mitäs ihmiset luulette kulkeeko paniikkihäiriö ja itsetunto käsikädessä? itsellä on paniikkihäiriö alkanut noin 1½ vuotta sitten. se on niin salakavala ja ahdistava oire että noin puolet elämästä joutuu elämään ns.piilossa. nykyään tiettyjä tilanteita on pakko välttää mitkä ennen oli aivan arkipäivää. mm. sosiaaliset tilanteet.. esimerkiksi syöminen ei enää onnistu koulun ruokalassa koska aina ku on työntämässä lusikan suuhun jähmettyy liikkumattomaks. autonkuljettaja tutkinnon paperit pitäis saada tossa 2kk päästä mutta mitäs niillä ku ei oo PYSTYNYT korttia ajamaan. vieraiden ihmisten kanssa keskustelu on oikeen painajainen, suukuivuu, ääni värisee, happi loppuu, alkaaänkyttäminen, katse kääntyy automaattisesti maahan koska ei kestä katse kontaktia.. mikään ei enää onnistu ja kun tähän pikkuvaivaan ei saa mitään apua mistään alkaa ajanmyötä itsetunto, sosiaalisuus katoamaan ja tilalle tulee masennus, epäluulot, epätodelliset tunteet, huimaus, vetämättömyys, stressi ym. jos sullakin on tällanen elämää rajoittava oire niin toimi näin:
1. älä poistu asunnostasi ellei ole pakko
2. vältä paikkoja missä paljon ihmisiä
3. vältä katsekontakteja
4. ennakoi kaikki tilanteet ettei paniikki pääse yllättämään
5. syö aamulla maha täyteen että jaksat koko päivän mennä missä on pakko mennä
6. kännissä voit hoitaa sosiaaliset jutut.
7. jos joku kuitenkin yllättää sinut esim katsekontaktilla käännä heti pääsi vaikka tuntuu että lähtee jalat alta ja ajattele jotain muuta.
onko jollain konsteja miten tän "riivauksen" sais kuriin. masentaa ajatus että loppuuko tää psykoosiin, itsemurhaan, vai alkoholismiin.
1. älä poistu asunnostasi ellei ole pakko
2. vältä paikkoja missä paljon ihmisiä
3. vältä katsekontakteja
4. ennakoi kaikki tilanteet ettei paniikki pääse yllättämään
5. syö aamulla maha täyteen että jaksat koko päivän mennä missä on pakko mennä
6. kännissä voit hoitaa sosiaaliset jutut.
7. jos joku kuitenkin yllättää sinut esim katsekontaktilla käännä heti pääsi vaikka tuntuu että lähtee jalat alta ja ajattele jotain muuta.
onko jollain konsteja miten tän "riivauksen" sais kuriin. masentaa ajatus että loppuuko tää psykoosiin, itsemurhaan, vai alkoholismiin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
hei olen 20-vuotias tyttö olen sairastanut paniikkihäiriötä 13-vuotiaasta asti.Olen hakenut apua eri tahoilta olen ollut lastenpsykiatrisella,nuorisopsykiatrilla, hypnoosissa,perheneuvolassa ja päiväsairaalassa. Kannattaa hakea apua ajoissa.Minulla on laaja-alainen paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko.En pysty kulkemaan bussilla ja tavallisten asioiden hoito on hankalaa ja elämä muutenkin.Mutta on myös parempia jaksoja.Vuosia turrutin pahan oloni alkoholiin kun tuntui ettei mistään ole apua.En ole missään koulussa tällä hetkellä pidän välivuotta.Aloitin juuri lääkityksen kolmasviikko menossa eikä vielä auta mutta odotan innolla sitä päivää jolloin toiminta kykyni palaa suht normaaliksi ja voin taas näyttäytyä ihmisten ilmoilla.Tiedän että tämä paniikkihäiriö ei ehkä parane koskaan ja joudun elämään sen tiedon kanssa,se on vaan hyväksyttävä vaikka välillä masentaa ja turhauttaa.Onnea sinulle,kokeile lääkitystä!
Minä kävin Koskiklinikalla, siellä on todella hyviä lääkäreitä, kuuntelee ja kannustaa, lääkereseptin sain sieltä, pystytkö siellä käymään?
Kyllä se niin on, että huono itsetunto on minulla paniikin saanut puhkeamaan, se tuli esiin kun solmut alkoivat aukeamaan..
Minäkin olin sisätiloihin sulkeutuneena, en käynyt kaupassa, mies kävi, en ulkoillut ja lihoin ja olin niin lopussa kun olla voi, mutta, sitten päätin että nyt tämä loppui, ja aloin kohtaamaan pelkoni, pikkuhiljaa ostin kaupasta vähän kerrallaan, aloin liikkumaan, ja laihduttamaan, ja JÄTIN LÄÄKKEET!!
