Olen kärsinyt masennuksesta niin pitkään etten enää muista milloin se alkoi. ELämä on aaltoliikettä, välillä melkein normaali, sitten rysähtää ja tuntuu että itsetuhoisuus lisääntyy kerta kerralta. Viimeinen niitti oli kahden läheisen ihmisen sairastuminen vakavasti. Ensin kuoli toinen, nyt saatan viimeistä matkaa äitiäni. Yritin ottaa uupumukseni ja masennukseni (itken välillä tunteja päivässä ilman syytä ja kärsin unettomuudesta) puheeksi työterveyslääkärillä (Mehiläinen, ympyrätalo) samalla kun puhuimme jännityspäänsärystäni. Lääkäri kuittasi asian kehottamalla kääntymään äitini syöpälääkärin puoleen! Kiitos tälle naislääkärille, en enää kykene hakemaan apua. Isokokoinen, reippaasti työkseen esiintyvä nainen turva-alalta ei voi olla masentunut...Kynnys oli helvetillisen korkea. Nyt paikalla on muuri.
Työterveyslääkäri vei toivon
viimeinen
6651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..vielä hakisit apua, mielenterveystoimistossa ohjaavat oikean avun piiriin. Kyllähän masennus täytyy hoitaa. Ja on hoidettavissa.
Työterveyslääkärit eivät tunnetusti halua ottaa näihin kantaa kun eivät suoranaisesti liity työhön (ja vaikka liittyisivätkin).
Heillä ei myöskään ole asiantuntemusta useinkaan mielenterveysasioihin joten parempi tosiaan mennä sinne missä osataan. Älä nyt yhden välinpitämättömän ja ymmärtämättömän ihmisen anna pilata terveyttäsi.
Nyt sulla on kuitenkin vaikea aika meneillään ja kuka tahansa voi masentua. Voit mennä myös yksityiselle jos rahat riittävät.
Pääasia, että nyt hoitaisit itseäsikin välillä ja haet apua.
työterveyslääkäreillä on tietoa mielenterveyteen liittyvistä asioista siinä missä muillakin lääkäreillä. Eri asia sitten on, kuinka paljon heillä on halua määrätä pitkiä sairauslomia...
En pyytänyt sairauslomaa...
kynnys oli varmastikin iso ja torjunta tuntui pahalta. Ihmisillä ei ole herkkyyttä välttämättä nähdä, että se oli sinulle todella vaikea paikka. vahva on se, joka uskaltaa heikkoutensa näyttää!
Toimintasi: koska yksi ihminen ei ollut kiinnostunut minusta, niin minä lannistun siitä ja annan tämän (typerän) ihmisen päättää siitä että minä en saa apua!
Annatko todella tälle naislääkärille vallan (annat hänen päättää tavallaan ettet saa apua)omasta hyvinvoinistasi?
Kuitenkin muista, että sinä olet aikuinen ihminen! JOs olet kerran jo ylittänyt itsesi ja tälle naislääkärille kertonut niin pystyt kyllä toisenkin kerran ja kolmannen ja neljännen kertomaan asiasta..ja kjoka kerta se helpottuu! tulta päin vain! vaikka se olisi vaikeaa vaikka pelottaisi, et kuitnekaan siihen kuole! mutta jos et apua saa niin se voi viedä sinut syvemmälle vain...
Etsit niin kauan, että löydät ammattiihmisen joka osaa auttaa sinua! Koska sinä ansaitset kaiken avun tilanteessasi! Tee se! Mitäpä yhdestä ihmisestä (naislääkäri)joka ei ollut pätevä näkemään avun tarvettasi.
Se vaan on niin, että jokaisen pitää pitää puolensa tässä maailmassa. Kukaan ei huolehdi sinusta, jos et sinä itse vaadi sitä! Tai on niitä harvoja ihmisiä jotka huomaavat ja auttavat mutta niitä on vaähän koska kaikilla on omia ongelmia ja silloin tullaan sokeiksi muiden avuntarpeelle.
Jaksamista!
Tämä kun vaan ei ollut ensimmäinen kerta. Myös terveykeskuksessa olen saanut samankaltaisen kohtelun yrittäessäni saada lähetettä psykiatrille. IMnulla on automaattikuori joka menee päälle aina ulkopuolisten ihmisten kanssa ja kun yritän puhua asioista suoraan, tulos on tämä. Mielenterveystoimistosta kun kehottivat pyytämään lähetteen omalta lääkäriltä jo vuosi sitten. Tämä oli ikäänkuin viimeinen yritys...
Mitä sitten sanot lääkärille, kun he kaikki noin käyttäytyvät? yhteinen tekijä olet sinä!
Voisitko kuvitella kirjoittavasi paerille sen mitä tunnet ja kuinka apua tarvitset? Sanot vain, että sinut aina ymmärretään väärin kun puhut. joko itse luet kirjeen tai annat lääkärille käteen. Jospa kirjoituksesta selviäisi todellinen tilasi?!
Älä välitä siitä monta kertaa olet kokeillut! Kokeile vielä kerran ja sen jälkeen vielä kerran, jos tarve on jne. Yritä unohtaa edelliset kerrat tai ota niistä opiksi. Miten käyttäysyit kun tulos oli taas tämä? Voisitko itse tehdä jotein toisin?
Se on todella niin, että sitä apuakin joutuu vaatimaan. Ihmiset eivät halua tehdä ylimääräistä työtä! Siksi niin harva on avulias. Haluavat myös siirtää vastuun jollekin muulle..En sano että se on reilua todellakaan! Tämä maailma ei ole reilu! kun on sairas ja väsynyt ei jaksaisi taistella oikeuksistaan. Mutta silti on pakko! Ja ihmiset eivät kunnioita sinua, jos et laita heitä sinua kunnioittamaan!
Kunnioita itseäsi ja kokeile uudestaan ja uudestaan! Kyse on sinun elämästäsi, olet sen (hoidon)arvoinen! Ehkä tämä on sinulle oppimisen psosessi? joka kerran jälkeen saat uutta kokemusta ja tilanne helpottuu. Kun tarpeeksi teet sitä se alkaa sujumaan. Olin itse hyvin ujo mutta pokottauduin vain puhumaan vaikka olin kuuma ja tulipunainen ym. kerta toisensa jälkeen vuosien aikana sitten olen oppinut olemaan välittämättä liikoja mitä muut minusta ajattelevat. elämä on helpompaa niin..