Heippa kaikki ihanaiset eliöiset. mä en osaa sanoa, onko tämä seuraava juttu nyt varsinaisesti ongelma tai mitään, mutta haluaisin tietää miten muut naisiin suuntautujat kokevat oman roolinsa toisten ihmisten parissa, esim ystävien joukossa. omalla kohdalla olen aina persoonaltani ollut se yksi poika toisten joukossa. jo lapsena ajattelutapani poikkesi hyvin voimakkaasti perinteisestä nais/tyttöroolista. minulle oli hyvin turha antaa edes synttärilahjaksi nukkeja tai nalleja, minähän leikin vain pikkuautoilla ja legoilla :) teini-ikään ehdittyäni perinteiset naisten asiat eivät edelleen kiinnostaneet. paras ystäväni tykkäsi kyllä meikata naamaani ja laittaa hiuksiani, mutta kaikella tuolla oli niin paljon enemmän merkitystä hänelle. kasvaessani vanhemmaksi, tuli aika miettiä opintoja, eikä mikään perinteinen naisala tullut kysymykseenkään. miespuolisten ystävieni kanssa olin jo tuolloin muutaman vuoden harrastanut bittiä, eli selvääkin selvempää oli, että kyseisestä harrastuksesta saattaisi tulla ammattini. No nyt on kuitenkin ne opinnot jo taakse jäänyttä elämää, ja päästään varsinaiseen pointtiin, miksi tätä tarinaa tänne kirjoittelen. eli kun oma suuntautuminen kävi jossain opiskelun lomassa selväksi, tuli eteeni valtava ongelma. mä en osaa olla naisten kanssa tekemisissä! en osaa puhua asioista, jotka moisia kiinnostaa. mielestäni tässä pätee juurikin miesten viljelemä; naiset ovat venuksesta ja miehet marsista juttu(sillä edellytyksellä toki, että itse koen itseni enemmän mieheksi kuin naiseksi, mutta vain luonteeltani). Lisäksi on tietysti omakohtaiset kokemukset siitä, miten niin paljon useammin naiset juoruaa toisten asiat ja puukottavat selkään ilman, että siitä pahempia tunnon tuskia kannetaan. en nyt sano, että jokainen naisolio moista harrastaisi, mutta itse liian moniin sellaisiin olen törmännyt, samaa vahvistavat homoystäväni, jotka taas vastaavasti ovat naisvaltaisilla aloilla töissä ja sikäli omaavat melko hyvän käsityksen ainakin omista piireistään.
Mutta lopulta, kaikesta ennakkoluuloisuudestani ja peloistani huolimatta haluaisin kuitenkin löytää mahdollisen tulevan elämänkumppanini joskus, eikä asiaa yhtään auta se, etten millään ymmärrä naisia tai ehkä ymmärrän, mutta epäluuloisena vain jään ihmettelemään, jos mukava tyttö tulee esittäytymään ja ilmoittamaan, että aikaa olisi kiva kuluttaa yhdessä. no, lähdinpä ainakin tuossa jonkun aikaa takaperin harrastamaan tanssia kurssille, jossa harrastajat näyttävät koostuvan pelkästään naisista(ja vieläpä kauniista sellaisista:). ehkäpä se tästä..
Mutta lopulta, kaikesta ennakkoluuloisuudestani ja peloistani huolimatta haluaisin kuitenkin löytää mahdollisen tulevan elämänkumppanini joskus, eikä asiaa yhtään auta se, etten millään ymmärrä naisia tai ehkä ymmärrän, mutta epäluuloisena vain jään ihmettelemään, jos mukava tyttö tulee esittäytymään ja ilmoittamaan, että aikaa olisi kiva kuluttaa yhdessä. no, lähdinpä ainakin tuossa jonkun aikaa takaperin harrastamaan tanssia kurssille, jossa harrastajat näyttävät koostuvan pelkästään naisista(ja vieläpä kauniista sellaisista:). ehkäpä se tästä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä naisen kun naisen kanssa löytää ainakin ajan myötä yhteisiä puheenaiheita. Ja voihan sitä jutella vaikka mistä yleispätevästä muutenkin(suhteen alussa meinaan) eikä vain ns naistenjutuista.
Ei se miun vaimokkeeni ikinä ymmärrä mitään ku minä innoissani selitän vaikkapa jotain mikroantureista mutta kyllä se kuuntelee, sehän se tärkeintä on.:)
Mutta täytynee myöntää että mitä minä olen noita muita naisia elämässäni kohdannut niin osan kanssa ei yhteistä aaltopituutta löydy ja osa on tosiaan kieroja. varsinkin työelämässä. Mutta mutta, kyllä niitä mainioita otuksiakin löytyy paljon.
Mitä sie tarkoitat tuolla harrastaa bittiä? Empä ole moista kuullut kenenkään sanovan täällä savossa.
nimimerk. kunnon insinööri löytää elämänkumppaninsa netistä
Olen itsekin harrastanut ja tehnyt töitä ns. miehisillä aloilla, vaikka en ole kyllä koskaan sitä nais/tyttöroolista poikkeavana pitänyt. Asenteisiini on varmasti vaikuttanut se, ettei kotonani koskaan ole korostettu, että tämä on nyt tyttöjen juttu ja tätä et voi tehdä, koska se on poikien juttu. Sen takia en katso maailmaa roolilasien läpi. Ei tunnu kovinkaan tasa-arvoiselta asenteelta.
Ei minullakaan ole puhuttavaa naisten kanssa, jotka puhuvat pelkästään meikeistä tai miesten kanssa, jotka puhuvat pelkästään moottoriöljyistä. Toisaalta en myöskään aina jaksa kuunnella naisia, jotka vaahtoavat alati uudesta autostaan ja sen erikoisvanteista tai miehiä, jotka rakastavat shoppailua ja burberryn metsästystä. Yritän tällä sanoa, että riippuu ihan PERSOONASTA, kenen kanssa tulee juttuun. Ei kait sitä kaikkien kanssa tarvi juttuun tullakaan, että lesbo voi olla ja kumppanin löytää. Minä ainakin olen onnellisesti naimisissa naisen kanssa.
Ja vielä noista miesvaltaisista aloista. Yhtälailla siellä paskaa puhutaan ja selkään puukotetaan kuin naisvaltaisilla aloilla. Molemmat nähneenä pistän siitä pääni pantiksi.
Ennakkoluulot ja roolijaot roskakoriin niin elämä alkaa hymyillä kumppaninmetsästyksessäkin. Ja muutenkin terveellistä tror jag. :)
sama juttu.. En vaan tiedä miten olla edes kaveri mistä puhua jne.