Kertoisiko joku kokemuksiaan hetero-suhteessa elämisestä. Siis joku sellainen, joka villissä nuoruudessaan on kokeillut myös omaa sukupuoltansa.
Minulla on ollut yhdenillanjuttuja sekä miesten, että naisten kanssa. Aina olen ihastunut naisiin, mutta miehiin tunnen vain fyysistä vetoa. Joskus on ollut vaiheita, että katselen pelkästään miehiä ja toisinaan fantasioin naisista.
Nyt olen seurustellut jo pitkään naisen kanssa. En ole ikinä ennen ollut parisuhteessa, enkä oikeastaan enää uskonut rakkauteen, ennen kuin tapasimme. Sitten se olikin menoa ja sillä tiellä ollaan. Rakastan häntä, enkä millään voisi kuvitella ikinä pettäväni rakastani. Välillä olen kuitenkin huolissani siitä, että jos nuo miehiin kohdistuvat fantasiani nousevat joskus esiin liikaa, siis, josko sittenkin olen vain huijannut itseni hetero-suhteeseen.
Edelleen vilkuilen toisinaan myös miehiä ja olen oikeastaan hyväksynyt tuon bi-seksuaalisuuteni. En siis kiellä sitä, että kiihotun molemmista, mutta joskus tunnen syyllisyyttä vaikka tyttöystäväni tietääkin menneisyydestäni ja ne asiat on aikalailla puhuttu läpi.
Kiihottuuko muista, vaikka olisi kuinka rakastunut. Onko mahdollista elää yhdessä koko loppuelämä naisen kanssa vaikka olisi bi-seksuaali ja katselisi silloin tällöin hyvä-kroppaisia urheilijoita silläsilmällä tv:stä. Onko tämä yleistä. Kertokaa parisuhteessa elävät miehet, joilla on jo useampien vuosien kokemus takana.
Minulla on ollut yhdenillanjuttuja sekä miesten, että naisten kanssa. Aina olen ihastunut naisiin, mutta miehiin tunnen vain fyysistä vetoa. Joskus on ollut vaiheita, että katselen pelkästään miehiä ja toisinaan fantasioin naisista.
Nyt olen seurustellut jo pitkään naisen kanssa. En ole ikinä ennen ollut parisuhteessa, enkä oikeastaan enää uskonut rakkauteen, ennen kuin tapasimme. Sitten se olikin menoa ja sillä tiellä ollaan. Rakastan häntä, enkä millään voisi kuvitella ikinä pettäväni rakastani. Välillä olen kuitenkin huolissani siitä, että jos nuo miehiin kohdistuvat fantasiani nousevat joskus esiin liikaa, siis, josko sittenkin olen vain huijannut itseni hetero-suhteeseen.
Edelleen vilkuilen toisinaan myös miehiä ja olen oikeastaan hyväksynyt tuon bi-seksuaalisuuteni. En siis kiellä sitä, että kiihotun molemmista, mutta joskus tunnen syyllisyyttä vaikka tyttöystäväni tietääkin menneisyydestäni ja ne asiat on aikalailla puhuttu läpi.
Kiihottuuko muista, vaikka olisi kuinka rakastunut. Onko mahdollista elää yhdessä koko loppuelämä naisen kanssa vaikka olisi bi-seksuaali ja katselisi silloin tällöin hyvä-kroppaisia urheilijoita silläsilmällä tv:stä. Onko tämä yleistä. Kertokaa parisuhteessa elävät miehet, joilla on jo useampien vuosien kokemus takana.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No vaimothan ne tykkäisivät ettemme muita vilkuilisikaan, mutta miehet ovat miehiä. Miehillä näköhermot kulkevat aivoihin kivesten kautta ja se on lääketieteellinen fakta. Himoita saa muita niin kauan kuin ei tee mitään sen eteen. Sitä alkaa tuntea tiettyä ylpeyttä passiivisuudestaan. Vaimolle siitä ei kannata puhua halaistua sanaa kehuja odotellen, sillä palautteena on vain haukkuja. Jokainen vilkaisu muihin on verinen loukkaus omaa vaimoa kohtaan.
Miksei bi voisi elää suhteessa siinä kuin heterokin?? Kyllähän varmasti heteromies vilkuilee muita naisia jossain vaiheessa pitkässä suhteessa, sinä sitten varmaan toisia miehiä? Big deal?
