Tervehdys kaikille! Kerron heti näin alkuun, mahdollisimman lyhyesti että mahdollisimman monet jaksaisivat lukea tämän loppuun. Minulla ei ole ennen näin tapahtunut, en tiedä mitä tämä on, ehkä rakkautta? Ehkä? En ole itse aiemmin tälläiseen uskonut, ja olen tuntuu että seison jossain kaukana kaikesta, odottaen vain sitä yhtä vastausta. Haluan tietää sen asian, tuleeko meistä joskus jotain. Me olemme hyvin samanlaisia, arvostan häntä paljon. Tekisin mitä vain hänen vuokseen. Jos menettäisin hänet, en tiedä mitä tekisin. Varmaan vaipuisin syvään masennukseen jälleen. Hän on antanut minulle voimaa, ja piristystä elämään. Hänen takiaan olen iloisempi ja itsetuntoni on hieman kohonnut. Meillä on paljon yhteistä, yllättävän paljon. Mutta silti pelkään, että hän hylkää minut jostain syystä..
Olen kirjoitellut tänne ennenkin, saanut kauniita vastauksia joiden ansiosta hymy on tullut huulilleni. Monet ovat sanoneet että olen jotenkin ainutlaatuinen, ja että minunlaisiani on harvassa. En tiedä onko se totta, mutta kerron vain siltä miltä minusta tuntuu. Täällä on paljon hyväsydämmisiä ihmisiä, yllättävän paljon. Miksi he sitten ovat yksin? Ei heidän kuuluisi olla yksin, he ansaitsevat saada rakkautta ja hellyyttä, ja luottamusta. He ansaitsevat saada sen elämänkumppanin jolle voi purkaa mieltään silloin kun siltä tuntuu. He eivät saisi olla yksin suremassa, kun tarvitsee rakkautta, sitä on silloin saatava. Tätä mieltä minä olen.
No mutta aloitanpa nyt tästä itse ongelmastani, ettei ihan kokonaan unohdu. Tapasin hänet eräällä palstalla, kirjoittilimme sähköpostia päivittäin, monta viestiä päivässä. Ajatuksemme eri asioista näytti olevan täsmälleen samanlaiset, olemme kuin kaksi marjaa :) Ainakin minusta tuntuu siltä, en tiedä tuntuuko hänestä samalta. Kirjoittelumme jatkui viikkoja, juttumme alkoi olemaan minulle tärkeämpää kuin mikään muu; odotin vain sitä että hän vastaa minulle sähköpostiin. Vaihdoimme kuvia toisistamme, hän kehui minua komeaksi. Ja on hänkin kaunis, todella kaunis. Sattuu sydämmessä kokoajan, kun pelkään että hän löytää jonkun toisen. Sen takia nukunkin yöni paljon levottovammin, herään usein yöllä ja nousen jo hyvin varhain sängystä, sydämmessä sattuu. Olen nähnyt hänestä paljon uniakin, niin hassulta kun se kuulostaakin. Emme ole koskaan tavanneet, mutta olemme sitäkin suunnitelleet, välimatka on vain pitkä. Minulla ei ole elämässä enää yhtä tärkeää mikään muu kuin hän. Ajattelen häntä kokoajan! Siis aivan kokoajan! Hän on minun unissanikin.
Hänellä on kavereita, moniakin, mutta minulla ei. Hän tietää sen. Hän tietää että elämäni on tyhjä ja tylsä, mutta hänkin kaipaa sitä toista vierelleen, hän kertoi minulle. Hän ei välitä näistä nykyajan teinisuhteista, hän haluaa vakituisen poikaystävän vierelleen, ja hän sanoi että sellaisia on vaikea löytää. Näin nuorena. Minä ajattelen samoin, ja voisin kuvitella jo nyt eläväni hänen kanssaan koko loppuelämän, kysymys kuuluukin että haluaisiko hän viettää minun kanssani?
