Luonnonsuojelu on nykyään muuttunut kaupunkilaisesteetikkojen haaveilemaksi pastoraali-idylliksi. Pyritään suojelemaan laidunmaisemia, pensoittumattomia rantamaisemia j.n.e. Ei anneta luonnon muovautua sellaiseksi, miksi se kehittyisi kun ihmistoiminnan vaikutus lakkaa. Jos karjanlaidunnus on Suomessa vähentynyt ja entiset laidunmaat kasvavat umpeen, niin entä sitten? Se on luonnon omaa kehitystä. Monet luonnonsuojelijoina itseään pitävät haluaisivat, että maisemat olisivat edelleen kuin vanhoissa suomalaisissa elokuvissa, joissa aurinko paistoi, karja käyskenteli niityillä ja ihmiset elivät onnellisina kyläyhteisössään. Ei millään voida antaa luonnon muovautua sellaiseksi miksi se ilman ihmistoimintaa muuttuisi. Myös suorastaan maaninen liito-oravan suojelu on mennyt jo naurettavuuden tuolle puolen. Liito-oravia on Suomessa kymmeniätuhansia ja ne elävät Suomessa levinneisyytensä äärimmäisellä luoteisrajalla. Kyllä niirä riittää Suomessa, ja Suomesta itään ja kaakkoon niitä löytyy pilvin pimein. Valkoselkätikan suojelu on samanlainen hullutus. Läntisimmät valkoselkätikat asuvat Suomessa kaskenpolttokauden jälkeen syntyneissä vanhoissa koivikoissa, mutta Suomesta itään 3000 km:ä löytyy kyllä valkoselkätikkoja laskematon määrä. Joku tolkku suojeluunkin; se ei saisi olla vain kaupunkilaisten viihdykkeeksi luotu järjestelmä ja heidän kyseenalaista kauneudentajuaan puoltava systeemi, vaan luontoa on suojeltava sellaisena millaisena se on ja millaiseksi se kehittyy.
Ihmistä varten?
Puolanirlantilainen
11920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mutta kannattanee muistaa, että suuri osa ihmisten negatiivisista asioista luonnonsuojelua kohtaan johtuu siitä, miten asiat ihmisille kerrotaan.
Esim. valkoselkätikkasota lähti käyntiin täysin väärästä lähestymistavasta. Kuka tahansa metsänomistaja huolestuu virallisista kasvottomista kirjeistä, joissa selitetään kapulakielellä jotakin tikoista ja suojelutarpeesta.
Yhä edelleen saan hätistellä vihaisia ihmisiä kimpustani kun yritän nauttia luonnonrauhasta kiikaroimalla lintuja. Väkivalta ei ole kaukana, ei riitä että vakuuttaa olevansa tavallinen tallaaja. Lupaan tosin pistää vastaan jos joku kimppuun käy.
Viestini on: viattomat kärsii.
Perusteluita vedetään ties mistä perseistä, kuten nyt esim. nuo esittämänne tiedot. Fakta on, etteivät kaikki ihmiset tajua biologiasta, sen näkee monen täälläkin kirjoittavan mielipiteistä. Monia asioita, moneen kertaan vääräksi osoitettuja, pidetään edelleen tosina.
Se, että jotakin eläinlajia löytyy rajan toiselta puolelta, näyttää olevan peruste sille, ettei niitä täällä tarvita... Kamalaa luettavaa - mutta luimpa kuitenkin.
örvelö paljasti tietämättömyytensä, sekoitti vellit ja puurot ja mökelsi sekavaa virheitä vilisevää soopaa.
Siinä meni maisemansuojelu (perinnemaisemat) ja luonnonsuojelu harvinaisen komeasti sekaisin.