Hain kursseille, ATK-Ajokorttia ja muuta, kohtasin ihmisiä ja tunsin eläväni.
Toivon että saat voimia jatkaa, vaikka tiedän että se on niin vaikeaa, olin joskus aivan pihalla kun juttelin ihmisten kanssa, mutta kun en paennut niin jo helpotti.
Aurinkoa sinulle.
millasen lääkärin luokse kannattaa mennä että sais apua? olen kyllä käyny terveyskeskuksessa, ja terveydenhoitajalla mutta sanottiin vaan että "jos meinaa tulla kohtaus niin ajattele mielessä että sen on pieni laatikko jota vaan kutistat ajatuksen voimalla"... ja lasku 27e.. valuuttaa ei olis paljoo kyl mennä kuuntelemaan tollasta.. kiitos hyvistä neuvoista lääkärille painun heti jos vaan tietäis tampereen seudulla lääkärin joka ottaa potilaan vakavasti. arvauskeskuksiin en enää mene. apua olis saatava vaan nopeasti koska armeijaan meno pelottaa ja työpaikkakin pitäis saada mutta nyt tilanne näyttää mahdottomalta. :'(
Minkäläiset oireet sulla on paniikkihäiriössä? Noiden oireitten perusteella sulla on sosiaalisten tilanteiden kammo. Itsetunnoltani olen hyvin ylimielinen vaikka sairastan paniikki- ja ahdistuneisuushäiriötä sekä sosiaalisten tilanteiden kammo. Ei ne muut ihmiset ole sen kummempia kuin sinäkään. Ole oma itsesi! Paremminkin ala seuraamaan ihmisiä ja katsomaan heidän heikkouksiaan...niin ehkä huomaat jotain. Onko sun pakko mennä armeijaan? Onhan niitä muitakin vaihtoehtoja. Mikä pakko sun olis työkin saada jos valmistut ammattiin niin saat työmarkkinatukea.
yksityisestä lääkärikeskuksesta, joko ihan yleislääkärille tai psykiatrille. Ja onhan mielenterveystoimistokin.
en tiedä minkä ikäinen olet mutta kannattaa kuitenkin ensin mennä psykologille.Jos olet alle 25-vuotias.Käyt vaikka ensin 3kuukautta psykologilla.Psykologi kirjoittaa B-todistuksen kelaa varten ja kirjoitatte hakemuksen Kelan psykoterapiaa varten.Kela kuitenkin korvaa aika suuren osan käynneistäsi itselle jää vain vähän maksettavaksi.Olen itse hakemassa kelan psykoterapiaa.Olen kyllä ollut terapia hoidossa kohta kahdeksan vuotta ja olen kyllästynyt kun psykologit vaihtuu kokoajan.En tie onko tästä mitään hyötyä sulle...
tottakai kaikki neuvot on tarpeen. tyttöystäväni sai tilattua yksityislääkärille ajan tiistaiks ja toivottavasti saan itteeni niskasta kiinni ja pääsen sinne ja toivottavasti myös saan suunki siellä auki, jos vaikka pääsis nauttiin kesästä :)
Paniikkihäiriö ja itsetunto ovat osa ihmisen psyykettä ja sikäli ne molemmat kulkevat varmasti käsi kädessä.
Itse olen sairastanut paniikkihäiriötä viimeiset 4 vuotta ja tapellut sen sarvipään kanssa välillä ihan tosissani.
Sinun nuo metodit on "hieman" vääriä, sanoisimpa jopa että, täysin vääriä.
Tässä myllarille lyhyet ohjeet millä alkuun:
1. Hakeudu lääkärille ja kerro avoimesti ongelmastasi, hän ohjaa sinut todennäköisesti psykiatrin vastaanotolle
2. Lääkitys on tärkeä, se toimii ja helpottaa tosi paljon oireita
3. Taistele aina paniikkihäiriötä vastaan kun olet virkeä ja tunnet että voisit voittaa kohtauksen. Tee pieniä asioita aluksi (juttele tuntemattomalle)
4. Ole avoin paniikkihäiriöstä. Vertaa sitä ensiintymispelkoon, saat niin järjetöntä kuin se on - myötätuntoa ihmisiltä. Tunne on valitettavasti tuttu meille kaikille joistain tilanteista.
5. Älä lykkää enää ainuttakaan asiaa huomiseen, aloita hoito NYT.
Tsemppiä!
Tiesitkö että paniikkihäiriö pakottaa ihmisen kohtaamaan oman itsensä ja kun siitä selviää on tuloksena, ehjempi, vahvempi - minä!