pari kysymystä lestadiolaisille

Jumalaa vastaan rikottu, on saatava Jumalalta anteeksi. Ja ihminen ei ole Jumala.

Jumala antaa synnit anteeksi itse katsomansa syntiuhrin kautta. Syntruhrimme uudessa liitossa on Jeesus Kristus. Hänet on kerran uhrattu eikä uutta uhria tarvita.

Esim. roomalaiskatolilaisuudessa
Kristus muka uhrataan jokaisessa Ehtoollistilaisuudessa (ehtoollisuhri).

Lestadiolaisuus sisältää paljon katolilaisia oppirakennelmia. Muun muassa tämä, että Kristuksen YKSI uhri ei riitä, niin että uskolla Jeesukseen voisi pelastua, vaan vanhurskauttamisoppiin on lisätty ihmistekoja, kuten esimerkiksi pakko- ripittäytyminen, pakko- lisääntyminen, pakko- seurakunta pakko- välikäsi
(ihminen) syntisen ja Kristuksen välillä.

Kaikki tämä on harhaoppia, näin käsitettynä. Kristuksen oppi ei tunne yhtään pakkkoa, eikä pelkoa. Jumala on rakkaus ja hänen käskynsä uudessa liitossa on, rakastakaa.

Silloin kun oppi on oikea, niin sekä sydän että omatunto puhdistuvat *USKOLLA*.

Ripittäytyminen ja muu henkilökohtainen synninpäästö, OIKEASSA käytössä, on tarkoitettu nimenomaan *USKON VAHVISTUKSEKSI*, ei sen ehdoksi.

RIPITTÄYTYMISESTÄ ON TEHTY VANHOILLISUUDESSA LAKI, (ehto uskolle). Tästä seuraa väistämättä KATOLILAINEN PAKKORIPPI, tekoihin perustuva vanhurskaus, eli legalismi.

- Siis mooseksenusko, jossa autuus perustuu osittain ihmisen tekoon, eli lakiin. Paavali sanoo selkeästi että tämä on hengellistä huoruutta.
-------------------
*) IHMINEN VOI PÄÄSTÄ TAIVAASEEN AINOASTAAN;
YKSIN ARMOSTA YKSIN USKOSTA YKSIN KRISTUKSEN TÄHDEN.
------------------

Jos vanhurskauttamiseen lisätään yksikin ihmisteko, (vaikka pikkusormen heilautus autuuden ehdoksi), niin silloin kyse on oman vanhurskauden opista.

Näitä oppeja karta sinä Jumala ihminen, sillä jos sinä annat pirulle pikkusormesi, niin kohta on paskassa koko kätesi, ja sinä riekun oman vanhurskauden perkeleen liekanarussa töistäsi eläen, ilman oikeata uskoa, taivaan toivossa ja helvetin pelossa.
Pakko-opissa, jossa autuus ei tule armosta vaan tekojen kautta.

Piru ei pyydä sinulta paljon, ja kaikki semitän pyytää on kaunista, sillä jos hän saa vähänkin, niin olet kusessa.

Koska ihminen ei kykene lakia täyttämään sekunninkaan aikaa, eikä vähäisessäkään määrin.

N. Mellinen kirjoitti:

Jumalaa vastaan rikottu, on saatava Jumalalta anteeksi. Ja ihminen ei ole Jumala.

Jumala antaa synnit anteeksi itse katsomansa syntiuhrin kautta. Syntruhrimme uudessa liitossa on Jeesus Kristus. Hänet on kerran uhrattu eikä uutta uhria tarvita.

Esim. roomalaiskatolilaisuudessa
Kristus muka uhrataan jokaisessa Ehtoollistilaisuudessa (ehtoollisuhri).

Lestadiolaisuus sisältää paljon katolilaisia oppirakennelmia. Muun muassa tämä, että Kristuksen YKSI uhri ei riitä, niin että uskolla Jeesukseen voisi pelastua, vaan vanhurskauttamisoppiin on lisätty ihmistekoja, kuten esimerkiksi pakko- ripittäytyminen, pakko- lisääntyminen, pakko- seurakunta pakko- välikäsi
(ihminen) syntisen ja Kristuksen välillä.