Tyypillinen osoitus näiden punanniskaisten lippispäisten peräkammarin köllien tiedon tasosta - mitä vähemmän tietoa sitä kovempi huuto.
esitystäsi siitä, että luonnon pitää antaa kehittyä sellaiseksi kuin se luonnostaan muovautuu. Hyvästi metsänraiskaukset, kyntämiset, istuttamiset, vesomiset, puupellot. Annetaan myös rantojen olla rauhassa. Ei kesämökkejä, ei rannoilla mellastelevia ja eläinten rauhaa häiritseviä moottoriveneitä ja vesiskoottereita. Eläköön luonnon muokkaama maisema!
olen harvinaisen samaa mieltä!
Samalla tehdään muutos, jonka mukaan jokaiselta peräkammarin pojalta otetaan ampuma-aseet pois. Metsästää saavat, jos juoksemalla kiinni esim. hirven ottavat...
Kirjoitukseeni "Ihmmistä varten?" tuli ihastuttavasti palautetta, mutta ihmettelen erään kirjoittajan puheita peräkamarin pojista ja kaljapulloista. Olisin toivonut selvää argumentaatiota, enkä alatyylisiä heittoja. Sille näkemykselleni, ettei luontoa suojella luonnon tähden vaan joidenkin ihmisten vuoksi, jotka kaupungista tullessaan haluavat nähdä aitoa luontoa sellaisena, miksi he sen omissa idealistisissa kuvittelevat en saanut ainakaan e.m. kirjoittajalta minkäänmoista järjellistä vastausta. Kirjoitukseni painotti juuri LUONNONsuojelua, ei sellaista kaunista satukirjamaista kuvitelmaa, jota useinkin ylivuotiset, muutaman partahaiveneen kasvattaneet "luonnonsuojelijat" tahtoisivat suojella.
Alatyylinen nimittely kaiuttaa takaisin alatyylistä nimittelyä. Paras tapa nollata viestinsä sanoma on höystää see "puunhalaajilla", "piiperöillä", tai "hipeillä". Yleensä luonnonsuojelun puolustajat näillä palstoilla argumentoivat asiallisesti ja perustellusti, mutta saavat välittömästi palautteena likasankokaupalla saastaa päälleen.
Nimittelyase kääntyy käyttäjäänsä vastaan, se saa syntymään mielikuvan yksinkertaisesta ja sivistymättömästä rähjä-eemelistä jonka suppea sanavarasto ja vielä ahtaampi maailmankuva ei kovin monelle avaudu, korkeintaan samanmoiselle joo-joo-tapetaan-kaikki-elukat -massalle.
Eli jos keskustelua haluaa asiatasolla, se on avattava viileästi, ilman hyökkäystä ja asiargumenteilla.
- Nykyään ei oppilaitoksissa kai opi kuin nimittelyä ja suunsoittoa. Sieltä koulunpihan ja pussikaljateinien v-vetoisesta kielenkäytöstähän tännekin kumpuaa kaikenlaista.
Jos haluaa asiallista keskustelua, niin pitäisi pitäisi ensin olla keskustelun tavoite. Yhteisymmärryksen saavuttaminen, erimielisyyden selvittäminen vai keskinäisen ymmärtämisen saavuttaminen. Keskustelussa on aina sosiaalinen, psykologinen ja looginen taso, tai pitäisi olla. Täällä "keskustelun" päätös on valtaosin päättymätön, ollaan asiasta eri mieltä.
Nimittelyt piiperöihin ja peräkammarin poikiin on puolin jos toisinkin vain osoitus keskustelutaidon täydellisestä puutteesta. Lähtökohtana manipulaatio ja siitä provosoidutaan heti. Näistä lähtökohdista ja näillä eväillä ei oikeaa keskustelua pääse koskaan syntymäänkään. Tölvimisestä jää vain katkeruus, jota puretaan seuraavassa avauksessa.
Sääli sikäli koska keskustelu hyvine argumentointineen antaa ihmiselle paljon. uusia näkökantoja johonkin asiaan ja sen myötä hyvänä pääomana saatua avarakatseisuutta.
niin. mä voisin tähän itse alkuperäiseen aiheeseen vähän kommentoida.
