tossa mun toisessa kirjotuksessa on stoori mun parisuhteesta ja nyt tein päätöksen ja päätin sanoo soro noro.tai oikeestaan se oli meijän yhtein päätös...mä oisin vielä halunnut olla miehen kanssa mutta en ois halunnu tällä tavalla kummiskaan jatkaa.entä jos nyt alan katuu päätöstäni?miten mä selviän tästä?olen yrittäny näin ensalkuu miettii mitä se on tehny mulle...ainakaan ei ole enää ongelmaa miehen exästä ja eipähän tarvi ainakaan kestää väkivaltaa...mun kodissa on kaikki meijän riidat tapahtunut..lattiassa klommoja,ovissa nyrkin jälkiä,mun polvi viel pikkusen paskana ja mustelmia ei enää kyllä tulisi.mutta rakastan tätä miestä ihan älyttömästi.olenko tehnyt oikean ratkasun teidän mielestä?entä jos tulen katumaan?miten selviän tästä ero prosessista?tunnen itseni yksinäiseksi ja hylätyksi.kotona ahistaa olla kun siellä just nää jutut on tapahtunu.tuntuu siltä ettei mulle ole suotu "elämäni"miestä.luulin että hän se olisi ollut mutta ei!mäki olen kyllä käyttäytynyt tosi huonosti ja ollut ajattelematon ja mä varmaan olen saanut tän aikaankin mun mustasukkasuudella.kaikki lähti miehen exästä ja tuli muita ongelmii ja sitten väkivalta.mies oli minulle tosi hyvä.ihana.rakas,huomaavainen,luotettava ja kaikkee mahollista mutta näitten ongelmien myötä sen pää on seonnu ja väittää ettei se "tunne"enää itteensä.että ei mies ole yksin syypää kaikkeen vaan yhtälailla minäkin.yhessä me pilattiin tää.kauheeta olla yksin.löydänkö koskaan sopivaa ja pidempi aikaista miestä?ihan kun mulle ei olis luotu semmosta.mua ahistaa kaikista eniten olla kotona...yöt on hirveitä.koirani on myös esteenä sillä tavalla että joudun myös siellä olee.miten te olette selvinny erosta?kauan kesti toipuu?yrittäkää pliis kannustaa mua että tein oikean ratkasun että en tule katumaan päätöstäni.nyt tarvisin jotain varmistusta tähän.auttakaa mua!kiitos etukäteen.mielipiteitä tulemaan,mieluiten asiallisia.en jaksais nyt mitään "ylimäärästä".kannustusta kaipaisin kanssa.kiitos!
ero
tiiu
3622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sama kun edelliseen kirjotukseesi. Ehdotin että jättäsitte suhteen, mikä selvästi aiheuttaa enemmän henkisiä ja fyysisiä tuhoja ainakin sulle kun mikä on normaalia. Oikeesti, oon ite ollu monessa hankalassa suhteessa just oman mustasukkasuuteni ja oikkuiluni takia, muttei koskaan oo tarvinnu laskea mustelmia, vaikka osasin olla tosi paska, kakara ja epäreilu. Väkivalta vaan ei kuulu mihinkään ihmissuhteeseen, koska se on myös henkistä pahoinpitelyä. Jos joku haluaa satuttaa sua, se ei voi oikeesti osata rakastaa sua ansaitusti. Yleensä väkivalta alkaakin just noin, että ensin ollaan tosi ihania ja sitten ongelmien myötä saadaan hyvä syy "seota", riepotellakin vähän. Siis nainen muka ajaa siihen. Tottakai nainen ajaakin siihen, muttei yksin, onhan kyseessä pariskunta.
Vaikuttaa siltä että sun on vaikeaa olla ennemmin yksin kun tämän tietyn miehen kanssa. Oot riippuvainen siitä kun huumeesta, koska se hetki kun sovitte riidat on niin huumaava ja voit rakastua uudestaan, kunnes tulee uusi isku ja riita. Olin itekkin tämmösessä riitely suhteessa 2 v. Mieti nyt ite hetki itekses ennenkun teet päätöksen palata suhteeseen (koska sen hyvin luultavasti tulet tekemään vielä usein) että onko sun tulevaisuus tosiaan tämmösen miehen kanssa, ketä muka tarvitset niin, mutta kuka purkaa ongelmanne voimalla johon sulla ei oo mahiksia vastata. Jotkut naisetitseasiassa nauttii pahoinpitelysitä mieheltään ja ajaa tilanteen tahallaan tähän, koska sitten saa olla heikko ja syyllistää miestä myöhemmin, mihin sen on pakko anella anteeksiantoa ja tuntea syyllisyyttä. Toivon ettet oo tämmönen tapaus, koska sillon et löydä onnellista parisuhdetta koskaan. Voithan palata tähän paskaan suhteeseen, mutta suosittelen että yrität kaikin voimin huomiseen asti, vain yhden yön yli, ja teet saman päätöksen jatkaa huomennakin. Anna tälle jutulle vaikka 2 viikkoa aikaa ja sitten voitte vaikka jutella esim ammattiauttajasta mustasukkasuuden ja väkivallan poistamiseksi. Tämä siis jos tämä mies on tosiaan elämäsi arvoinen.
en ole palaamassa takasin miehen kanssa.enkä kyllä nauti siitä että se riepotteli mua,en tehny sitä tahalleni...päin vastoin,mä itkin ja rukoilin,anelin että älä riepottele mua,että mua pelottaa.se vaa sano aina turpa kiinni,tätä oot halunnu ja tähän oot pyrkiny.siis en usko että olen riippuvainen miehestä(voi kyllä pitää paikkaansakkin että ole)tarkotin vaan että nää muutamat päivät on tuskallisia,että tarttisin jonkun jolla olisi aikaa kuunella mua.sama juttu ollut edellisissäkin suhteissa.osaan olla yksin ja enkä varmastikkaan halua ihan heti ryhtyy parisuhteesee.mutta virheistä oppii ja näillä eväillä eteen päin.onneksi mulla on sisko jolle on helppo puhua.on kyllä kieltämättä helpottunukkin olo.kun on tottunut elää toisenkanssa ja yhtäkkii olet yksin tulee orpo olo.pakkasin eilen sen kamoja,ei itkettänyt ollenkaan johtu varmaanki siitä etten vielä tajunnu että tää on loppu...tänää on muutama kyynel tullu kun on tajunnu tilanteen.olen kieltämättä aika vahva ihminen loppupeleissä että uskon et selviin tästä ja aika parantaa haavat.miehiä tulee ja menee.miehiä on kun kaloja meressä...vai miten se sanonta meni.palaan myöhemmin astialle.kiitos sulle hirveesti...oot helmi.
sulla on joku jolle puhua. Vaikutat järkelvältä asian suhteen, joten jatka samaan malliin. Selvästi ansaitset parempaa, kunhan annat aikaa itelles päästä surun yli ensin. Jaksuja ja hauskaa sinkkukevättä : )