Haluaisin käydä jollain ennustajalla, ja saada varma vastaus. Minulla ei ole mitään, ja jos hänet menettäisin niin varmaan kuolisin. Minulla ei ole koskaan ollut tyttöystävää, johtuen siitä että otan seurustelusuhteet hyvin vakavasti, enkä leiki toisen tunteilla. Jos molemmat rakastuvat, ja haluavat elää toistensa kanssa, niin sitten elävät. Mutta jos haluaa alkaa seurustelemaan vain sen takia, että kaikki muutkin seurustelee eikä välitä muusta kuin tyttö/poikaystävän ulkonäöstä, niin se on turhaa. Tai jostain muusta tuollaisesta pikkuseikasta.
Minä olen aina ollut sitä mieltä, että ei voi rakastua, saatika edes ihastua henkilöön jota ei ole edes tavannut. Ja olen yleensä naurahtanut sellaisille jutuille, mitä täälläkin on ollut. Mutta nyt tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu. Täytämme molemmat tänä vuonna 17 vuotta. Meillä on ollut menneisyyskin hyvin samanlainen. Mitä tässä pitäisi tehdä, tuntuu todella pahalta kun en voi olla varma siitä että haluaako hän minut. Kerrankin kysyin että mitäs olet tänään puuhaillut, hän vastasi että katsonut kuviani :) Hän on niin suloinen. Kiitos jos jaksoitte lukea tänne asti, ja vastauksia ja vinkkejä olisi kiva saada :)
Olen kirjoitellut tänne ennenkin, saanut kauniita vastauksia joiden ansiosta hymy on tullut huulilleni. Monet ovat sanoneet että olen jotenkin ainutlaatuinen, ja että minunlaisiani on harvassa. En tiedä onko se totta, mutta kerron vain siltä miltä minusta tuntuu. Täällä on paljon hyväsydämmisiä ihmisiä, yllättävän paljon. Miksi he sitten ovat yksin? Ei heidän kuuluisi olla yksin, he ansaitsevat saada rakkautta ja hellyyttä, ja luottamusta. He ansaitsevat saada sen elämänkumppanin jolle voi purkaa mieltään silloin kun siltä tuntuu. He eivät saisi olla yksin suremassa, kun tarvitsee rakkautta, sitä on silloin saatava. Tätä mieltä minä olen.
No mutta aloitanpa nyt tästä itse ongelmastani, ettei ihan kokonaan unohdu. Tapasin hänet eräällä palstalla, kirjoittilimme sähköpostia päivittäin, monta viestiä päivässä. Ajatuksemme eri asioista näytti olevan täsmälleen samanlaiset, olemme kuin kaksi marjaa :) Ainakin minusta tuntuu siltä, en tiedä tuntuuko hänestä samalta. Kirjoittelumme jatkui viikkoja, juttumme alkoi olemaan minulle tärkeämpää kuin mikään muu; odotin vain sitä että hän vastaa minulle sähköpostiin. Vaihdoimme kuvia toisistamme, hän kehui minua komeaksi. Ja on hänkin kaunis, todella kaunis. Sattuu sydämmessä kokoajan, kun pelkään että hän löytää jonkun toisen. Sen takia nukunkin yöni paljon levottovammin, herään usein yöllä ja nousen jo hyvin varhain sängystä, sydämmessä sattuu. Olen nähnyt hänestä paljon uniakin, niin hassulta kun se kuulostaakin. Emme ole koskaan tavanneet, mutta olemme sitäkin suunnitelleet, välimatka on vain pitkä. Minulla ei ole elämässä enää yhtä tärkeää mikään muu kuin hän. Ajattelen häntä kokoajan! Siis aivan kokoajan! Hän on minun unissanikin.
Hänellä on kavereita, moniakin, mutta minulla ei. Hän tietää sen. Hän tietää että elämäni on tyhjä ja tylsä, mutta hänkin kaipaa sitä toista vierelleen, hän kertoi minulle. Hän ei välitä näistä nykyajan teinisuhteista, hän haluaa vakituisen poikaystävän vierelleen, ja hän sanoi että sellaisia on vaikea löytää. Näin nuorena. Minä ajattelen samoin, ja voisin kuvitella jo nyt eläväni hänen kanssaan koko loppuelämän, kysymys kuuluukin että haluaisiko hän viettää minun kanssani?