Ympäristönsuojelu ja luonnonsuojelu eivät ole mustavalkoisia juttuja. Siihenhän tässä avauksessa ilmeisesti pyrittiinkin. "miksi haluatte suojella vanhoja pihoja, onhan sekin ihmisen muuttamaa".
niin, ihminen muuttaa ympäristöään, olemmehan me osa tätä lajistoa. Samoin muuttaa orava ja tikka. pienemmässä määrin tosin. Mutta mikä se alkuperäinen luonto sitten on? Mikä puu tuli ensin jääkauden jälkeen? Jos luonnollinen leviäminen sallitaan, täytyy myös sallia niiden luonnolle tuomat muutokset. Esimerkiksi ihminen tuli, näki ja muutti.
Nykyään "alkuperäistä" (vaikka yli 4000v muuttumattomanan ollutta) luontoa ei maailmassa juurikaan ole. Merten syvillä pohjilla ja ehkä jäätiköiden sisällä.
Nykyään halutaan muunmuassa suojella niitä lajeja, jotka maatalouskulttuurin luomaan ympäristöön sopeutuivat. Kyseessä on myös kulttuuri- ja rakennushistoriallinen aspekti, ei pelkästään luonto tai tietyt lajit.
Niinpä, halusin kiinnittää huomiota juuri siihen, että puhutaan luonnonsuojelusta kun tarkoituksena on kuitenkin ihmisen omien mieltymysten mukainen luonnonhallinta.
Ei kyse ole vain ihmisten mieltymyksistä.Esim. hirvet ovat hyötyneet talousmetsien lisääntymisestä kun nuorta vesaikkoa on ruuaksi.Ikimetsässä on ruokaa hirville vähemmän tarjolla.Tai kottaraiset,ne ovat vähentyneet kun karjan laidunnus on vähentynyt.Ihmisen toiminta on luonut elämän edellytyksiä monille lajeille,kun ihmisen toiminta äkkiä muuttuu vedetään matto eliöiden alta.Kyse on myös lajien määrästä eli monimuotoisuudesta.Mitä enemmän on erilaisia ympäristöjä,sitä enemmän on lajeja.Jos luonnon annetaan yksin hoitaa kehityksensä seurauksena on ikimetsäkuusikoita kaikkialla ja vain ikimetsäkuusikoiden lajeja.Ja miksi meillä ei saisi olla mieltymyksiä? Onhan eliöilläkin mieltymyksiä.Meitä on Suomessa niin vähän ja maa niin laaja että varmasti jää villille luonnollekin mahdollisuus.
Välillä ei suojeluinnossa huomata katsoa kokonaisuutta. Koitan selittää, jokuvuosi sitten raivattiin pelto-ojia, se on aina välillä tehtävä. Asiasta ilmestyi paikallislehteen kohta kirjoitus, jossa asiaa paheksuttiin, kun joku ötökkä menettää siinä elinmahdollisuutensa. Jos nyt näin kävi, niin onhan noita raivauksen tarpeessa olevia ojia muualla. Ei omistajat samoina vuosina kaikkialla ojia raivaa. Joten kai ötökällä mikä lieneekään elinympäristöä muualla löytyy? Missä se on sitten asustellut kun pelto-ojia ei vielä ollut?
Onko kenties näin, että esim. tämän kyseisen ötökän elämästä kiinnostunut henkilö ei osaa maailmassa muuta nähdä kuin hyönteisen jonka hyvinvointia maailman pitäisi muiden asioiden kustannuksella vaalia?
Vaikka välillä ihmettelen onko meillä maalaisilla juurikaan järkeä, kun nykyään yritämme maanviljelyksellä hengissä pysyä, niin on sellainen vanha sanonta maalaisjärjen käytöstä. Väljästi tulkittuna sillä tarkoitetaan suhteellisuuden tajua ja käytännön lähtöisyyttä.