma jonkun lomaa.
Aamupäivä meni siihen asti hyvin, kun kaksi vankia tuli pyytämään talonvaihtoa pelkäämisen takia. Tiesin heti, ettei ne ainakaan mua pelkää - päinvastoin. No siinä oli sitten esimiehillä selvittelyä, mihin vangit siirretään, kun kaikki vankilat on aika turvoksissa. Lisäksi pelkäämisen syiden selvittely oli isossa roolissa. En voinut kuitenkaan avautua, vaikka minun osastosta oli kyse. Ja itseasiassa tällä hetkellä osasto on ihan muiden hallussa kuin allekirjoittaneen. Omassa mielessäni ajattelin, että paras vaihtoehto olisi, jos minut siirrettäisiin kilometritehtaalle ja äkkiä. En kuitenkaan halua vielä antaa periksi. Suurin toiveeni onkin, että pääsisin kurssille, jossa opetettaisiin jämäkkyyttä ja kohotettaisiin itsetuntoa ja aika reilusti vielä.
Vastauksissa oli hyviä vinkkejä ja etenkin mietin aikanaan sitä vaihtoehtoa, että veisin uudet lasit tai pillereitä. Kuitenkin hyvän kotikasvatuksen saaneena, en voi ryhtyä laittomuuksiin. Toisaalta en kokoni puolesta voi lähteä leikkimään tulella: nostan penkistä 42 kiloa (pompauttaen) ja kisoissa en ole koskaan käynyt, enkä mene.
Yritin äsken hoitaa päivittäisiä asioita vankien kanssa kerroksen toimistosta käsin, ovi suljettuna. Eihän siitä ikkunan läpi huutelusta mitään tullut. Niinpä jätin oven raolleen noin 20 cm:ksi ja hoidin postin jaon siitä. Toinen käsi postissa ja toinen oven rivalla vankien hakiessa postia. Siitä sen saisi äkkiä lukkoon, jos tilanne tulisi päälle. Onneksi tällä kertaa homma toimi, mutta mietinkin, mitä olisi tapahtunut jos joku bodari olisi halunnut aukaista oven? Kyllä ois meikäläinen lentänyt melkoisessa kaaressa oven mukana kongille.
Kuitenkin koen itselläni olevan joitakin vahvuuksia tälle alalle. Osaan puhua sujuvasti englantia, ruotsia ja viittomakieltä. Tosin viittomakielessä ei puhuta suulla vaan käsillä. Vastaanottotilanteessa kuurojen vankien kanssa olen korvaamaton apu. Tosin meidän talossa ei ole kymmeneen vuoteen ollut kuuroa vankia. Huhupuheita sanon minä. Toinen vahvuus, mitä pidän hyvänä vartijalle on kuuntelemisen taito: jaksan kuunnella asiallista puhetta kauan ja etenkin psykoottisten vankien kanssa tämä on mielestäni hyvä.
Mutta nyt pitää mennä takaisin osastolle, onneksi huomenna on vapaapäivä ja aion nollata tilanteen pitkällä pyörälenkillä ( noin 8 km).
Missä vankilassa työskentelet? voisin antaa hyviä neuvoja
Älkää hyvät ihmiset uskoko tuollaista roskaa. Mieshän puhuu ihan omiaan. Ehkä joku kaveri joskus ollut vankilassa duunissa tai lusimassa. Tuntuu nimittäin jotai tietävän. Mutta ei perkele, ei vankilassa tuollaista meininkiä ole! Eivät vangit kenekään perkele kamoja vie.. voihan vittu. Siitä lähtee aika nopeasti rundiin ja siellä tulee oikeasti perseeseen.
ei vankila ole mikään viidakko missä viidakon lait ja tuollaista tapahtuu.
Pikkusen olen odotellutkin vastaavia kannanottoja. Jos olisit itsekin töissä kovassa kivitalossa, tietäisit mitä täällä tapahtuu. Kerronpa esimerkin puoliltapäivin:
Olin vartijoiden toimistossa, kun yksi osastoni bodari ( tosi iso) tuli kertomaan minulle, että hänellä oli jäänyt jotain aamupäivällä jumppasalille. Pakkohan minun oli lähteä käyttämään häntä salilla hakemassa tavaroitaan, vaikka pelotti ihan suunnattomasti. Menimme salille ja hän paineli punttipuolelle, menin perässä ja arasti kysyin, mikä hänellä oli jäänyt? Hän näytti kädellään salin nurkkaan, jossa oli kuntopyörä. Ihmettelin asiaa ja hän sanoi, että heidän oma kerrosvartija oli luvannut pyörän osastolle. Kysyin tarviiko hän apua- ei sillä että minusta olisi mitään apua ollut- jolloin hän neppasi pyörän olkapäälle ja ei kun osastolle. Kokeilehan itse nostaa yli 50 kiloa painava kuntopyörä ilmaan tuosta vain. Tapauksen jälkeen isotkin punttimiehet ja jengiläiset osastolla on naureskellut minulle ja olleet tosi asiallisia.