Kaikki tämä on harhaoppia, näin käsitettynä. Kristuksen oppi ei tunne yhtään pakkkoa, eikä pelkoa. Jumala on rakkaus ja hänen käskynsä uudessa liitossa on, rakastakaa.

Silloin kun oppi on oikea, niin sekä sydän että omatunto puhdistuvat *USKOLLA*.

Ripittäytyminen ja muu henkilökohtainen synninpäästö, OIKEASSA käytössä, on tarkoitettu nimenomaan *USKON VAHVISTUKSEKSI*, ei sen ehdoksi.

RIPITTÄYTYMISESTÄ ON TEHTY VANHOILLISUUDESSA LAKI, (ehto uskolle). Tästä seuraa väistämättä KATOLILAINEN PAKKORIPPI, tekoihin perustuva vanhurskaus, eli legalismi.

- Siis mooseksenusko, jossa autuus perustuu osittain ihmisen tekoon, eli lakiin. Paavali sanoo selkeästi että tämä on hengellistä huoruutta.
-------------------
*) IHMINEN VOI PÄÄSTÄ TAIVAASEEN AINOASTAAN;
YKSIN ARMOSTA YKSIN USKOSTA YKSIN KRISTUKSEN TÄHDEN.
------------------

Jos vanhurskauttamiseen lisätään yksikin ihmisteko, (vaikka pikkusormen heilautus autuuden ehdoksi), niin silloin kyse on oman vanhurskauden opista.

Näitä oppeja karta sinä Jumala ihminen, sillä jos sinä annat pirulle pikkusormesi, niin kohta on paskassa koko kätesi, ja sinä riekun oman vanhurskauden perkeleen liekanarussa töistäsi eläen, ilman oikeata uskoa, taivaan toivossa ja helvetin pelossa.
Pakko-opissa, jossa autuus ei tule armosta vaan tekojen kautta.

Piru ei pyydä sinulta paljon, ja kaikki semitän pyytää on kaunista, sillä jos hän saa vähänkin, niin olet kusessa.

Koska ihminen ei kykene lakia täyttämään sekunninkaan aikaa, eikä vähäisessäkään määrin.

..kuten Johannes Kastaja opetti; Minun (oman ylpeyteni ja kaikki saastani) tulee vähentyä ja hänen, Kristuksen lisääntyä.

Pyhän Hengen työtä on se, että yksin Kristusta kirkastetaan. Siellä missä ihmistekeleiden arvoa korotetaan (omat seurakuntaopit) siellä ei ole sijaa Pyhän Hengen työlle ja jäljelle jää ihmissaastaa, joka ei kelpaa mihinkään.

Ei löydy (ainakaan toistaiseksi) dokumenttia siitä, että Lutherille avasi hengelliset silmät joku tuntematon munkki. Tiedän kyllä se Merle dAubignen tekstin jota tällä palstalla yritetään esitellä todisusaineistona.

>>
Kyllä tätä "oppia" voi seurata historiassa taaksepäin Lutherin ajoille ja Lutherillekkin "avasi" hengelliset silmät eräs munkki jolla oli tämä asia uskonkautta vanhurskauttamisesta selvinnyt.
>>

Mutta kun ei voi. "Armon ketjut" katkeavat taaksepäin viimeistään jo Laestadiukseen ja synninpäästöä käytti ensimmäistä kertaa Laestadiuksen kautta uskoon tullut Raattamaa neljä vuotta sen jälkeen kun Laestadius oli tavannut Lapin Marian. Aluksi Laestadius vieroksui kovasti Raattamaan käyttämää synninpäästöä ja piti Jumalan itsensä ilmoittamia armomerkkejä luotettavampana. Siis näin vielä vuosia Lapin Marian tapaamisen jälkeen eikä hän ollut koskaan kovin ihastunut ajatukseen armon välittämisestä kun pelkäsi armon varkaita, että joku tarpeeksi katumatta saisi synninpäästön sanat kuulla. Vasta pitkällisten keskustelujen jälkeen Raattamaa sai Laestadiuksen vakuuttuneeksi siitä että niinkin voi toimia.

