Eli siis uuden pennun ottoa suunnittelemassa. Kotona nyt vanhus eli 13-vuotias labbis uros ja nyt olis sit tarkotus ottaa toinen koira. Mitä mieltä olette onko huono ajatus ottaa pentu vanhuksen rinnalle kasvamaan? Tuo vanhus tulee kyllä juttuun kaikkien koirien kanssa, mutta tunteeko olonsa syrjäytetyksi, jos tulee uusi koira taloon? Onko kellään kokemusta tälläsestä? Uusi koirakin tulis olemaan uros. Lenkki seuraa pitäis saada, kun ei tuo vanhus oikein enää jaksa lenkkeillä! Muuten vielä pirteä ikäisekseen, kuulo vaan heikentynyt!
Uusi pentu?!
Labbis
6780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siis jos mietittään tuon teirän vanhuksen kannalta niin jos sillä ei ole ollut ennen "kaveria", niin vaikka tulisikin juttuun muiden koirien kanssa saattaa hän tuntea asemansa uhatuksi.. Että minun mielestäni ei välttämättä hyväidea. Toisaalta taas olisihan siitä seuraa mutta pentu kuitenkin saattaisi kiusata tätä vanhusta.
Mutta päätöksen teet sinä, onnea uuden koiran hankintaan:)
13-v labbis osaa kyllä arvostaa uutta perheenjäsentä ja ymmärtää myös hyvin jos toinen on pentu eikä varmasti tunne oloaan uhatuksi jos (ja kun) sille riittävästi annetaan huomiota edelleen osakseen. Ja mikä parasta; siinähän on pennulle hyvä "opettaja" joka näyttää pienestä pitäen miten homma toimii, missä käydään asioilla, kuinka käyttäydytään jne...
Tottakai puhun pennun oton puolesta koska olen itsekin aikeissa hankkia ekan labbiksen seuraksi toisen samanmoisen.Mielestäni se ei ole ratkaiseva tekijä minkä ikäinen vanhempi koira on kun uusi saapuu vaan kysymys on ainoastaan koiran luontesta. Ja tunnetusti labbishan on hyvä luonteinen.
Sinä määräät kotona koiriesi laumajärjestyksen. Eli tässä tapauksessa varmasti niin, että vanhempi koira on pentua ylempänä laumassa. Sinä itse osoitat sen niille. Esim. tervehdit vanhempaa koiraa aina ensin kun tulet kotiin. Jätä pentu huomioimatta ja tervehdit vanhempaa rauhassa, sitten vasta pentua. Vanhempi saa sinulta ruuan ensin. Vanhempi kulkee ovista ensin. Vanhempi saa poistua autosta ensin ym. ym. Pienillä asioilla teet selväksi, että vanhempi on ylempänä. Muista huomioida vanhaa koiraa yhtä paljon kuin pentua ja aina ensin sitä. Vaikeaa varmasti on, mutta näin on ainoa oikea tapa. Järjestä myös vanhemmalle mahdollisuus olla omassa rauhassa silloin kun se haluaa. Eli pentu ei pääse häiritsemään sitä. Onnistuu kyllä ihan hyvin. Tsemppiä pennun kanssa!
Koiraharrastukseni puitteissa minulla on ollut 20 vuoden aikana 15 labradorinnoutajaa joista omaksi on jäänyt kolme. Vanhemman oman labbiksen kaverina on ollut pentuja vauvasta-koulutusikäisiin.
Vanha labbis on todella kovilla kun pentu kasvaa "murrosikään". Vanhuksen fyysiset voimat eivät riitä pentukoira-riiviön rinnalla, ja etenkin lenkillä olen joutunut monta kertaa ottamaan riiviökoiran vanhuksen niskasta pois. (Riippuu tietty pennusta miten antaa periksi ja vanhuksen kunnosta). Itse en enään ota pentua kun vanhus on reilu 10 vuotias. Tällä hetkellä on kotona 11 vuotias ja 1.5 vuotias, ne taas tulevat hyvin juttuun kun pentu on oppinut tavoille.
Älä ota!
Anna sille teidän vanhukselle kaikki aika ja se mitä se tarvii.
Nuori koira vie koko perheen huomion ja vanhus jää sivuun. Odota vähän aikaa, esim. vuosi ennen kuin otat uuden pennun vanhuksen tilalle. Se pentukin tarvistee sen oman ajan jota ei välttämättä ole kun joudut huomioimaan sitä vanhusta. Vanhus on sama kuin lapsi eli vaatii paljon hellyyttä enemmän kuin aikaisemmin. Älä kuvittelekaan, että se pentu antaa sille vanhukselle energiaa, päin vastoin. Arvosta vanhusta ja anna kaikkesi sille, ne rapsutukset, jota pentu tulisi vaatimaan, vaatii tuo vanhus omalla vaatimattomalla tavalla.
Ei se minusta ole kovin hyvä idea. Mutta se voisi kyllä onnistua jos kumpikin koira saa yhtä paljon huomiota. :)