Matkalla osastolle hän pyysi minua saattovartijaksi lomalle, joka on ensi viikolla. Tottakai myönnyin, koska olen suhteellisen huono sanomaan vastaan. En usko kuitenkaan, että vartiopäällikkö minua tehtävään asettaa kokoni vuoksi. Ajattelin vielä varmistaa asian sillä, että menen samalle salille päällikön kanssa ja pyydän häntä varmistamaan uuden penkkiennätyksen. Aion nimittäin kokeilla 43:a kiloa. Ja kun se jää tekemättä, keikan saa hoitaa joku muu. Mutta hyvää päivänjatkoa sinulle sinne avolaitokseen, kyllä sinäkin varmaan pieksäisit minut, jos kohdattaisiin.
mun päähäni ei vain mahdu, minkä helvetin takia kaltaisesi ihminen on moisella alalla. Kusetat, en usko sinua.
Milenkiintoinen aloitusjuttu.
Olen myös ajatellut vanginvartijan työtä ja työnkuvaa. Tilanteesta tulee kuitenkin jotenkin "huvittava" kun itse olen hoikka,rauhallinen sekä pienikokoinen ja ei penkistä luonnollisesti rautakaan nouse. Tästä tullaan siihen tilanteeseen kun eteen tulee nappia popsinut RISKI vanki ja...
samaa tilannekuvaa olen itsekkin visioinut mielessäni, mitä jos?
1 keskustelua.
2 (kilautan kaverin paikalle jeesaamaan vai)=>
3 käsikärhämä ja pieni vartija "solmussa" kohta?
4 vanki kuitenkin tavalla tai toisella laitetaan rundiin viilenemään, ei tulla vartijan silmille agressiivisena uudestaan määrittämään kaapin paikaa.
Onko vartijoilla keskusteluvalmiutta asiasta vai 2:den kesken selvitetään tilanne?
Kommenttia?
ja eri vaihtoehtoja, mikäli puhe ei toimi?
..ja aika hauskojakin vielä :)
Yritän tähän vastata asiallisesti. Kyllä vangista yleensä pystyy lukemaan mielentilan ja varautumaan sen vaatimiin toimenpiteisiin. Ei aggressiivisia kavereita tarvi yksin niputtaa. Nopeissakin tilanteissa saa aika nopeasti kavereita paikalle päällekarkaushälyttellä. Sitten jos tulee tosi kiire niin pippurit silmille vaan, kyllä sillä tokenee ronskimpikin roikale.
Harvoinpa noita kuitenkin tulee... ja sitten on mennyt jo jotakin pahasti pieleen jos yks-ykköstä joutuu vangin kanssa ottamaan. Puhumalla pärjää aika pitkälle.
Huomaa, että vastaaja on halunnut vartijaksi tai työskennellyt vartijana viikon. Tosiasiassa vankilassa ei käytetä pippuria vaan tiedät kyllä mitä. Kysy vaikka kavereiltasi. Pippurikaasun käyttö on lopetettu aikaa sitten.
Toisaalta yks-ykkösten kanssa ollaan harvoin tekemisissä. Kerroksilla on kuitenkin vähintään 20 vankia ja tilanahtauden vuoksi tänä päivänä lähemmäs 30. Ja suurin osa on bodareita ja jengiläisiä. Tai molempia yhdessä. Kauniita ideoita sinulla, mutta olehan poika (tai tyttö) realisti. Kauniita unia...
Hienoa että nostit kissan pöydälle. Itse koin samallaisia tunnon tuskia ammatillisuuteni kanssa. Vartiopäällikkö sanoi mulle suoraan että "eisusta ole näihin hommiin, ei edes valvomoon!". Se oli tosi loukkaavaa!!! Silloin mä päätin että mä näytän koko maailmalle olevani kova jätkä, mä voin työskennellä vaikka työryhmissä. Nyt olen ollut neljävuotta navetalla, ja täällä on kaikki mitä mies voi tarvita. En ole pitänyt maaseuduntulevaisuudessa kontakti ilmoitusta enään kahteen vuoteen. Lampaat ja lehmät on antanut sisällön mun elämään. Joskus lauantaisin saunan jälkeen kun olen vaihtanut puhtaat virkavaatteet on ihan pakko käydä sanomassa hiehoille vielä "hyvät yöt". Jokaiselle meille on paikka jossain! Mikä se on se risen ritarit? Onko se joku kivitalojen vartijoiden juttu? Vai mikä??