Paljon myöhemmin, kun syntien anteeksi saarnaamisesta oli tullut yleinen tapa, alkoivat jotkin lestadiolaiset kuvitella että ei Jumala millään muulla tavalla armahtaisikaan. Tämä ei kuitenkaan ollut Laestadiuksen tai Raattamaan kanta, vaan paholaisen väliin tunkema eksytys, jonka tilassa vanhoillislestadiolainen liike on tänäkin päivänä.

Tässäpä vanha laajempi vastaukseni siitä kuinka Laestadius kuuli ensimmäisenä synninpäästön sanat ja tavan vuosia Lapin Marian tapaamisen jälkeen Raattamaalta, joka oli tullut uskoon Laestadiuksen kautta. Uskon ketjut ovat siis varmasti poikki ja koko oppi välimiehen välittäjäuskovaisesta hutera:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007842540#22000000007842540

..että hänelle avautui uskonvanhurskaus yhtenä hetkenä (kun Jumala kirkasti sen Henkensä kautta). Sillä hetkellä ei ollut ketään henkilöä paikalla. (Näin Lutherin CD:llä, jossa on kaikki Suomeksi käännetyt teokset).

admata. kirjoitti:

>>
Kyllä tätä "oppia" voi seurata historiassa taaksepäin Lutherin ajoille ja Lutherillekkin "avasi" hengelliset silmät eräs munkki jolla oli tämä asia uskonkautta vanhurskauttamisesta selvinnyt.
>>

Mutta kun ei voi. "Armon ketjut" katkeavat taaksepäin viimeistään jo Laestadiukseen ja synninpäästöä käytti ensimmäistä kertaa Laestadiuksen kautta uskoon tullut Raattamaa neljä vuotta sen jälkeen kun Laestadius oli tavannut Lapin Marian. Aluksi Laestadius vieroksui kovasti Raattamaan käyttämää synninpäästöä ja piti Jumalan itsensä ilmoittamia armomerkkejä luotettavampana. Siis näin vielä vuosia Lapin Marian tapaamisen jälkeen eikä hän ollut koskaan kovin ihastunut ajatukseen armon välittämisestä kun pelkäsi armon varkaita, että joku tarpeeksi katumatta saisi synninpäästön sanat kuulla. Vasta pitkällisten keskustelujen jälkeen Raattamaa sai Laestadiuksen vakuuttuneeksi siitä että niinkin voi toimia.

Paljon myöhemmin, kun syntien anteeksi saarnaamisesta oli tullut yleinen tapa, alkoivat jotkin lestadiolaiset kuvitella että ei Jumala millään muulla tavalla armahtaisikaan. Tämä ei kuitenkaan ollut Laestadiuksen tai Raattamaan kanta, vaan paholaisen väliin tunkema eksytys, jonka tilassa vanhoillislestadiolainen liike on tänäkin päivänä.

Tässäpä vanha laajempi vastaukseni siitä kuinka Laestadius kuuli ensimmäisenä synninpäästön sanat ja tavan vuosia Lapin Marian tapaamisen jälkeen Raattamaalta, joka oli tullut uskoon Laestadiuksen kautta. Uskon ketjut ovat siis varmasti poikki ja koko oppi välimiehen välittäjäuskovaisesta hutera:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007842540#22000000007842540

Marialla oli Pyhä Henki ja hänen kauttaan Lestadius tuli elävään uskoon, kun hän uskoi sydämessään Marian kertomuksen.

Ei mikään sulje pois sitä, etteikö Maria päästänyt tuona tapaamisiltana Lestadiuksen synneistään.
Tätä ratkaisevaa tapaamista pidetään Lestadiuksen kääntymisenä kaikessa häntä koskevassa kirjallisuudessa.

Eli kyllä Lestadius tuli Lapin Marian kautta elävään uskoon. Olihan hän ollut pappina jo kauan, mutta tuon tapaamisen jälkeen hänen saarnoihinsa tuli vasta uusi voima.

Lestadius on jossakin kirjoittanut, ettei heti aluksi uskaltanut käyttää avaintenvaltaa, koska tunsi siinä arkuutta, vasta tarkemmin Raattamaan kanssa tutkittuaan Raamattua ja Lutherin postilloita he tulivat siitä vakuuttuneeksi.

vaan oli , kirjoitti:

Marialla oli Pyhä Henki ja hänen kauttaan Lestadius tuli elävään uskoon, kun hän uskoi sydämessään Marian kertomuksen.

