hei!
Päätin nyt aloittaa keskustelun, jossa kerron minun mielipiteitäni.
tällä palstalla pyörii niin paljon oman egonsa pönkittäjiä, ärsyttäjiä ja muitakin ketkä eivät tälle palstalle kuuluisi. Minkä takia? katkeruutta vai?
Se on mukavaa että ihmiset(äidit ) tulevat kirjoittelemaan tänne erilaisia kantoja meidän asioihin, mutta tarvitseeko sitten näiden muiden tulla arvostelemaan? keskustelusta ei tulisi mitään jos kaikki osapuolet olisivat samaa mieltä.elikkä on hyvä olla erimieltä. mutta mielipide ja kritiikki on eriasia. tottakai ihmisen pitää osata ottaa kritiikkiä vastaan jossain määrin, mutta liika on likaa.
Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja se no ok,mutta sen voisi kirjoittaa ketään ärsyttämättä.
Itse olen 17-vuotias , 7kk pojan äiti. Enkä aijo alkaa kertomaan kuinka hyvä olen, koska minun ei tarvitse.enkä kaipaa kommennteja siitä, kuinka jonkun mielestä olen kakara. koska harva minut täälä tuntee.
ymmärrän "vanhempia" äitejä myös hyvin(hen.koht inhoan tuota jaottelemista nuoret ja vanhat äidit.) siis muita äitejä.jokainen tekee tyylillään, toiset käyvät koulua, käyvät töissä ja saavat lapsia, toiset tekevät lapsia ja sitten jatkavat mihin haluavat.
toiset menevät ennen lasta, toiset kun lapsi on vanhempi. minun kohdallani poikani on 13, kun minä 30. silloin varmaan uskoltaa jo lähteä viihteelle vähän useammin? :)
Ei äiteys ole iästä kiinni, joten KAIKKI ÄIDIT/ ÄITIYTTÄ SUUNITTELEVAT JA RASKAANA OLEVAT.
MIKSI TAPELLA SELLAISESTA ASIASTA, MISSÄ EI OLE KULTAISTA KESKITIETÄ?
kohtele muita ihmisiä, kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan..
hyvää kevään odottelua.
Päätin nyt aloittaa keskustelun, jossa kerron minun mielipiteitäni.
tällä palstalla pyörii niin paljon oman egonsa pönkittäjiä, ärsyttäjiä ja muitakin ketkä eivät tälle palstalle kuuluisi. Minkä takia? katkeruutta vai?
Se on mukavaa että ihmiset(äidit ) tulevat kirjoittelemaan tänne erilaisia kantoja meidän asioihin, mutta tarvitseeko sitten näiden muiden tulla arvostelemaan? keskustelusta ei tulisi mitään jos kaikki osapuolet olisivat samaa mieltä.elikkä on hyvä olla erimieltä. mutta mielipide ja kritiikki on eriasia. tottakai ihmisen pitää osata ottaa kritiikkiä vastaan jossain määrin, mutta liika on likaa.
Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja se no ok,mutta sen voisi kirjoittaa ketään ärsyttämättä.
Itse olen 17-vuotias , 7kk pojan äiti. Enkä aijo alkaa kertomaan kuinka hyvä olen, koska minun ei tarvitse.enkä kaipaa kommennteja siitä, kuinka jonkun mielestä olen kakara. koska harva minut täälä tuntee.
ymmärrän "vanhempia" äitejä myös hyvin(hen.koht inhoan tuota jaottelemista nuoret ja vanhat äidit.) siis muita äitejä.jokainen tekee tyylillään, toiset käyvät koulua, käyvät töissä ja saavat lapsia, toiset tekevät lapsia ja sitten jatkavat mihin haluavat.
toiset menevät ennen lasta, toiset kun lapsi on vanhempi. minun kohdallani poikani on 13, kun minä 30. silloin varmaan uskoltaa jo lähteä viihteelle vähän useammin? :)
Ei äiteys ole iästä kiinni, joten KAIKKI ÄIDIT/ ÄITIYTTÄ SUUNITTELEVAT JA RASKAANA OLEVAT.
MIKSI TAPELLA SELLAISESTA ASIASTA, MISSÄ EI OLE KULTAISTA KESKITIETÄ?
kohtele muita ihmisiä, kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan..
hyvää kevään odottelua.
Vastaukset 22
Vanhimmat
lukea "just juun" tekstit..Kun nyt sun ei sit tarttekkaan todistaa kuin hyvä äiti oot jne..heh heh..
Aina joku ärsyyntyy joka asiasta, ei ole kirjoittajan vika jos lukijalla on huono itsetunto ;)
miksi mun pitäis todistella kenellekkään mitään?
ei sinun, minun tai kenenkään tarvitse todistella kenellekkään mitään, ainakaan näin koneen kautta. säkin voit olla vaikka minkä sortin narkkari... en tiedä? ei mun tarvitsekkaan :) mua ei kiinosta niin pakkomielteisesti toisen elämä.:)
no nii tämä viesti antaa kuvan siitä ettei kaikki alaikäiset ole todellakaan mitään kakaroita.
