Heti on nalkissa kun ihastuu. Ajatukset on liian kiinni, ja koko elämä on hirveää vuoristorataa ja tunteiden myrskyä. Mistään ei tule mitään, eikä kenenkään muunkaan kanssa kiinnosta olla. Silti asiat ei johda mihinkään ja jälkeenpäin menee luottamus kaikkiin ja kaikkeen hyvään ja masentuu koko turhuudesta. Jos voi välttää ikinä ihastumasta niin kannattaa yrittää ainakin.
Ihastuminen ei ole
yhtään kivaa
181509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
jos siitä tulee jotain niin olet tosi huonossa jamassa........................ se pitää sitten käydä läpi.
Kyllä ihastuminen on kivaa,mutta ne hullun tuntemukset on välillä liikaa.Ja se kaikki epätoivo,kun ei uskalla lähestyä.En silti toivoisi kenellekään,ettei koskaan ihastuisi.Toisaalta joskus sitä ajattelee,miten hienoa on kun hän on olemassa ja vain mun sydämessäni riehuu..;)
mä poistaisin mun sydämen kokonaan jos voisin. Sillä siitä pääsis lopullisesti eroon. Kyllä minä voisin ja uskaltaisinkin lähestyä mutta mun ei kannata, se inhoaa mua. Tää on niin paska tilanne.
en sinua.
ei se sinä ole. se on sitten yksi toinen.
siksi kun ne ei satuta :)
sanatko ei satuta. No mulla satutti aika lujaa.
en kestä sitä että joku itkee mun takia....... minä saan kyllä itkeä...
se on susta kiinni, itkeekö joku sun vuoksi vai ei. Toivottavasti ei tarvisi kenenkään itkeä. Aina kaikki vaan ei ole niin ihanaa ja ruusuista kuin voisi kuvitella.
yritän olla iloinen olematta teko-
hei relaa nyt vähän, ei nuo jutut nyt mitään haudanvakavia, eläpä omaa elämääsi äläkä haahuile kaikkea mitä sinulla ei ole. Pikkuinen sutina on aina hyvä juttu, muuten elämä voi käydä liian tylsäksi, ja jos ei onnistu niin ihastumisille voi jälkikäteen nauraa :)
Ihastukaa, rakastukaa ihmiset.Ihastuneella on TOIVOA.
viimeinenkin toivonkipinä ikinä mistään sammuu siihen paikkaan, kun sittten oikeasti ihastuu, varsinkin jos se on saavuttamaton. Jos ei ole ihastunut, voi edes yleisellä tasolla haaveilla joskus jostakin, mutta ihastuminen tuo kaiken realistisuuden päivänvaloon ja se paljastaa joskus liian paljon.
.......................
Ihastuminen on perseestä.
Koko ajan miettii: "onko se kiinnostunut, miks se on niin etäinen ja välillä taas tuntuu niin läheiseltä, miksei se tee jotain, apua nyt se hymyilee mitä mä teen, miks en saa suuta auki, hitto ku se on kiva, mitä se muka mussa näkis, miks mä en tee jotain yritä, taitaa leikkiä vaan, kyllä sekin on ihastunut muhun, onko sillä jo joku, onks mun tukka hyvin, mitä se meinaa oikein, jos pyydän sitä vaikka kahville niin..., miksei se pyydä mua kahville anna selvempää vihjettä, vähintään vakipano sillä on, miksi en saa mitään järkevää suusta ulos, vaikutanko täydelliseltä idiootilta, mitähän se musta ajattelee, mitähän muut ajattelee, se ei ikinä huolis mua, jos sanon sille jotain nättiä tajuaisko se, miks en voi käyttäytä normaalisti, mitä se vilkuilee taas se hymyilee, pitääköhän se mua tyhmänä, oonks mä ihan terve, se nauraa mulle- ihan selvästi..."
Jatkuvaa epätietoisuutta mikä tekee hulluks. Helpompi olis unohtaa koko juttu ja jatkaa tylsää elämää.
huomaa toisen olevan olemassa... oikeasti.... yritäpä perääntyä tietoisuudestani, hah et pysty.
Tuollaistahan se varmaan on monen ihmisen ajatuksissa..:)
päässä pyörii samanlaisia ajatuksia:o)