Ei mikään sulje pois sitä, etteikö Maria päästänyt tuona tapaamisiltana Lestadiuksen synneistään.
Tätä ratkaisevaa tapaamista pidetään Lestadiuksen kääntymisenä kaikessa häntä koskevassa kirjallisuudessa.

Eli kyllä Lestadius tuli Lapin Marian kautta elävään uskoon. Olihan hän ollut pappina jo kauan, mutta tuon tapaamisen jälkeen hänen saarnoihinsa tuli vasta uusi voima.

Lestadius on jossakin kirjoittanut, ettei heti aluksi uskaltanut käyttää avaintenvaltaa, koska tunsi siinä arkuutta, vasta tarkemmin Raattamaan kanssa tutkittuaan Raamattua ja Lutherin postilloita he tulivat siitä vakuuttuneeksi.

Lestadius oppi armonjärjestyksestä Millan kanssa keskustellessaan, näin hän on itse kertonut.

Hänesstä on rakennettu jokin mystinen uskonpatsas ja hengellisen liikkeen perustaja, vaikka hän oli luterilainen ja luterilaisen kirkon pappi herätyssaarnaaja kuolemaansa asti. Tosin hänen julistuksessaan oli herrnhutilaisen pietismin korostus, joka oli tyypillista sen ajan uuslukijaisille. Hänhän oli ollut uskossa jo pitkään ja toimi pappina.

Originaali lestadiolaisuus ei ole syntynyt miksikään uskonlahkoksi, vaan separatismi on myöhemmin hajaannusten siivittämänä syntynyt käsite. Lestadiolaisuus on jakaantunut
moneksi muista eristäytyneeksi lahkoksi, jotka tuomitsevat, paitsi muita kristittyjä, niin myöskin toinen toisensa helvettiin.

Kuten sanoin, tällainen edellä kuvaamani kehitys ei ole lestadiolaisuutta, vaan sen hajaannuksen tuotetta, joka tapahtui 1800-1900 lukujen taitteessa.

*) Jo vuonna 1902 vanhoillislestadiolaisuuden nimellä nykyisin kulkeva joukko julistatui eroon alkuperäisestä lestadiolaisuudesta ja sen opinkäsityksistä.

Lestadiuksen nimi vain turhaan kummittelee tässä joukossa, ja tuottaa lakihenkisine pakko-oppeineen vain häpeää L.L.Lestadiuksen muistolle.

Mecantil kirjoitti:

Lestadius oppi armonjärjestyksestä Millan kanssa keskustellessaan, näin hän on itse kertonut.

Hänesstä on rakennettu jokin mystinen uskonpatsas ja hengellisen liikkeen perustaja, vaikka hän oli luterilainen ja luterilaisen kirkon pappi herätyssaarnaaja kuolemaansa asti. Tosin hänen julistuksessaan oli herrnhutilaisen pietismin korostus, joka oli tyypillista sen ajan uuslukijaisille. Hänhän oli ollut uskossa jo pitkään ja toimi pappina.

Originaali lestadiolaisuus ei ole syntynyt miksikään uskonlahkoksi, vaan separatismi on myöhemmin hajaannusten siivittämänä syntynyt käsite. Lestadiolaisuus on jakaantunut
moneksi muista eristäytyneeksi lahkoksi, jotka tuomitsevat, paitsi muita kristittyjä, niin myöskin toinen toisensa helvettiin.

Kuten sanoin, tällainen edellä kuvaamani kehitys ei ole lestadiolaisuutta, vaan sen hajaannuksen tuotetta, joka tapahtui 1800-1900 lukujen taitteessa.

*) Jo vuonna 1902 vanhoillislestadiolaisuuden nimellä nykyisin kulkeva joukko julistatui eroon alkuperäisestä lestadiolaisuudesta ja sen opinkäsityksistä.

Lestadiuksen nimi vain turhaan kummittelee tässä joukossa, ja tuottaa lakihenkisine pakko-oppeineen vain häpeää L.L.Lestadiuksen muistolle.

mansen suunnalta