Mielestäni sun pitää tietoisesti valita se nainen, jos siinä aiot jatkaa eikä jatkaa arvuuttelua. Joskus nuorena luulin et voisin olla miehen kanssa ja kokeilinkin mutta ei se oo tarkotettu niin. Vaan naisen kanssa oon kokonainen. Kaikilla on kaikenlaisia fyysisiä himoja, mutta niitä ei yhtään pidä ruokkia. Ellei haluu elää irtosuhteissa. Ihmiset voi tasitella vaik selibaatissakin, niin todellakin voi karsia sellasii himoja, jotka loukkaa lähellä olevaa. Aluksi pelkäsin samaa kun säkin, sitten lopetin vilkuilun ja keskitin sen energian siihen naiseen ketä rakastan. Jos sua ei huvita vilkuilla sitä niin anna olla. Älä pidä naista itelläs jos et sitä pysty pitämään. Siihen pitää sitoutua. Kaikkien, oli kokemuksii tai ajatuksia samasta sukupuolesta tai ei. Mä oon ollu tosi tosi onnellinen täydellisen naisen kans kohta 10vuotta, enkä mieti mennyttäni enää lainkaan. Se on ollu täysin tietonen valinta, ja on se vaatinu juttui, mutta kyllä naisen ja miehen välinen syvä rakkaus ansaitsee sen. Ja paljon enemmän.
Kiitos kaikille! Huojentavia ja rohkaisevia vastauksia. Etenkin "poltsis" antoi uskoa, että menneistä voi päästä yli.
Noin minä olen sen itsekin ajatellut, että tottakai se on valinta ja päätös ja tahto ja rakkaus, jotka parisuhteessa yhdistyy.
Tällaisista asioista on niin vaikea alkaa kenenkään kaverin kanssa juttelemaan ja sitten sitä luulee olevansa ainoa ihminen maan päällä, joka outouksiensa kanssa painiskelee.
Kiitos paljon kaikille jo tähän mennessä tulleista hyvistä kommenteista!
mä pohdin noita juttuja tosi kauan sitte. Nyt elän onnellisessa avioliitossa toistakymmenettä vuotta. Se on ihan ok pohtia ja ehkä kokeillaki, mut sitte täytyy kai rauhottua - jos siin haluu pysyä. Mä ite koen, ärsyyntykää tai älkää, parantuneeni biseksuaalisuudesta. Nykyään rakastn haluan ja fantasioin vaan vaimoani ja oon maailman onnellisin kolmen kultavesselin isä. Jos se on elämän tärkein juttu niin se kestää. Unoha miehet ja parannu.
JA puhu sen tytön kans. Älä jätä ulkopuolelle. Ja tietämättömäks.
EI HOMOUS OO MIKÄÄN VITUN SAIRAUS JOSTA PARANNUTAAN. ÄÄLIÖÄ.
Niin. Tiedän ettei ajattelutapaani suvaita juurikaan siellä missä sitä suvaitsevaisuutta paljo peräänkuulutetaan..Mä en väittäny et sairaus, mutta oma elämänlaatu PARANI ja paljon kun sain vierelle naisen ja pääsin pinnallisista fyysisistä ajatuksista. Nyt olen kokonainen ja rakastettu. Toivon sitä kaikille. Esitin mielipiteen (anteeks siitä ja jääköön viimeseks) ja meen takuuseen, et tää elämä on paljo parempi kun se jonka olisin voinu valita. tää on tarkotettu
Eksyin tähän kirjoitukseen toiselle sivulle laitetun linkin perusteella. Vaikken mies olekaan, katson voivani antaa oman kokemukseni... =)
Olen itse bi-nainen ja elän onnellisessa heterosuhteessa. En ole koskaan varsinaisesti harrastanut seksiä naisen kanssa, kokeilut ovat jääneet suutelun ja kevyen hyväilyn asteelle. Aloimme mieheni kanssa seurustella sen verran nuorina, etten ehtinyt 'kokeilemaan' seksiä naisen kanssa.
Sitten kysymykseesi:
Mielestäni homo- tai heterosuhteella ei ole mitään eroa: ei sukupuoli muuta parisuhteeseen sitoutuneisuutta tai parisuhteen ulkopuolisten ihmisten kokemista himottaviksi.
Itse ihastun helposti ja saatan hyvinkin fantasioida jostakusta muusta kuin puolisostani. Viimeisin ihastukseni on ju-jutsu treenejäni vetävä sempai - nainen... =)
Parisuhteeseen kuitenkin kuuluu uskollisuus (ainakin meillä...) enkä todellakaan aio pettää miestäni ja vaarantaa suhdettamme jonkin ihastuksen tai pelkän himon takia. Sillä, onko himon kohteeni nainen tai mies, ei ole mitään merkitystä.