Perheessämme on pieni vauva. Onko kenelläkään kokemusta voiko kissa olla vauvalle vaarallinen.
Tarkoitan, että esim. vierailun aikana kylässä voiko kissa käydä vauvan kimppuun.
Olen kuullut tapauksesta, että kissa on mennyt lasten vaunuihin ja raapinut vauvan kasvoja ja silmiä.
Luin myös tapauksesta, että kissa oli kaatanut ulkona lasten vaunut. Onneksi vanhemmat olivat huomanneet.
Ymmärrän, että kissa saattaa olla arvaamaton.
Tarkoitan, että esim. vierailun aikana kylässä voiko kissa käydä vauvan kimppuun.
Olen kuullut tapauksesta, että kissa on mennyt lasten vaunuihin ja raapinut vauvan kasvoja ja silmiä.
Luin myös tapauksesta, että kissa oli kaatanut ulkona lasten vaunut. Onneksi vanhemmat olivat huomanneet.
Ymmärrän, että kissa saattaa olla arvaamaton.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itselläni on kolme kissaa. Vanhin narttu halusi alusta saakka tulla samaan syliin vauvan kanssa.
Kissa kesti (ja kestää vieläkin tytön ollessa 1½v) kärsivällisesti kaiken vauvalta.
Kaksi muuta kissaa ovat välinpitämättömämpiä, mutta eivät mitenkään uhkaa eikä pelkää lasta.
Noista kahdesta nuoremmasta toinen sai kesäkuussa pentueen, tyttö sai rauhassa "paijata" myös niitä, edes kuurosokeiden pikkukisujen repiminen tissiltä ei hermostuttanut kissaäitiä. Emo ei pitänyt oman perheen lasta uhkana.
Sen sijaan sama emo puolusti pentujaan kaikilta muilta, kävi jopa vaarallisesti erään kissalle vähemmän tutun tytön naamaan kiinni (terkkarireissuhan siitä tuli).
Nämä ovat siis vain omia kokemuksiani omien kissojeni ja oman vaavini kanssa. Muilla voipi olla hyvinkin erilaiset kokemukset.
että kissat tykkää maata lämpösessä paikassa, niinku auton konepellillä tms. Kissa on siis vaarallinen, jos se pääsee ulkona nukkuvan lapsen lämpöiseen koriin. Pieni vauva ei osaa työntää kissaa pois ja kissa voi tukahduttaa lapsen ihan vain nukkumalla " lämpöisessä pesässään"
Kissat myöskin pelkäävät huutavaa ja huitovaa vauvaa. Itselläni on kolme lapsta, ja ensimmäisen lapsen syntyessä kissoja oli neljä. Yksikään kissoistani ei ole ikinä mennyt lähellekkään vauvan koppaa tai sänkyä. Jonkin matkan päästä on vahdittu, ja kun vauva on alkanut parkumaan, niin kissat ovat kipinkapin juosseet karkuun. Yksi kissoistani vahti vauvaa niinkuin koira, ja juoksi aina ilmoittamaan minulle jos jokin oli hätänä.
Minulla oli aiemmin kissa ja se luonnollisesti tykkäsi tunkea lämpimään sänkyyn ja lähelle. Kerran se asettui makaamaan rintani päälle niin, että se osittain peitti suun ja nenän eli jos olisin ollut avuton lapsi, en olisi pystynyt puolustautumaan vaan olisin tukehtunut. Tuolloin itselleni selvisi, että kannattaa todella pitää silmällä, ettei mitään vastaavaa pääse tapahtumaan lapsen kanssa. Kissa voi siis tahtomattaan tukehduttaa lapsen esimerkiksi ulkona etsiessään lämmintä paikkaa vaunuista ja läheltä lapsen hengitystä.
Tervetuloa meidän vauva&kissa-perheellisten piiriin. :)
Meilläkin on leikattu kolli, joka suhtautuu kyllä vaaviin ihan hyvin. Pinnasänkyyn tai sitteriin kissa ei pyri - edelliseen ainakaan silloin, jos vauva siellä on.
Muutoinkin pelkäsi aluksi huutoa, mutta nyt suurin kammo kissalla lienee ne tavattomasti viuhtovat vaavin kädet. :)
Suurin ongelma onkin se, ettei vauvataloudessa tahdo löytyä aikaa tuolle ensimmäiselle vauvallemme, siis sille karvaiselle. Joskus iso pyörä alkaa heittää ja katti koettaa leikkiä vauvan kanssa, mutta siitä tekee vahtiva silmä (minä tai puolisoni) heti lopun. Vähäiseksi se tässä kolmen kuukauden aikana on jäänytkin hyvän tarkkailun takia.