Tällä nuorella naisella on esimerkiksi erittäin hieno ajattelu maailma.
toivon että viestisi takoo järkeä kaikille idiooteille jotka eivät osaa antaa asioitten olla.
tsemppiä teidän perheelle ja paljon vointeja!
vastailla itse itsellesi :D :D :D
Ei sun tekstissäs ollu mitään mitä täällä ei olis jo kirjotettu..
en vastaillut itselleni.(itseltäni lainaten) mulla ei ole tapana, mikä sulla on vikana( ja jaksaa naurattaa ) :)
ei ehkä ole mitän uutta, mutta tätä mieltä minä olen? onko väärin?
sinä et siis ole oman egon pönkittäjä..
"Aloitan nyt ketjun jossa kerron omia mielipiteitäni" :D ;D
Ei äitiyteen synnytä, siihen kasvetaan.
Äitys ei vaadi:korkeaa koulutusta, kasapäin rahaa, vaan rakkauta, huolenpitoa ja vastuuntuntoa
äitinäolemista ei opi lukemalla.
kukaan ensimmäisen lapsensa saanut ei ole täydellinen äiti heti, mutta ajan kanssa hänestä tulee lapselleen täydellinen.
silti elämänkokemus auttaa lapsen kasvattamisessa..et kai voi kieltää?
en todellakaan voi. mutta minulle riitti se minkä minä olen kokenut. en tarvinnut montaa vuotta hankkiakseni elämänkokemusta
sen kun et ole montaa vuotta elänytkään? Mistä tiedät mitä elämässä voit kokea kun olet elämää noi vähän aikaa elänyt?
Totta, äitiyteen ei synnytä, ja lapsia saadaan jopa ilman koulutusta... ;) Mutta, lapset eivät elä rakkaudella, eikä sillä, että niiden kanssa leikitään. Lapset tarvitsevat myös ruokaa, uusia vaatteita, aikanaan harrastuksia jne... Ja se maksaa. Millä ihmeellä joku 16 vuotias kaikki maksaa?
Okei, mies on sitten ehkä töissä, mut hankalaa on. Tiukkaa tekee useimmissa tapauksissa. Ja baariinhan pääset toki kun lapsi kasvaa, mutta ihmettelen sitäkin, jos haluja on mennä, miksi pitää se lapsi hommata. Oikeasti, jos vanhemmilla menee huonosti, se vaikuttaa myös lapseen. Ja täydellistä äitiä ei ole, eikä tule, mutta jos malttaa muutaman vuoden odottaa, niin se antaa paljon myös sitten kun se nyytti siinä on! Parisuhteen arki on jo nähty, ja elämä uomillaan, joten voimat voi käyttää huoletta pienokaiseen.
en voikaan, raaka fakta.
mutta miksi ei sitä voisi tehdä lapsen kanssa? :)
mutta mulla on ainakin melko rankkoja olleet viimeset 5 vuotta. En olis kyllä jaksanut, jos olis ollut lapsia. Ympärillä kun tapahtuu niin paljon pahaa, vaikka itse olenkin säästynyt paljolta... Ja se ei ole sama asia kokea asioita lapsen kans, kun kokea niitä ennen lapsia. ;)
Itse ainakin oon todella onnellinen että ei ole tullut tuo lapsiasia ajankohtaiseksi. Sillä elämässä sattuu ja tapahtuu. Huomisesta kun ei voi tietää. Ja kyllähän se antaa tukevan pohjan perheen perustamiselle, kun on nähnyt, kokenut ja oppinut sitten vaikka kantapään kautta... ;)
täysin selvä asia, etteivät lapset elä rakkaudella. mutta plussaa sekin on. rahaa sitä nykyään tarvitsee kaikkeen.en ole ikuisuuksiin 17-vuotias. vai?
sitten kuin poikani esim. menee kouluun olen,23-vuotias ja varmasti siinä vaiheessa jo työssä,tai koulussa ainakin. mitä tuolla hait takaa?
mistäs sinä sen tiedät kuinka hyvin me täälä päässä ansaitaa? tuo on juuri sitä mikä pistää karvat pystyy, tuomitaan vaikkei tunneta!
ei meillä mene huonosti,jos sinua nyt kiinostaa.
oletko itse äiti?
nuorilla on tiukkaa. Ja ymmärtäähän sen, jos toisen tuloilla eletään. Et ole ikuisesti 17 vee, mutta se että ikää tulee, ei takaa pakosti työtä.
kerrankin kuin joka sanoo järkeviä mielipiteensä täällä niin heti on taassa joku arvostelemassa ja tuomitsemassa ihmistä ketä ei edes tunne!
