Tuota, vajaa vuoden ikäinen tyttö kisumme on menossa perjantaina leikattavaksi.
Kiimaa on nyt kestänyt jo jonkin aikaa, ja kovaa on huuto ja tarve päästä ulkosalle.
Miettisin tuossa että miten sitten leikkauksen jälkeen, jatkuuko tuo ovien avaaminen ehkä samaan malliin, vai rauhoittuukohan ulos pääsemisen tahto?
Entä tuo "keskustelu", onkohan kisumme yhtä puhelias jatkossakin, ennen kun oli aivan hissukka!? =)
Tokihan asiat sitten lääkäriltä tulee kysytyksi, mutta asiat kun mielessä pyörii niin kysäisempä teiltäkin.. =)
Kiitoksia etukäteen jo avustanne!
Kiimaa on nyt kestänyt jo jonkin aikaa, ja kovaa on huuto ja tarve päästä ulkosalle.
Miettisin tuossa että miten sitten leikkauksen jälkeen, jatkuuko tuo ovien avaaminen ehkä samaan malliin, vai rauhoittuukohan ulos pääsemisen tahto?
Entä tuo "keskustelu", onkohan kisumme yhtä puhelias jatkossakin, ennen kun oli aivan hissukka!? =)
Tokihan asiat sitten lääkäriltä tulee kysytyksi, mutta asiat kun mielessä pyörii niin kysäisempä teiltäkin.. =)
Kiitoksia etukäteen jo avustanne!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla on kolli, se kyllä rauhottui leikkaamisen jälkeen. Ovien raapiminen loppui kokonaan. Ennen leikkausta ulko-oven raapiminen alkoi 3-4 välissä aamuyöstä, tosi rasittavaa. Nykyisin raapii ovia vain jos minä olen oven takana näkymättömissä (vessa, kylpyhuone). Leikkaus ei kuitenkaan vie leikkisyyttä. Rasittavat piirteet (mouruaminen ja merkkailu) onneksi katoavat.