Kissa on arvaamaton eläin, joten meilläkin edelleen vältetään tilanteita, joissa lapsi ja kissa olisivat samassa huoneessa ilman jompaakumpaa meistä. Mutta mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä paremmin katti tuntuu ymmärtävän, että pienokainen on ihminen ja näin ollen arvoasteikossa kissaa ylempänä.
Tämä on minun kokemukseni.
eläin on eläin ja siksi arvaamaton vaikka olisi vaikka minkälainen yleensä niin kun vauvakin on arvaamaton niin siinä on liikaa muuttujia meikäläiselle..
Itse suhtaudún eläimeen ja lapseen aina sen pahimman kaavan mukaan. Huolellisuudesta ja varomisesta ei ole haittaa eikä välttämättä näkyvää hyötyä, mutta huolettomuudesta voi olla julmia seurauksia..
Tuttavapiirissä tapahtunutta; kissa makaa vauvan kasvojen edessä, kissa makaa vauvan päällä, kissa leikkii vauvan kanss kuten aikuisen käden vaikka vauvalla paniikki päällä, kissa mustasukkainen äidille ja käy kimppuun... mitään ei ole pahasti sattunut, mutta se on ollut enemmän tuuria kuin taitoa ajoittain. Nyt kaikki suhtautuvat kissaan mahdollisena riskinä eli vauvan makuupaikka suojataan jne. ei se ole kissan vika vaan omistajan jos jotain sattuu.
Koiran kanssa olsiin myös todella huolellinen monella tavalla, mutta eläimenä eroaa aikalailla käytökseltään..
"kissa leikkii vauvan kanss kuten aikuisen käden vaikka vauvalla paniikki päällä"
Tämä pisti silmään... Eikö jo järki sano, ettei kissaa pidä leikittää kädellään, ei kissalle opeteta että käsi on leikkikalu. Tokihan kissa haluaa leikkiä lapsen kanssa samoin kuin sitä on leikitetty aikuisen kädellä.
Meille on tulossa vauva neljän kissan ja yhden koiran perheeseen. Ei ole tullut mieleenkään, että siinä olisi mitään ongelmaa. Kissa ei PÄÄSE vauvan päälle nukkumaan, kun pinnasänkyyn ja vaunuihin hankkii kissaverkon. Ja muutenkin kun pitää lapsen koko ajan näköetäisyydellä. Hyvin simppeleillä varotoimilla siis pystyy ihmis- ja eläinlapset saman katon alla temmeltämään.
Yksinkertainen keino on myös pitää makuuhuoneen ovi kiinni, kissoilla ei ole sinne asiaa, eikä tarvitse vahtia meneekö kissa lapsen sänkyyn.
Kuinka monta sellaista tapausta muuten on sattunut, että kissa tappaa lapsen nukkumalla lapsen naaman päällä? Tuntuu aika oudolle, että kissa valitsee nukkumapaikakseen jonkun naaman..
"...Tuntuu aika oudolle, että kissa valitsee nukkumapaikakseen jonkun naaman.."
Siinä on kyse vain siitä, että kissa hakee lämmintä paikkaa ja hengityshän on lämmin.
Kyllä vauvakin osaa rimpuilla, jos jokin estää hengityksen. En pysty kuvittelemaan sellaista kissaa, joka kaikesta huitomisesta huolimatta tyynesti pysyy paikoillaan. Itse en ole koskaan pelännyt omien kissojeni tekevän lapsilleni mitään, eivätkä ole tehneetkään. Tunnen kissani niin hyvin, ja olen luottanut sataprosenttisesti. Edes raapaisua ei ole koskaan tullut. Kissat ovat ymmärtäneet, että nämä ovat minun pentujani. Niin, siis minulla on ollut vain naaraskissoja, joilla on ollut omiakin pentuja.
Itse pistän mieluummin sen verkon pinnasänkyyn, kuin ovea kiinni - ihan vaan sen takia että tykkään pitää ovet auki ja mielestäni lemmikeillämme on oikeus olla ympäri asuntoa, myös lapsen huoneessa.
... mutta ei kummastakaan ole ollut mitään haittaa lapsille. Toisaalta kaikki kissat eivät ole samanlaisia. Olen kuullut, että jos kissan antaa tutustua ensin lapseen niin silloin eivät yleensä tee mitään. Meillä kissat tutustui poikiin niin, että kun tulin laitokselta laitoin vauvan heti kynnyksen yli päästyäni lattialle ja he kävivät moikkaamassa. Näin vältyttiin, uskoisin ainakin, monelta vaikeudelta.
Tuosta raatelu jutusta en olekkaan kuullut, mutta olen kuullu lapsen tukehtuneen sen takia, että kissa on hypännyt sänkyyn tai vaunuihin ja käynyt makaamaan lapsen naaman päälle (lämmin hengitys).