Mun mielestä se on lapsellista miks nuo "kaikkitietäväiset" ei koskaan voisi sano edes joskus jotain hyvää meistä nuorista äideistä! millälaila me oltais huonompia äitejä kuin muut? mikä tekee meistä niin hunoja ja että meitä aina vähätellään?
Ja turha vättää yhmistestä jota ei edes tunne että heillä ei ole rahaa ym.kasvattaa lasta, ja mistä tiedätte että minkänäköisia elämänkokemuksia ja näkemyksiä tällä 17v henkilöllä on?! Itsepä tiedän että tämä nuori nainen on nähnyt ja kokenut moni hyviä että huonoja asioita elämässään!
Kukaan ihmisistä ei ole täydellinen, täten ei myöskään äitikään voi olla täydellinen. Lapsen mielestä ehkä, mutta kun ajatellaan, meissä jokaisessa on omat vikamme. Vai voitko väittää vastaan?
Äitiys ei tarvitse korkeakoulutusta taikka kasapäin rahaa. Mutta lapsella pitää olla perustarpeet täytettynä: Ruoka, puhtaus, perusturvallisuus yms.
Mutta totta: lapsi vie rahaa. Hän kasvaa hetkessä ulos vaatteistaan. No tällä hetkellä pojan ruokailuun ei sinäänsä mene rahaa, kun on täysimetyksessä. Mutta, kun lapsi alkaa syömään. Mikäli nyt tulee ongelmia terveydessä, lääkkeet maksaa yms. Rahaa kyllä tarvitsee.
Olet oikeassa ettei rakkautta, huolenpitoa tai vastuuntuntoa äitinä olemisesta opi lukemalla, mutta kyllä mä olen koko raskauden ja nyt pojan elämän ajan lukenut kaikenlaisia vauvakirjoja. Niissä on sellasia pieniä tietoja, joista voi olla apua. Suosittelen! Vaikka sitä ei tosissaan opi kirjoista lukemalla!
kun olet 23vuotias ja hakemassa töitä, katsovat työnantajat työhistoriasi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että helposti ei palkata pienen lapsen äitiä kenellä ei ole takanaan kuin kesätöitä.. Sekin on karu fakta.
Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että minua odottaa sekä työpaikka että opiskelupaikka. Opiskella saan etänä niin paljon kuin pystyn ja osan töissä. Töihin saan mennä sitten kun siltä tuntuu, paikka odottaa. Kaikilla ei ole näin hyviä olosuhteita ja silloin tulisi miettiä kaksi kertaa.. Mielestäni.
Kuinka monella esim. yliopistosta 23-vuotiaana valmistuneella on kummoinenkaan työhistoria?!? No ei monilla. Ja kuitenkin saavat sitten vielä töitä. Ja niin saa tämäkin nuori äiti!
23-vuotias nuori nainen, jolla on 7-vuotias lapsi on työnantajalle sitäpaitsi huomattavasti turvallisempi sijoitus kun akateeminen nainen joka on juuri "lastenteko ikäinen", eli todennäköisesti piakkoin äitiyslomilla jne. Laitonta kyllä, mutta karu totuus!
tämäkin.Sellaiset saa töitä jotka ei heti ole äitiyslomalle jäämässä.Onhan se firman kannalta kannattavampaa niin.
ollan poissa vain lapsen sairastelun takia... :) Ai niin, eiväthän nuorten äitienkään lapset sairastele! Itse en ole akateeminen, enkä koskaan tule olemaankaan, mutta aika monella on jo paikka, missä ollut opiskelun aikana. ( ei varmaan kaikilla, mut näillä onnekkailla jotka tunnen) Mut hei, poissaoloja tulee aina, olit lapsellinen, tai sitten et. Elämästä et voi koskaan tietää.
Kun kysyit mikä tekee nuorista huonompia äitejä... siis itse yllytit.
Nuoruus. Nuoruus on oma erikoinen ikävaiheensa. Siihen kuuluu se, etä kuvitellaan olevansa aikuisia ja tiedetään aikuisia paremmin mitä aikuisuus on. Lapsi tarvii turvallisen ja vakaan äiti suhteen. Nuoruus ei ole turvallista tai vakaata aikaa kenellekään, juuri heikon itsetunnon takia ja oman elämisen hakemisen takia, fyysisen kehittymisen takia, seksuaalisuuden hakemisen, parisuhteessa elämiseen opettelun takia.... Tiedän, että sanot, että ei me tiedetä kirjoittajan elämää. Ei niin, mutta me tiedetään mitä nuoruus on ja me tiedetään, että hän kuuluu siihen ryhmään. Aivan sama jos väitettäisiin jonkun hedelmän olevan appelsiini, ei se sellaiseksi muutu jos se on banaani. Biologisia tosiasioita me emme muuta. Nuori on aikuistuva ihminen, nuori ei ole aikuinen. Nuorella ei ole, eikä pidäkään olla, sellaista kykyä käsittää maailmaa kuten on aikuisella, siitä syystä, että nuorella ei ole käsitystäkään siitä kuinka aikuisena käsitetään asioita, sillä ei ole koskaan ollut siellä.