Haluaisin käydä jollain ennustajalla, ja saada varma vastaus. Minulla ei ole mitään, ja jos hänet menettäisin niin varmaan kuolisin. Minulla ei ole koskaan ollut tyttöystävää, johtuen siitä että otan seurustelusuhteet hyvin vakavasti, enkä leiki toisen tunteilla. Jos molemmat rakastuvat, ja haluavat elää toistensa kanssa, niin sitten elävät. Mutta jos haluaa alkaa seurustelemaan vain sen takia, että kaikki muutkin seurustelee eikä välitä muusta kuin tyttö/poikaystävän ulkonäöstä, niin se on turhaa. Tai jostain muusta tuollaisesta pikkuseikasta.
Minä olen aina ollut sitä mieltä, että ei voi rakastua, saatika edes ihastua henkilöön jota ei ole edes tavannut. Ja olen yleensä naurahtanut sellaisille jutuille, mitä täälläkin on ollut. Mutta nyt tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu. Täytämme molemmat tänä vuonna 17 vuotta. Meillä on ollut menneisyyskin hyvin samanlainen. Mitä tässä pitäisi tehdä, tuntuu todella pahalta kun en voi olla varma siitä että haluaako hän minut. Kerrankin kysyin että mitäs olet tänään puuhaillut, hän vastasi että katsonut kuviani :) Hän on niin suloinen. Kiitos jos jaksoitte lukea tänne asti, ja vastauksia ja vinkkejä olisi kiva saada :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mistä päin kirjoittaja "toivoton tapaus" olet? kuulostat aivan eräältä tuttavaltani...
Kerro sä ensin niin tiedän tunnenko sut vai en.
kyllähän se periaatteessa kai on mahdollista rakastua netin kautta... itse olen monesti luullut rakastavani nettituttuja, mutta kyseessä onkin ollut vain todella syvä ihastus. toisaalta, ensirakkauteni tunsin vain puhelimen kautta. näin hänet vain yhden viikon ajan. mutta jo ensimmäinen päivä riitti rakastumiseen, koska olimme jo niin monta kuukautta puhuneet ja tavallaan kuitenkin tunsin hänet, tai ainakin luulin tuntevani.
vähän surullisesti kävi, hän löysi uuden tytön heti kun kähdin pois. samana päivänä :( ei tainnut koskaan itse oikeasti välittää, mutta olin pieni ja tyhmä ja menin ja rakastuin. silloin tajusin mikä on rakkauden ja syvän ihastuksen ero... ja siis meillähän oli välimatkaa n. 700 kilometriä, eli aikas paljon... olin niin nuorikin ettei tullut kyseeseenkään että oisin yksin voinut sinne mennä.
yrittäkää tavata mahdollisimman pian :) yritä puhua hänen kanssaan. tuskin mikään muu auttaa. kenties ensin on parempi tavata, mutta jos senkin jälkeen kiinnostusta riittää niin kannattaa kertoa tunteistasi.
kuinka paljon teillä on välimatkaa?
Moi! Oli kiva kuulla vastaus joltain hieman kokeneemmalta. En itse tosiaan uskonut ennen että näin voisi käydä, mutta jos tosiaan tulee helposti juttuun ja kaikki muutkin menee "nappiin" niin kai sitä voi. Pelkäänkin jatkuvasti että hän löytää jonkun, siis olen hirveä mustis vaikka en edes ole koskaan häntä nähnyt. En ole koskaan tuntenut näin ketään muuta kohtaan. Olen onnistunut tähän mennessä välttelemään seurustelua, ja jotenkin nyt tuntuu että hän on se oikea. Mistä tuo mustasukkaisuus johtuu, sitä en tiedä. Pelkään sitä nimittäin kokoajan, joka päivä.
Välimatkaa meillä on paljon, mutta ei kummiskaan noin paljoa kuin teillä oli. Ehkä puolet siitä. En todellakaan tiedä mitä tekisin jos kuulisin häneltä että hän on alkanut seurustelemaan jonkun toisen kanssa. Mutta kiitos vastauksestasi, toivottavasti vastaat tähänkin jos vain osaat jotenkin.