Ystäväni ovat jääneet matkan varrelle ja löytäneet uusia, se sama vanha tarina meikäläisellä. Paljon olen pomppinut paikasta toiseen joten uusiakaan ystäviä ei ole löytynyt, nykyään ei ole sellaista paikkaa josta oikeasti voisi löytää pitkäaikaisen kaveruksen.
Joskus pohdiskelen voinko elää yksinäni. Voiko yksin olla onnellinen teidän mielestänne? Joskus mietin että mihin minä muka ystäviä kaipaan. En ole koskaan ollut "menijä", ei kiinnosta baarit eikä oikein mikään muukaan rehellisesti sanottuna. Viihdyn kotona ja viikonloppuiltaisin katson tv:tä ja syön leipää. Se on ihan ok.
Joskus taas väsähdän ja toivoisin, että olisi kavereita joita kutsua kylään istumaan tai mennä vaikka elokuviin. Olisi joku jonka kanssa puhua kaikenlaista, olisi sellaista tavallista yhdessäoloa. Välillä yksinäisyys ahdistaa itkuun asti. Ja välillä taas turrutan mielen ja päätän, että en takuulla välitä maailmasta ja pärjään kyllä yksinäni.
Mutta ei tämä elämänlaatu kuitenkaan mitään huippuluokkaa ole.
Joskus pohdiskelen voinko elää yksinäni. Voiko yksin olla onnellinen teidän mielestänne? Joskus mietin että mihin minä muka ystäviä kaipaan. En ole koskaan ollut "menijä", ei kiinnosta baarit eikä oikein mikään muukaan rehellisesti sanottuna. Viihdyn kotona ja viikonloppuiltaisin katson tv:tä ja syön leipää. Se on ihan ok.
Joskus taas väsähdän ja toivoisin, että olisi kavereita joita kutsua kylään istumaan tai mennä vaikka elokuviin. Olisi joku jonka kanssa puhua kaikenlaista, olisi sellaista tavallista yhdessäoloa. Välillä yksinäisyys ahdistaa itkuun asti. Ja välillä taas turrutan mielen ja päätän, että en takuulla välitä maailmasta ja pärjään kyllä yksinäni.
Mutta ei tämä elämänlaatu kuitenkaan mitään huippuluokkaa ole.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos on skitsoidi (eristäytyvä) persoonallisuus, niin silloin nimenomaan haluaakin vetäytyä omiin oloihinsa ja olla aina vain yksin, kaipaamatta muiden seuraa.
Jos ei ole skitsoidi mutta esim. rappiolla olevien sosiaalisten taitojen takia joutuu olemaan pakkoyksinäisyydessä onnistumatta löytämään kavereita ja elämänkumppania, silloin tietenkään ei voi olla onnellinen.
psykiatrit on onnistuneet kehittelemään taas uuden termin, että varmasti riittää töitä, jatkossakin. On se jumalauta kummallista, kun ihminen ei saa poiketa piirunkaan verran valtavirrasta, heti ollaan terapoimassa siihen takaisin. Mistäs niitä tekijöitä ja näkijöitä sitten riittää tätä maailmaa parantamaan, jos kaikki elää mukavan perusturvallista, kaavoihin kangistunutta elämää. Jos haluaa saada jotain aikaiseksi, on kyettävä yksinäisyyteen että voi ajatella rauhassa. Sisäänpäinkääntyneisyys on luovuuden elinehto.
Tarkovski taisi muinoin vastata eräässä haastattelussa toimittajan kysymykseen onnellisuudestaan, että on olemassa paljon tärkeämpiäkin asioita kuin onnellisuus.
olethan itsekin sellainen paikasta toiseen pomppija, että ne kaverit väkisinkin jää.
Minulla on juuri sama vaiva; tekee hirveästi mieli kavereita ja olla muiden kanssa mutta ei onnistu. Haluaisin olla sosiaalisempi kuten muut. Olen usein masentunut tämän takia.