Noh, eihän se lapsi ole kuin ihan pieni silloin kun äiti on vielä kovin nuori. Pienille lapsille on hyvin tärkeätä kuitenkin turvallisuuden ja vakauden luominen, tätä ei äidin nuoruuden oireet ole parhaita toteuttamaan. Eihän se lapselle haitaksi ole, jos äiti pystyy pahimmat kasvukipunsa tukahduttamaan ja täten tarjoamaan sitä turvallisuutta, jota keskiverto nuori ei pystyisi tekemään. On siis nuoria jotka pystyvät, se ei tarkoita, että he olisivat aikuisempia kuin muut, he vain kykynevät toisiin asioihin kuin muut. Joku osaa tehdä kuperkeikan aikaisemmin kuin muut, mutta kyllä ne oppijat silti vielä lapsia ovat. Jos keskiverto nuori kasvukipuineen laitetaan äidiksi, niin kyllä se on erittäin surkea äiti.
Täällä puhutaan rakkaudesta, rahasta ja vastuuntunnosta. On vastuuntuntoa tehdä lapsi silloinkuin sitä pystyy rakastamaan ja rahastamaan. Nuoren ajatusmaailman erilaisuuden aikuisesta tekee se, että rahalla ei pidetä suurta merkitystä ja sitten sitä pidetään aikuismaisena ajatteluna (Minulla on ylevämmät ajatukset kuin maalliset... Se on totta vie pois jo lapsen elämästä, lapsena oli tarpeet hyvin maallisia, tarvittiin leluja, karkkia jne... Mutta se on vasta nuoruutta, ei aikuisuutta, aikuisena palataan maallisuuteen, nuorena käy se idealismin vaihe). Siinä vaiheessa kun päästään ohi nuoruuden ylikorostuneen tunnehöpinän, (jolla on tärkeä tehtävä valmistaa meitä suuriin aikuisuuden tunteisiin) aletaan se vastuullisuus käsittää hiukan eritavoin. Materiaalisuus korostuu. Sillä vaikka nuorena kuvittelee miten olevansa idealisti ja sitä aikuisuuden parhaillaan olevan, huomaa, että aikuisena (kun on sellainen ikänsäkin puolesta) sitä on vain mukavuuden haluinen ja aatteistaan voi hiukan löysätäkin, jotta elämä lutviutuisi mukavammin.
Näkeehän tuon; nuorilla on hirveät paineet olla hyviä vanhempia; lasta ei viedä hoitoon ja jos viedään podetaan tunnontuskia pitkään. Vanhemmiten on vain mukavaa kun saa lapset välillä ulos huushollista, ei siinä itsetunto kolahda kun huomaa, että haluaisikin olla hetken ilman lapsia. Nuorilla äideillä on hirveä paine; aikuisuuteen kuuluu, että koti kiiltää ja joka päivä on monipuolinen ateria. Vanhemmiten palkataan siivooja tai komennetaan mies siivoomaan ja syödään valmisruokaa enemmän, jos mies ei osallistu tasavuoroin keittiöhommiin. Nuorien paineita lisää koko ajan se mitä täälläkin toitotetaan; Muistakaa nuoret äidit; NUORENA JAKSAA PAREMMIN LAPSEN KANSSA... Älä vahingossakaan väsy, rikot oman illuusiosi siitä, että olet aikuinen täydellinen äiti. Vanhemmiten on onneksi lupakin ottaa rennommin, ei kukaan oletakaan, että enää jaksaisit jatkuvasti lastesi kanssa...
Eli tämä nuoruus olotilana tekee aika mahdottomaksi olla tasapainoinen, vakaa, rentoutunut tai että pystyisit täysin rinnoin nauttimaan olemisestasi äitinä.
Sillä aikuisena, mitä muutakaan tähän osaisi sanoa, kun, että eikö elämän päämäärä ole vain nauttia tästä elämästä joka meillä on? Niin tiedän, minullakin oli joskus ylväitä aatteita, mutta niiden nykyinen toteuttminen tekisi elämästä tällä hetkellä vähemmän nautittavaa ja rasittavampaakin ( siis jos yhä pyrkisin olemaan täydellinen nainen, ekologisti, kasvisyöjä, täydellinen kasvattaja, paras äiti ja jaksaisin vielä huolehtia kiloistanikin tai miehen hyvinvoinnista...)